Suomen politiikassa ajatellaan, että kunhan bruttokansantuote (BKT) kasvaa riittävästi, kaikki muu kyllä lutviutuu. Kakkua jaettavaksi ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Talouden ja ihmisten hyvinvointi ei kuitenkaan aina osu yksiin. Suomessa saavutettiin jo 1970-luvulla raja, jonka jälkeen vaurauden kasvu ei enää lisännyt kansan onnellisuutta. Itse asiassa monet bruttokansantuotteen plussat ovat hyvinvoinnin miinuksia – esimerkiksi aseteollisuus, rikollisuuden kustannukset, ympäristön ylikuormitus, turkistarhaus ja puhtaan veden yksityistäminen.
Siksi bkt ei ole vain neutraali tilastofakta. Talousmittarin vahva asema opettaa päättäjiä ajattelemaan, että talous on kaikkein tärkeintä.
Viime vuosina on tehty lukuisia esityksiä bkt:n korvaamiseksi. Vaihtoehtoisista mittareista tunnetuimpia lienevät onnellisuutta, elinikää ja ekologista jalanjälkeä kuvaava Happy Planet Index sekä YK:n käyttämä inhimillisen kehityksen indeksi. Molemmat ehdottavat, että politiikan pitäisi huomioida kestävän kehityksen näkökulmat vähintään yhtä suurella painoarvolla kuin se nyt vaalii taloutta.
Oma suosikkini vaihtoehtomittareista on Bhutanissa kehitelty bruttokansanonnellisuus (GNH). Se tunnistaa talouden tärkeyden, mutta tasavahvasti seurataan myös yhteiskunnan sosiaalista, ekologista, kulttuurista ja demokraattista kehitystä. GNH summaa noin 70 indikaattoria elämän eri alueilta. Osa näistä perustuu ihmisten subjektiiviseen käsitykseen elinoloistaan, osa taas kuvaa perinteisemmin esimerkiksi elinikää, yhteisöllisyyttä ja käytettyjä luonnonvaroja.
Bruttokansanonnellisuus on liian monimutkainen ja kulttuurisidonnainen valtioiden väliseen vertailuun, mutta tietyn yhteiskunnan sisäisen kehityksen arviointivälineenä sitäkin lupaavampi. GNH on heijastunut maan politiikkaan muun muassa metsien suojeluna, maksuttomana terveydenhuoltona, sijoituksina ekologisesti kestävään talouteen ja alhaisina tuloeroina. Bhutanin lapsikuolleisuus on laskenut nopeasti ja maksuttoman peruskoulujärjestelmän vuoksi lukutaidottomuutta löytyy enää vanhemmista ikäluokista.
YK:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat maailman toiseksi onnellisin kansa. Toisaalta rutiköyhä ja vuoristoinen Bhutan on sekin pärjännyt kansainvälisissä onnellisuusvertailuissa varsin hyvin. Se pistää miettimään, voisimmeko mekin olla onnellisia vähän halvemmalla.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 22.4.2012)
Suomeen kannattaisi Aalto-yliopiston rinnalle – yhtenä huippuyliopistoista – perustaa mielen tutkimisen yliopisto.
Siinä perusopetuksena olisi ensin kuusi vuotta kestävä mielen systemaattinen harjoittaminen:
– keskittymiskyvyn parantaminen
– tarkkaavaisuus
– instrospektiokyvyn kehittäminen (oman mielen havainnointi ja syy-yhteyksien ymmärtäminen)
– metakognitiiviset taidot (omien kognitiivisten toimintojen havainnointi)
Perusjakson aikana tutkittaisiin näiden taitojen kehittymistä, samaan aikaan kun kehitettäisiin ja vertailtaisiin eri oppimismenetelmiä – jokaiselle eri menetelmälle voisi olla oma ryhmänsä; näin saataisiin vertailukelpoista tietoa millä menetelmillä kutakin mielen kykyä voi parhaiten kehittää.
Yhteistyötä tehtäisiin neuropsykologian, neurologian, lääketieteen, psykologian, filosofian ja sosiologian laitosten kanssa (taataan siten puolueettomat, tieteelliset todentamismenetelmät)
Perusjakson jälkeen opiskelijat voisivat erikoistua jatkossa vaikkapa:
– yhteistyöhön Aalto-yliopiston mediapuolen kanssa, tuottaen dokumentteja sekä animaatioita mielen harjoittamisen vaikutuksista
– kehittämään sopivia harjoitusmenetelmiä ja oppimateriaalia eri kohderyhmille
– tekemään tutkimusta ”kadunmiesten” parissa siitä, miten mielen kehittäminen vaikuttaa: itsetuntoon, omanarvontuntoon, hyvinvointiin, terveyteen, tunne-elämään, sosiaalisiin suhteisiin yms. (tarjolla olisi eripituisia kursseja, vertailuryhmiä jne, ja kaikista tutkimuksista tehtäsiin tilastot)
– tekemään ehdotuksia opetusministeriölle peruskoulun oppimäärän lisäämiseksi oppiaineilla, joilla olisi em. tutkimusten valossa kiistatonta näyttöä esimerkiksi ihmisen omanarvontunnon ja kriittisen ajattelun kehittymisessä
– tekemään yhteistyötä sairaanhoidon ja lääkäreiden kanssa ADHD-potilaiden tilan parantamiseksi
– tekemään yhteistyötä ja tutkimusta mielenterveyspuolen kanssa mielen harjoittamisen vaikutuksesta masennukseen
– tekemään yhteistyöprojekteja ja tutkimusta sekä luovien alojen että urheilun ja urheiluvalmennuksen parissa
– kehittämään, tutkimaan ja testaamaan psykologisen valmentamisen menetelmiä
Mielen tutkimisen ylipisto olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa, ja saisi osakseen paljon kiinnostusta ja huomiota, edelläkävijänä. Kymmenessä vuodessa tulokset puhuisivat puolestaan, ja psykologian saralla saataisiin merkittävää uutta tietoa mielen toiminnasta, oppimiskyvystä ja kehitysmahdollisuuksista. Yliopistosta voisi tulla kansainvälisesti psykologisen valmentamisen lippulaiva.
”University of Mind and Science” Suomeen?
(taustatietoa: arviolta noin 90% suomalaisista ei kykene laskemaan mielessään kymmentä normaalitahtista hengitystään – keskittymiskyky herpaantuu jo kolmen, neljän hengityksen jälkeen; 90% suomalaisista ei siis pysty hallitsemaan mieltään (saati ajatuksiaan) edes minuuttia. Harjoittamaton mieli ei ole tahdonalainen – siitä johtuu suuri osa ongelmistamme. Sen sijaan keskittymiskyvyn systemaattisessa parantamisessa ei ole tutkimuksissa havaittu ylärajaa. Keskittymiskyky on luku- ja laskutaidon tapaan opittavissa. Miksi sitä ei Suomessa opeteta?)
Löytäisikö joku linkin julkaistuun tutkimukseen, jonka tulosten mukaan Kiinan kiivaimmin kasvaville teollisuusalueille, on onnellisuus vähentynyt ja mielenterveysongelmat lisääntyneet Kiinassa eniten? Olen muistaakseni kerran jossakin sanomalehdessä lukenut artikkelin tällaisesta tutkimuksesta.