Valtuustoaloite 18.4.2005
Suomessa toimii vuosittain noin 8 000 prostituoitua, joista puolet suomalaisia. Näistä valtaenemmistö ei tee ammattimaista seksityötä, vaan harjoittaa prostituutiota satunnaisesti. Ilmiö on keskittynyt erityisesti Etelä-Suomen suuriin kasvukeskuksiin, muun muassa Tampereelle.
Julkinen sektori kohtaa prostituution yleensä silloin, kun siihen liittyy yhteiskunnallisia ongelmia (rikollisuus, syrjäytyminen) tai kun prostituutiossa toimivat ihmiset tarvitsevat julkisia palveluja jossain muussa roolissa, esimerkiksi kuntalaisena, isänä tai opiskelijana (asunnottomuus, ongelmat lapsen päivähoidon järjestelyssä).
Vakiintunut prostituutio on Suomessa uutta ja osittain siksi julkiset avustus- ja turvallisuusjärjestelmämme eivät aina osaa käsitellä tai edes tunnistaa siihen liittyvää avuntarvetta. Usein viranomaisen ja prostituoidun kohtaamista haittaa molemminpuolinen epäluottamus: toisaalta viranomaisella ei ole tarvittavaa tietoa prostituution arjesta tai osaamista siihen liittyvien ongelmien ratkaisuun, toisaalta merkittävä osa prostituoiduista suhtautuu epäillen mahdollisuuteen saada asiallista kohtelua viranomaiskontaktissa. Esimerkiksi epäillään, että asiointi sosiaalitoimessa vaarantaa lasten huoltajuuden. Prostituutiotausta jätetään mainitsematta silloinkin, kun se vaikuttaa oleellisesti tarvittavan avun laatuun (esim. työllistämispalvelut).
Kierre on valmis: kun prostituoitu ei luota viranomaiseen, hän ei kerro työstään. Viranomainen ei saa tarvitsemaansa tietoa ja tekee huonoja päätöksiä tai sitten prostituutiotaustan tultua esille ei kokemuksen puuttuessa osaa käsitellä asiaa. Negatiiviset kokemukset viranomaiskontakteista leviävät prostituutioverkostoissa paljon nopeammin kuin positiiviset, ja julkisiin turvallisuus- ja hyvinvointipalveluihin suhtaudutaan entistä epäluuloisemmin. Turvaverkon ulkopuolelle joutuminen aiheuttaa yksilöille tragedioita ja näkyy myös yleisemmin prostituutiokulttuurissa: esimerkiksi ulkomaalaisia prostituoituja ryöstetään ja pahoinpidellään useammin kuin suomalaisia osittain juuri siksi, että he eivät uskalla turvautua poliisin suojeluun. Erityisesti ulkomaalaiset pelkäävät poliisin syrjintää ja jopa väkivaltaa.
Prostituutio voi yksittäisen ihmisen kohdalla olla positiivinen tai negatiivinen asia. Olosuhteista ja muista ansaitsemisvaihtoehdoista riippuen se voi merkitä yhtä hyvin syrjäytymiskierteen voimistumista tai parempaa elämänhallintaa. Tästä syystä prostituoitu on viranomaisen näkökulmasta haasteellinen asiakas. Haastetta lisää, että yleiset käsitykset ilmiöstä eivät vastaa sitä arkea, jonka prostituoitu kohtaa. Prostituoidut ovat valittaneet viranomaisten ymmärtämättömästä tai jopa loukkaavasta kohtelusta. He kokevat, että eivät tule nähdyksi täysivaltaisina, aktiivisina kansalaisina, vaan ainoastaan prostituution myyttisten silmälasien läpi. Erityisen ongelmallisia ennakkoluulot ovat tilanteissa, joissa viranomaisilla on paljon omaa harkintaa.
Uutta pohdintaa ja ratkaisumalleja tarvitaan myös niiden mekanismien torjumiseksi, jotka johtavat vastentahtoiseen prostituutioon. Esimerkiksi työmarkkinoiden suvaitsemattomuus näkyy prostituutiossa (ja muissa harmaan sektorin töissä) ulkomaalaisten ja seksuaalivähemmistöjen suhteellisesti suuremmalla osuudella. Mielenterveys- ja päihdeongelmat lisäävät todennäköisyyttä ajautua prostituutioon ulkopuolisen painostuksesta. Kaikkein vaikein tilanne on paperittomien siirtolaisten kohdalla, joilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta sijoittua virallisille työmarkkinoille tai käyttää suomalaisia turvallisuus- ja hyvinvointipalveluja.
Esitänkin, että Tampere laatii prostituutiota kohtaaville työntekijöilleen pienen koulutuspaketin prostituutiosta yhdessä suomalaisen prostituutiokentän asiantuntijoiden kanssa. Koulutuksessa tulisi tarjota ajankohtaista tietoa suomalaisesta prostituutiosta ja toisaalta vertailla julkisten palvelujen kokemuksia onnistuneista ja huonommin onnistuneista kohtaamisista. Mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä saada keskusteluun myös asiakkaiden näkökulma. Mikäli formaatti onnistuu ja osoittautuu käytännössä hyödylliseksi, on sitä syytä tarjota muihin suuriin kaupunkeihin.
