Tänään eduskunnan käsittelyssä oleva Kreikan tukipaketti II on oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on kääntää liikkuvan junan suuntaa. Edes silloin, kun kaikki jo näkevät kiskojen päätyvän varmasti upottavalle rämeelle.
Laskutavasta riippuen tukipaketin kokonaissumma on 130-200 miljardia, josta Suomen osuus 2,25 miljardia (+ korot & ylitakaukset). Toisin kuin Kreikka ykkösessä, nyt Suomi ei anna suoraa rahaa, vaan takauksen väliaikaisen vakausmekanismin lainanhankinnalle. Uutta on myös se, että tällä kertaa Suomella on vakuudet takaamalleen pääomalle.
Suurin parannus on sijoittajavastuu. Kreikka II:n yhteydessä toteutetaan vapaaehtoinen 53,5 % leikkaus yksityisten velkojen nimellisarvoihin. Velkojen uudelleenjärjestelyä on tosin arvosteltu silmänkääntötempuksi, sillä merkittävä osa uudesta tukipaketista tulee valumaan samoille pankeille ja sijoittajille, jotka nyt ottavat takkiinsa velkajärjestelyssä. Vaikka sijoittajavastuu jäisi symboliseksi, jo sen saama poliittinen hyväksyntä on mielestäni kuitenkin hyvä asia.
Kreikka II tähtää maan velan pudottamiseen nykyisestä 160 (tai 180, lähteestä riippuen) prosentista 120 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Se on kova tavoite. Parhaissakin skenaarioissa sopeutusohjelmien nimellä kulkevat megasäästöt ovat nimittäin ajamassa Kreikkaa niin syvään taantumaan, ettei tukipaketti mitenkään riitä nostamaan sitä velkakuopasta. Pelastuspaketin ongelmat – vasemmistolaisesta näkökulmasta – liittyvätkin näihin Kreikalta vaadittuihin säästöihin, joiden rinnalla Suomen 90-luvun leikkaukset olivat leikintekoa.
Muiden euromaiden (myös Suomen) painostuksesta ja valvonnan alla tavallisen kreikkalaisen elintasoa on pudotettu vuosikymmeniä taaksepäin. Kreikan työttömyysaste on kohonnut 20 prosenttiin, nuorisotyöttömyys lähes 50 prosenttiin. Siten ei olekaan ihme, että erityisesti koulutetut nuoret muuttavat maasta kiihtyvällä vauhdilla – mikä entisestään heikentää Kreikan mahdollisuuksia päästä takaisin jaloilleen, saati lähteä eteenpäin. Totta kai se tuntuu: Kun kreikkalaiset vielä ennen kriisiä tekivät itsemurhia eurooppalaisista vähiten, nyt he ovat kivunneet ykkösiksi. Samoin lasten hylkäämiset ovat kasvaneet huomattavasti, ja yhä useammin syynä on vanhempien köyhyys.
Toisen tukipaketin ehtoina toteutettaviin lisäsäästöihin kuuluu muun muassa minimipalkkojen alentaminen 22 prosentilla ja nuorten minimipalkkojen leikkaaminen kolmanneksella. Tämän jälkeen kreikkalaisen kuukausipalkka voi olla selvästi suomalaisen työttömän peruspäivärahaa alhaisempi – ja hinnat kuitenkin perustuvat samoihin euroihin. Myös eläkkeitä leikataan ja julkiselta sektorilta irtisanotaan ihmisiä.
Kreikalle tarjottu resepti on paitsi inhimillisesti kestämätön, myös taloudellisesti impotentti: Jo ensimmäisen pelastuspaketin seurauksena on nähty konkursseja, irtisanomisia, palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia sekä terveydenhuollon varojen leikkauksia, jotka kaikki ovat kasvattaneet työttömyyttä ja köyhyyttä, joiden vuoksi Kreikan sisäinen kysyntä on romahtanut samaan aikaan ulkoisen kanssa. Näin pelastustoimet ovat kiihdyttäneet Kreikan syöksykierrettä ja maa onkin nyt monilla mittareilla huonommassa jamassa kuin ennen euromaiden väliintuloa.
Jos Kreikan bruttokansantuote jatkaa putoamistaan, maan suhteellinen velka kasvaa, vaikka velan absoluuttinen määrä ei edes nousisi. Kuka tässä tilanteessa uskoo oletukseen monen vuoden 6,5 % perusylijäämästä, jolle Kreikka II perustuu? Saati Kreikan pääministerin julistukseen 150 000 yksityisen sektorin työpaikasta tänä vuonna? Jopa luottoluokittajat ja IMF ovat varoittaneet, että sopeutusohjelmat vievät Kreikalta viimeisetkin selviytymisen mahdollisuudet. Nämä kapitalistisen imperialismin keulakuvat alkavat vaikuttaa suorastaan sympaattisilta, kun niitä verrataan merkeliläiseen Eurooppaan.
Tähänastisista Kreikka-toimista voi vetää yhteen, että mikään ei ole mennyt niin kuin strömsössä. Jos Kreikkaa pelastetaan vielä vähän, ei koko maata enää ole, sen köyhistä puhumattakaan.
Kreikkalaiset kaverit toivovat juuri tämänkaltaista julkista solidaarisuutta keskivertokansalaisille. Kiitos, Anna!
Muutamia pointteja, mitä on tullut vastaan:
Markkinatalouden kannalta katsoen Kreikkaa ei oikein pysty päästämään konkurssiin, kun CDS-derivatiivimarkkinat ei suurella todennäköisyydellä kestä sitä kovin hyvin…
Järjellä katsoen Kreikan pitäisi julistaa itsensä konkurssiin ja antaa pankkien luutia arvottomat paperit nurkistaan. Islantihan tämän teki, mutta oli sen verran pieni maa, että ei vielä markkinoita heilutellut. Kreikka sen sijaan on jo huomattavasti isompi ja velkaisempi. Sen lisäksi, että tuo austerity measures paketti sortaa kansalaisia, niin sen perusteella yritetään saada IMF:n haltuun Kreikan suurehkoja kultavarantoja ja lisäksi oikeuttaa mm. öljyn etsintää, eli se on vihreältäkin kannalta karsea.
Rationaalisen, valuuttajärjestelmän epäkohtiin (ongelman ydin) keskittyvän kritiikin sijaan iso osa mediassa näkyvästä uutisoinnista tuntuu olevan hölmöä nationalistista syyttelyä. Kuitenkin kun asiaa katsoo, niin sama on edessä myös meillä, kunhan velka hitaasti alkaa saavuttaa samankaltaisia lukuja, sillä ei velanotto ainakaan näytä vähenevän. Samaan aikaan vienti vähenee ja tuonti kasvaa. Yksi Angry Birds on tässä kuviossa suhteellisen pieni tekijä, vaikkakin kuvaava. Ilman ICT-kuplia (IT ja mobiili) Suomi olisi todennäköisesti vähintään yhtä pahassa jamassa kuin Kreikka on.
Viimein ollaan tultu niihin aikoihin, jolloin myös nk. ensimmäisessä maailmassa alkaa vähitellen näkyä hyvinkin selvästisti jako nk. talouspoliittisen eliitin ja nk. keskivertokansalaisten kesken. Tästähän koko Occupy-liike lopulta lähti liikkeelle. Asia on kuitenkin niin, että tämä eliitti on joka puolella aika samanlaista ja kansa on joka puolella aika samanlaista. Ero eliitin ja kansan välillä on taas joka puolella huimaavan iso ja eliitti muusta porukasta vieraantunutta.
Globaalissa taloudessa vastavoima ei voi perustua (vai pitäisikö sanoa PerSustua?-) nationalistiseen eetokseen. Sen pitää olla internationaalia.
Hyvä kuvaus tilanteesta. Entä seuraako siitä mitään – hallituksessa, eduskunnassa, kentällä jossa persut hallitsevat keskustelua?
Hyvä analyysi Kreikan tilanteesta.
Lainaehtojen edellyttämä sisäinen devalvaatio vie Kreikan talouden deflaatioon, eikä tällöin edes korkojen maksuun synny eväitä. Vasemmiston tulisi ehdottomasti pysyä kaukana tällaisten lainojen takauksista, joilla pelastetaan saksalaisia ja raskalaisia pankkeja kreikkalaisten työläisten kustannuksella.
Mikä on Vasemmistoliiton linja hallituksessa tässä kreikkalaisia työläisiä kurjistavassa leikkauspolitiikassa? Vaatiiko ”vastuunkanto” jälleen solidaarisuutta Kataisen uusliberalistisiin Toivo-talkoisiin?
Mitkä ovat tarkalleen ottaen nämä mainitsemasi vakuudet, jotka Urpilainen neuvotteli? On puhuttu TÄYSISTÄ VAKUUKSISTA! Siis täydet vakuudet noin 5 miljardille ( 2,25 +korot+ylitakaus ).
Miten sijoittajavastuu todellisuudessa toteutuu, kun Kreikan velkapaperit ovat jo nyt 20-40% nimellisarvostaan? Siis vähemmän kuin mainittu 53,5%. Kreikka tuskin pystyy välttymään velkasaneeraukselta, kunhan jäsenmaat ovat ensin ”riittävästi” rahoittaneet eurooppalaisia pankkeja.
Hyvä kirjoitus! Jan Hurri kirjoittaa Taloussanomissa, että jos kaikki korot ja ylitakaukset huomioidaan, niin Suomen osuus nousee jopa 12 miljardiin: ”Jos ERVV:n rahoituskulut lasketaan Kreikalle kaavailtujen uusien tukiluottojen jopa 30 vuoden laina-ajalta ja niiden koroksi arvioidaan ERVV:n pisimpien velkakirjojen mukaan edes 3,5 prosenttia, paisuu Suomen kokonaisvastuu korkoineen ja ylitakauksineen päivineen 12,1 miljardiin euroon.” http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/02/29/joko-taas-suomi-sokkona-uusiin-miljardivastuisiin/201224137/170#
Aivan. Eihän tässäkään paketissa Kreikkaa eikä varsinkaan kreikkalaisia tueta, vaan korkoja kuppaavia pankkeja. On sentään vielä joku joka ei anna pettää itseään Rehnin ”solidaarisuuteen”.
Merkelin vetämä linja pitää Kreikka hinnalla millä hyvänsä ei ole ollut oikea. Hän on kuitenkin mestari saamaan tahtonsa läpi. Saksan sisäministeri Hans-Peter Friedrich on ehdottanut, että Kreikan tulisi omaehtoisesti erota Eurosta ja ryhtyä parantelemaan itseään. – Viisainta olisi palata drakmaan ja kellua sen varassa lyhyen aikaa – kunhan nyt ensin on annettu anteeksi se mihin kyetään. – Financial Times kirjoitti äskettäin toiveikkaasti uudesta ’yrittäjähenkisestä ilmapiiristä’ Kreikassa, jonka on määrä houkutella sijoittajia maahan. Jokunen intialainen miljonääri olikin ilmaantunut (Mr. Das). – Nämä ovat kuitenkin määrällisesti niin vähäisiä vaikutuksia, että niillä ei Kreikan kokonaistilanteseen ole paljoa sanottavaa.
Rohkea teko äänestyksessä. Kiitos siitä. Muutenkin hyvät selkeät jutut.
IMF ja Maailmanpankki puhuvat omakohtaisesta kokemuksesta, josta näyttävät oppineen. Ovathan sopeutuspaketit osoittautuneet osittain tuhoisiksi. Nyt tuota huonoksi havaittua ratkaisumallia sovelletaan Kreikkaan. Kreikka-ratkaisua ehkä vielä tärkeämpi on tulossa oleva Merkel-Sarkozyn ajama talouskuripäätös. Se sysää euromaita entistä syvemmälle uusliberalismiin.
Hienoa Anna, kun äänestit vastaan! 🙂 Erikoista, kun muu vasemmisto haluaa tukea Saksalaisia pankkeja.
Hyvä Anna!..äänestit oikein,sen tulee tulevaisuus näyttämään.Järjen ääni ja puhtaat faktat voittivat ryhmäkurin,arvostan! 🙂
Hienoa Anna!
Oikea ja rohkea teko.
Surullista seurata hallitusvasemmiston takinkääntöjä. Tuntuu se maistuvan uusliberalismi vasemmistollekin, kunhan vain pääsee ”oikeisiin piireihin”. Mutta kun uskottavuusvaje kasvaa ja luottamus rapautuu, alkaa kutsut ”piireihinkin” käydä vähiin.
Hatunnosto, kiitos ja kumarrus Ei -äänen kunniaksi. Perustelutkin olivat niin asialliset, että edellisissä vaaleissa perussuomalaista äänestänyt allekirjoittanut odottaakin mielenkiinnolla ensimmäistä postilaatikkoon ilmestyvää Kansan Uutiset lehteä..