“Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi.”
Näin summaa Kolmas Mooseksen kirja (15: 19-20). Joissakin käännöksissä ”epäpuhdas” on yhtä kuin ”saastainen”. Kuukautisten lisäksi epäpuhtautta aiheuttaa muun muassa lapsen synnyttäminen, minkä jälkeisestä vuodosta puhdistautuminen kestää poikavauvan kohdalla 33 ja tytön 66 päivää. Miesten osalta pitemmän saastumisen voi aiheuttaa vain sairaus.
Jakeet ovat historian kuluessa vaikuttaneet miljoonien naisten elämään. Ne näkyivät tietenkin kristillisessä hartauden harjoituksessa, sillä epäpuhtaassa tilassa oleva henkilö ei saanut osallistua jumalanpalveluksiin. Ne myös johtivat naisen kuukautiskierron mystifiointiin ja niillä on jopa oikeutettu naisten liikkumisvapauden rajoituksia. Suomessakin uskottiin pitkään, että kuukautisvuotonsa aikaan nainen voi kirota minkä tahansa esineen vain astumalla sen yli.
Äskettäin luin tutkimusta, jonka mukaan ensimmäisille Vanhan Testamentin kääntäjille olisi sattunut nolo virhe: saastaisuuteen viittaavalla heprean kielen sanalla on nimittäin kaksoismerkitys, se voi tarkoittaa myös jotakin suojeltavaa tai rauhaan jätettävää. Tätä tulkintaa tukee sekin, ettei Jumala toki halua leimata puolia luomistaan eläimistä saastaisiksi, vaikka kieltääkin samassa kohdassa ihmisiltä niiden syömisen.
Monissa ei-kristillisissä kulttuureissa on kuukautisvaivoista kärsivien suojeluun viittaavia käytäntöjä. Esimerkiksi eräällä afrikkalaisheimolla on tapana rakentaa kylien ulkopuolelle majoja, joihin naiset vetäytyvät kuukautisvuodon ajaksi. Kiinan teollisuudessa naisilla on oikeus päivän mittaiseen kuukautisvapaaseen. Oman kristillisen perinteemme vuoksi olemme tulkinneet näitä käytäntöjä naisen alistamiseksi. Siinä on kuitenkin korkeintaan puoli totuutta, sillä esimerkiksi mainitsemani heimon naisten tiedetään tapailevan kuukautismajoissa myös rakastajiaan. Kovin vakavasta saastaisuudesta ei siis ehkä sittenkään ole kyse.
Länsimaissa naisliike on kritisoinut myyttiä kuukautiskierron epäpuhtaudesta ja korostanut, kuinka vuoto on normaali osa naisen elämää. Samansuuntaista viestiä välittävät terveyssidemainokset – kun valitset tämän tai tuon merkin, voit elää normaalia elämää kuukauden jokaisena päivänä. Tavanomaisuudesta on tullut normi, ja samalla kuukautisten epämukavuuksista ongelma: Hurjimmillaan voidaan mielialan heittelyä ja fyysisiä oireita aiheuttaviin PMS-oireisiin määrätä skitsofreniaan kehitettyjä psykoosilääkkeitä!
Toisinaan kuukautiskierron vaivat todella äityvät niin pahaksi, että kaikki apu on tervetullutta ja suositeltavaa. Usein hoitoa haetaan kuitenkin siksi, ettei normaali elämä häiriintyisi – kun itse vaivat kyllä jaksaisi, mutta kun siihen päälle on työvuorot ja kodinhoito ja kunnostaan pitäisi huolehtia ja kaikki kaatuu, jos vähänkin hellittää. Kun pitää olla täysipainoisen tehokas kuukauden jokaisena päivänä.
Entäpä jos ei tarvitsisikaan? Jos voisi pari päivää tehdä vain kivoja asioita, vaikka istua sohvan nurkkaan katsomaan Frendien neljättä tuotantokautta karkkipussin kanssa. Paljonko psykoosilääkkeitä enää tarvittaisiin, jos kulttuurimme antaisi luvan olla pari päivää kuussa vähän nuopea, saamaton, ärtyisä tai hullu?
Miehillehän spontaanit irtiotot olivat pitkään sallittuja. Mies saattoi eksyä roskienvientireissulla juopottelemaan, eikä sitä pidetty ongelmana: vielä sukupolvi sitten krapulapoissaolot olivat miesten aloilla yleisiä, ja aina saattoi laskea sen varaan, että vaimo huolehti kodin pyörityksestä. Vasta viimeaikainen yhteiskunnan tahdin kiristyminen on pakottanut miehetkin ruotuun. Enää ei saa löysäillä kukaan työikäinen, ei yhtenäkään päivänä.
Minäkin kavahdan sellaista kristillisyyttä, jossa naista pidetään kuukautistensa vuoksi saastaisena. Mutta jos oikea Raamatunkäännös onkin ”annettava olla rauhassa”, se onkin jo sitten ihan eri juttu.
Anna, syyskuu 2010
