Maanantaina julkaistiin pamfletti Puolueiden kriisi, jossa yhtenä kirjoittajana minäkin. Oma artikkelini Onko vasemmistosta haastajaksi? käsitteli lähinnä Vasemmistoliiton muutospotentiaalia. Tässä blogimerkinnässä kiinnitän huomiota vain tekstin yhteen sivujuonteeseen, ns. hyvinvointivaltion puolustamiseen nykyvasemmistolaisuuden ytimenä.
Mielestäni vasemmiston uusi nousu edellyttää hyvä valtio vastaan paha yksityissektori –dikotomian purkamista. Kun voittoa tavoittelematon järjestökenttä tarjoaa yhä suuremman osan hyvinvointipalveluista ja julkista sektoria hallinnoidaan markkinalogiikalla, ei ole olemassa mitään puhdasta ja pyhää hyvinvointivaltiota pelastettavaksi. Todellinen ristiriita ei ole julkisen ja yksityisen sektorin, vaan yksityisen ja yhteisen omistamisen välillä.
Valtio sisältää mahdollisuuden omistuksen demokraattiseen kontrolliin, mutta nykyisellään sen ensisijainen tavoite on kapitalismin tukeminen. Juuri valtio luo uusliberalismille markkinoita ja vahvistaa yksityisomistuksen lainsuojan. Tehyn työtaistelun yhteydessä säädetty pakkotyölaki opetti, että tarpeen tulle valtio on valmis uhraamaan talouselämälle jopa oman perustuslakinsa takaamat oikeudet.
Samassa pamfletissa myös Ruurik Holm pohtii hyvinvointivaltio-ideologian ja vasemmiston suhdetta. Hän kirjoittaa, että vasemmiston itsemäärittelyssä julkisten palvelujen puolustajaksi on ainakin kolme strategista ongelmaa: Ensinnäkin se katsoo taaksepäin, puolustaa vanhaa ja siten vaikuttaa konservatiiviselta, mistä johtuen jokainen poliittinen kompromissi merkitsee luopumista jo kertaalleen saavutetuista eduista, siis häviötä. Kolmanneksi, vasemmisto ei Holmin mukaan ole kyennyt perustelemaan poliittisesti, miksi palvelujen julkinen tuottaminen on hyvä asia.
Ongelman ratkaisuksi Holm ehdottaa radikaalia osallistuvaa vaikuttamista. Julkisesti tuotetuista palveluista tulee ylivoimainen vaihtoehto silloin, kun niiden kehittäminen voi tapahtua oikeasti kansalaisten valvonnassa. Ylhäältä hierarkkisesti johdetun hyvinvointivaltiomallin sijaan Holm tarjoaa useita keskenään kilpailevia, voittoa tuottamattomia ja julkisrahoitteisia toimijoita.
