Noususuhdannetta seuraa laskusuhdanne ja rakennuksilla on totuttu siihen, että mäet ovat jyrkkiä. Tapaamani rakentajat suhtautuvat lomautuslappuihin, yt-neuvotteluihin ja työsuhteiden päättymisiin keskimäärin aika rauhallisesti – joskus tuntuu, että minä murehdin asiaa paljon enemmän…
Viime viikolla uutisissa povattiin 50 000 rakentajan työttömyyttä. Se on iso porukka, siihen mahtuu jo monen lapsiperheen huoltaja. Lisäksi pelkään, että tällä taantumalla saattaa olla pitemmällekin ulottuvia vaikutuksia.
Nykyinen rakentajien ikäjakauma nimittäin menee niin, että alalla on paljon suuria ikäluokkia ja toisaalta ammattikoulusta tulleita nuoria. (En ole tietoa itse tarkistanut, mutta näin yleisesti väitetään.) 1990-luvun alun lama söi välistä yhden sukupolven. Laman aikana myös purettiin vanha oppipoikajärjestelmä, jonka kautta tulokkaat oli siihen saakka ajettu sisään: rakentaminen opitaan tekemällä, eikä siihen ammattikouluvuodet riitä.
Taantuma tarkoittaa, että suurten ikäluokkien rakentajat alkavat vakavasti pohtia eläkeputkea. Heidän mukanaan ketju katkeaa ja alalta katoaa aikaisempien rakentajapolvien vähän kerrassaan kerryttämä ammattitaito.
Sitä on paha yrittää saada takaisin.
Martti Korhonen: Elvytyksen aika on nyt
