Valtuustoaloite 22.2.2006
Lasten kasvuun ja perheiden jaksamiseen liittyvät haasteet ovat kasvaneet jatkuvasti. Samaan aikaan kun lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot ja palvelut heikentyvät, työelämän vaatimukset koventuvat. Epätyypillisinä kellonaikoina työskentelee joka kolmannen lapsen äiti ja useamman kuin joka toisen lapsen isä. Työssäkäyvien pienten lasten vanhempien keskimääräinen työaika on huomattavasti pidempi kuin lapsettomien aikuisten. Käytännössä tämä usein tarkoittaa lasten yksinoloa, erityisesti yhden aikuisen perheissä.
Viime vuosikymmeninä julkinen sektori on pyrkinyt paikkaamaan palkatuilla sosiaaliviranomaisilla häviäviä sukulaisverkostoja. Vaikka koulutettu ammattiapu on kriisitilanteissa tarpeen, käytännön arjessa riittäisi usein tavallisten ihmisten tavallinen kanssakäyminen. Tällaisen vertaistuen rakentumista kaupunki voi tukea muun muassa asuntopoliittisilla päätöksillä. Samassa elamäntilanteessa olevien keskinäisestä naapuriavusta voisivat hyötyä erityisesti ne yhden aikuisen lapsiperheet, joille ainakin kärryvaiheessa liikkuminen on hankalaa.
Täten esitän, että Tampereen kaupunki sisällyttäisi lähivuosien vuokra-asuntohankkeisiinsa yhden aikuisen perheille suunnatun ”kommuuniasunto” –kokeilun. Ajatuksena on, että kullakin perheellä olisi rakennuksessa oma asuntonsa, mutta yhteisten tilojen monikäyttöisyyteen, tilavuuteen ja keskeiseen sijaintiin kiinnitettäisiin erityistä huomiota.
