Muutama vuosi sitten kohistiin, kun Sanoma News (HS & IS) painosti avustajiaan sopimuksiin, jossa free lancer –pohjalta toimiva valokuvaaja, toimittaja, graafikko tai kuvittaja joutuisi luovuttamaan mediatalolle työnsä kaikki käyttöoikeudet rajoituksetta. Sopimuksen mukaan ostaja saa käyttää työtä ulkomailla ja Suomessa, muokattuna ja sellaisenaan, sähköisessä ja perinteisessä mediassa. Oikeudellinen vastuu säilyisi tekijällä, vaikka hänellä ei olisi mitään valtaa päättää työnsä käytöstä.
Tapaus jäi mediatyöläisten proletarisoitumisen näkyväksi merkkipylvääksi, ja nyt samankaltaista riistosopimusta ajaa saman konsernin Sanoma Magazines. Suomen media on niin keskittynyttä, että itsenäisillä mediatyöläisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua tai vaihtaa alaa. Muutaman suuren mediakonsernin ulkopuolella ei ole leipää.
Vaikka maailma on muuttunut, asetelma plagioi vuosisadan takaista torpparikysymystä. Tuolloin Etelä-Suomea hallitsivat suuret kartanotilat, eikä ainakaan perheellisellä tilattomalla ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin hakeutua sellaisen vuokraviljelijäksi. Nykyajan aineettoman mediamaailman tavoin myös torpparien neuvotteluasemaa heikensi kova kysyntä – epäreilunkin vuokrasopimuksen vaihtoehtona oli vielä huonompi palkollisen tai kiertolaisen asema.
Suomen mediatalot ovat (kielialueeseen nähden) valtavia laitoksia, jotka tuottavat ja muokkaavat meidän jokapäiväistä mielenmaisemaamme. Niiden työvoiman tarve on vakaata, mutta silti noin puolet teksteistä ja kuvista ostetaan free lancereilta. Sillä tavoin saa tuotteen alihintaan, huomattavasti työntekijän palkkakuluja halvemmalla ja jopa alle työvoiman uusintamiseen vaadittavan minimin.
Osa kuvittajien ja toimittajien eliitistä hyötyy itsenäisestä asemasta. Monta kertaa enemmän on kuitenkin niitä, joiden kuukausiansiot jäävät vähän päälle tonnin, tai ei sitäkään. Niinpä Suomen suurin mediatuki onkin yleinen sosiaaliturva, jonka asumistuilla ja terveyskeskuksilla julkinen sektori täydentää mediatyöläisten liian pieniä tuloja.
Mutta kuten torpparikysymyksessä, homman ydin ei ole toimeentulon määrä, vaan sen epävarmuus. Vuosisadan alun vuokraviljelijöiden tavoin ihmiset kokevat ongelmaksi, että jatkuvasti katkolla olevien sopimusten vuoksi ei elämää uskalla suunnitella eteenpäin. Ei uskaltanut luottaa, että koti ja jääkaappi olisivat tässä vielä huomennakin.
Nykyään on mahdollista sossuyrittäjyys sossumediassa. Toimittajien kannattaa kokeilla. Sossussa on aina tilaa.