Olen nyt ollut jonkin aikaa jäsenenä Helsingin Sanomien HS-raadissa. Se on hyvä tehtävä sikäli, että tulee pohdittua omia mielipiteitään hyvin erilaisiin asioihin, vaikka harvat pohdinnat lehteen asti päätyvätkään.
Tällä viikolla aiheena oli Afganistanin sota. Mielestäni länsimaiden joukkojen pitää vetäytyä maasta. Siihen aikaan kun Neuvostoliitto hääräsi Afganistanissa, naljailtiin osan Neuvostoliiton ystävistä uskovan ”rauhanaseisiin”. Nyt näyttää siltä, että rauhanaseisiin uskotaan Natossa – ja meillä Suomessa.
Nato-johtoinen ISAF-sotaoperaatio, johon Suomikin osallistuu, on merkinnyt afganistanilaisten siviilien tappamista ja tuen antamista hallinnolle, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja demokraattisen oikeusvaltion periaatteita.
Siviileille tuhoisia ilmapommituksia on käytetty massamitassa USA:n terrorisminvastaisen operaation puitteissa. Pommituksia on perusteltu mm. ISAF-joukkojen työn tukemisella. Paikalliset lähteet ovat kertoneet sadoista viattomista kuolleista, joiden tarkkaa määrää ei kukaan edes tilastoi. YK:n Afganistan-toimiston mukaan sodassa kuolee vuosittain tuhansia siviilejä.
Yleisin harhakuva käydyssä Afganistan-keskustelussa on ollut se, että suomalaiset ovat mukana puolustamassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, jotka Afganistaniin palautettiin syrjäyttämällä talebanit. Sotatoimet eivät kuitenkaan paranna ihmisoikeuksia, ja Afganistanin nykyhallintoa tukemalla Suomikin antaa hyväksyntänsä mm. lehdistönvapauden rajoittamiselle, vaalivilpille ja naisia vastaan suunnatulle politiikalle. Tutkikaapa, millaisia lakeja Suomen joukkojen tukema Afganistanin hallitus laatii!
Tietenkään Afganistanin naisia ei saa jättää yksin, kuten rauhanaseisiin uskovat sotaa perustelevat. Mutta saataisiinko maassa enemmän aikaan, jos sotilasbudjetteja oikeasti suunnattaisiin naisten ja kaikkien muiden ihmisten elinolojen parantamiseen.
Ensi lauantaina vietetään YK:n päivää rauhankulkueineen eri paikkakunnilla. Minäkin aion suunnata neljältä Tampereen Keskustorille, josta lähtee marssi rauhan, aseidenriisunnan ja globaalin vastuun puolesta. Nähdään siellä!
