Järjestötouhuissa on se hyvä puoli, että tapaa jatkuvasti sellaisiakin asiantuntijoita, joihin ei työn merkeissä törmäisi. Sain äskettäin kyydin elämänikänsä lastenpsykiatrian parissa työskennelleeltä toverilta, ja lapsiinhan se juttu sitten kääntyi.
Hänestä ei ole mitenkään sattumaa, että kova neurologia leviää sairaaloihin samaa tahtia markkina-ajattelun kanssa. Kun mielenterveysongelmat nähdään perimmältään fyysisinä, ei tarvita kalliita istuntoja ja työvoimavaltaista huolenpitoa, riittää, kun annetaan oikea lääkitys. Ja (jo lääketieteen opiskelijoita säännöllisesti lobbaavat) lääkefirmat hyötyvät valtavasti siitä, että mielen ongelmia hoidetaan heidän valmisteillaan.
Tuli surullinen olo.
