Valtuustoaloite 13.6.2011
Julkisen sektorin merkitys vaateostajana on keskeinen. Valtio ja kunnat tekevät vaatehankintoja vuosittain kymmenillä miljoonilla euroilla. Työvaatteiden suurin tuojamaa on Viro, mutta vaatteita ostetaan paljon myös riskimaista. Etenkin Aasiassa tekstiiliteollisuuden työolot ovat huonot ja parannuksia vaativat työntekijät joutuvat usein vaikeuksiin. Esimerkiksi Kiinassa ammatillinen järjestäytyminen on kiellettyä.
Finnwatchin tuoreen tutkimuksen mukaan vaateyritykset ovat havainneet puutteita aasialaisilla tehtailla, joissa valmistetaan Suomeen tuotavia työvaatteita. Työntekijöille ei makseta lainmukaista minimipalkkaa, jonka lisäksi ongelmia on muun muassa työturvallisuudessa.
Ruotsissa kunnat tekevät laajaa yhteistyötä eettisten hankintojen suhteen. Belgiassa lähes puolet kaikista julkisista hankinnoista on eettisten vaatimusten alaisia. Viime vuosina monet julkiset hankkijat ovat Suomessakin terävöittäneet vaatehankintojen eettisiä vaatimuksiaan. Eettisiä kriteerejä työvaateostoilleen asettavat Helsinki, Vantaa, Puolustusvoimat (Maavoimien materiaalilaitos), Tulli, Finnair sekä Posti. Eettinen hankinta tarkoittaa tässä työelämän perusoikeuksien (järjestäytymis- ja työehtosopimusoikeus) toteutumisen varmistamista osana hankintojen sosiaalisia kriteerejä. Lisäksi vaatetoimittajien kelpoisuusehtoihin on usein sisällytetty ainakin lapsityön, pakkotyön ja syrjinnän kiellot. Vaatetusteollisuudessa on käytössä useita osin päällekkäisiä standardijärjestelmiä, joilla pyritään varmistumaan vaatteiden asiallisista tuotanto-oloista.
Tampereen kaupunki käyttää tällä hetkellä työvaatehankinnoissaan valintaperusteena kokonaistaloudellisuutta (hinta 55–70 prosenttia, laatu 25–35 prosenttia ja tuotteiden saatavuus 5–10 prosenttia). Eettisiä kriteerejä ei tuotteille ole asetettu.
Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin työvaatehankintojensa eettisten kriteerien asettamiseksi.
Anna Kontula
