Meidän taloon asennettiin ovipuhelin. Nyt alaovi on lukossa kellon ympäri ja rappuun pääsee vain avaimella tai painamalla jonkin asunnon summeria. Ei niin, että meillä mitään häiriöitä olisi koskaan ollut. Mutta nykyään on parempi olla varuillaan.
Uusi ovisysteemi tuottaa vaikeuksia pienimmille asukkaille. Lapset eivät jaksa vääntää raskasta lukkoa eivätkä ulotu summeritauluun. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä talossamme asuu vain kunnon ihmisiä, eivätkä asialliset vanhemmat anna lasten ulkoilla ilman valvontaa. Ei meidän kulmilla tosin ole koskaan mitään sattunut. Mutta eihän sitä tiedä.
Me elämme ihmispelon kulta-aikaa. Valvontakameroita asennetaan kaduille ja kouluihin. Vanhemmille kehitellään tietopaketteja, miten suojella lapsia ulkona ja tietokoneen uumenissa vaanivilta vaaroilta. Yksityiset vartiointifirmat voivat paksusti. Kun vielä parikymmentä vuotta sitten ihmiset pelkäsivät ydinsotaa tai vilkasliikenteisen kadun ylitystä, nyt heitä opetetaan pelkäämään toisiaan.
Älä liiku yksin, älä ainakaan hämärällä. Älä puhu vieraille. Jos näet jotain epäilyttävää, sulje silmät ja poistu hiljaa paikalta. Muista lukita ovesi, äläkä jätä laukkua vartioimatta. Älä luota, älä kuuntele, älä pysähdy.
Pelko kasvaa, vaikka tilastojen mukaan Suomi on turvallisempi kuin koskaan. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvat hyökkäykset ja lasten onnettomuudet ovat koko ajan vähentyneet. Kyse ei siten olekaan siitä, että riskit olisivat kasvaneet – ei, kasvanut on vain pahimman pelko. Verellä maiskuttelun makuun päässyt keltainen lehdistö huutaa katukuvaan jatkuvan vaaran läsnäolon, jota säikähtäneet kasvatusjärjestöt tukevat kampanjoillaan. Tuloksena on ihmisten välisen kanssakäymisen väheneminen, yleinen käpertyminen lukkojen taakse sekä lasten liikkumisvapauden rajoittaminen: nykyinen eskarilainen saa tuskin poistua kotipihastaan, vaikka hänen isovanhempansa seikkailivat samassa iässä kilometrien alueella.
Maailma on toki vaaroja täynnä, mutta niitä ei ole enempää kuin 20 tai 40 vuotta sitten. Riskit on tietenkin hyvä tiedostaa, mutta ei niiden takia kannata lakata elämästä. Sitä paitsi, kun katsotaan tilastollisia todennäköisyyksiä, nykylapsen suurimmat uhat ovat masennus ja yksinäisyys. Niiltä eivät lukot suojaa.
Lehtiyhtymä 11.9.2010
