Poliitikot rakastavat numeroita. Kuulostaa niin pätevältä muistuttaa, että 0, 28 % ikäluokasta jää vaille peruskoulun päästötodistusta ja 40 000 nuorta työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle. Ja koska tämmöinen peli ei vetele, tarvitaan lisää numeroita – esimerkiksi oppivelvollisuuden nostaminen 18 vuoteen tai 3000 uutta työpajapaikkaa.
Peruskoulun pystyttäminen oli 1970-luvun poliitikoilta suurtyö, jonka päälle onkin sitten
huilattu 40 vuotta. Kunhan pisa-tutkimuksissa pärjätään ja lapset lusivat oppivelvollisuutensa, mitään ei tarvitse muuttaa.
On kuitenkin muitakin lukuja. Esimerkiksi sellainen, että noin 50 % peruskoulun opettajista haluaisi jättää työnsä. Tai että suurin opiskelupaine ajoittuu 14-vuotiaisiin, jolloin moni ei hormoneiltaan pysty muuhun kuin hikoilemaan. Numeroita on myös
herätyskelloissa, jotka repivät edelleen koululaisia vuoteistaan kukonlaulun aikaan, vaikka yhteiskunnan muut toiminnot ovat siirtyneet tunteja myöhemmäksi.
Näitä lukuja ei ratkaista ilman peruskoulun laadullista päivitystä. Jos tehtaista on pillit viety museoon jo aikoja sitten, miksi kouluissa lapsia opetetaan edelleen marssimaan tauolle ja töihin äänimerkin tahtiin. Jos joku osoittaa merkkejä yksilöllisestä ajattelusta tai tarpeista, syntyy tähän koneeseen häiriötila. Teollisesta maailmankuvasta periytyvä selkeä ainejako toimii sekin huonosti – tenaville opetetaan kyllä englannin perusteet, mutta ei esimerkiksi englanninkielistä tiedonhakua.
Nuorten kokemusmaailman ja koulun keinotodellisuuden välille on revennyt valtava kuilu. Peruskoulu ei valmista selviytymään elämässä tai työmarkkinoilla, ja lapset vaistoavat sen. Koulu ei kerro, miten kokata hindulaiselle vieraalle. Ei siellä liioin
opi, kuinka haetaan toimeentulotukea tai miten puolustaa oikeuksiaan työelämässä. Tuoreen selvityksen mukaan koulun atk-opetuksen varassa eivät kaikki opi lähettämään liitetiedostoa.
Mitä kauemmas koulun vieraantuu muusta yhteiskunnasta, sitä enemmän esiintyy tervettä sopeutumattomuutta. Ei siis ihme, että ”erityistä tukea tarvitsevien” diagnoosien määrä kasvaa koko ajan. Yksittäiset opettajat ja koulut yrittävät päivittää käytäntöjä, mutta rakenteiden muuttaminen vaatisi järeämpää päätöksentekoa.
Olisi korkea aika ryhtyä politiikassakin tarkastelemaan peruskoulua jälleen kasvun ja
oppimisen näkökulmasta, ei nuorison varastointiongelmana.
(Kirjoitettu Aamulehdelle 29.4.2012)
aivan loistavia ja tosia havaintoja peruskoulusta nuorista ja nykypäivän tilanteesta, kiitos mieltä lämmittävästä kirjoituksesta…antaa toivoa, kun joku ”kansakunnan kaapin päällä” näkee todellisen tilanteen ja sanoo sen ääneen!
Aihetta liippaavaa kandintyötä kirjoitellessa täältä välihuomautan, että lukemani perusteella opettajat näyttävät olevan se suurin este todelliselle muutokselle. Rakenteissa olisi jo paljonkin mahdollisuutta toisenlaiselle koululle, mutta perinteet ovat niin lujassa, että mitään ei tapahdu.
Kiitos oivaltavasta kirjoituksesta. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että monet koulujen älyttömiltä tuntuvista asioista ovat juuri sellaisia, joista työelämässä on jo aikoja sitten luovuttu. Kouluissa on jo (valitettavasti) työelämän paineet – olisi tosiaan aika päivittää niihin myös modernin työelämän hyvät puolet!
En sano olevani erimieltä kanssasi mutta minun on silti sanottava pariinkohtaan jotain..väität seuraavastI: ”Ei siellä liioin opi, kuinka haetaan toimeentulotukea tai miten puolustaa oikeuksiaan”
en tiedä johtuuko tämä siitä että olen ammattikoulussa mutta ainakin meidän koulussa ollan paneuduttu vakavasti oikeuksiin työelämässä kurssien muodossa sekä luentojen… Kyllä meille kaikki sossujututkin on opetettu ja jos jotain ei tiedä tai osaa tiedän mistä saan siihen apua (opintotoimistosta). Meille on myös opetettu paljon kulttuurieroista, yms. työelämässä tarvittavista sosiaalisista taidoista. varsinkin kun yksi valinnaisistani oli kulttuuri ja tapatieto.Koen myös että pakollinen ATK-kurssini oli yleishyödyllinen ja siinä opin kaiken tarvittavan mitä tulen tarvitsemaan nyt koulunkäynnissä ja työelämässä. En osaa sanoa kuinka lukiossa toimitaan mutta olen ollut erittäin tyytyväinen ammattikoulussa saamaani opetuksen tasoon ja olen saanut ammattitaidon lisäksi tulevaan elämään eväitä.
”Ei siellä liioin opi, kuinka haetaan toimeentulotukea”
Eikös peruskoulun tulisi opettaa tekemään töitä eikä ideologisesti tuhlaamaan yhteiskunnan rahoja?
Aivan mahtava teksti! Hyvä että joku muukin on alkanut tarkastelemaan peruskoulua toisin silmin ja haluaa muutosta. Pysyäkseen samalla tasolla, pitää jatkuvasti muuttua olosuhteiden mukaisesti.
Ok, eli jos välituntien loppumisesta ilmoittavat äänimerkit otetaan pois (korvataan jollain vähemmän lapsia loukkaavalla äänellä), opetetaan hinduille tekemään ruokaa (Mitä? Miksi kenenkään pitäisi suomessa taitaa vakiolta tuollaista), näytetään miten käytetään googlea ja laitetaan liitetiedostoja (opin tämän itse koulun ulkopuolella :O!) sekä kerrotaan, että kannattaa mennä työkkäriin, jos ei ole töitä, niin alles ok?
SYSTEEMI UUSIKSI!!!!
Joo, tää on tätä vasureiden ajatusmaailmaa, tärkeintä on, että sossulla osaa asioida, ja lyödä duunissa perseen penkkiin… mutta kuka opettais ne tekemään töitä???? Se on se vasureiden ongelma, sen lisäks toki kyllä myönnän, että peruskouluakin vois päivittää… Mut eiks se peruskoulukin ollu vasureiden lapsi, tais siihen loppua sekä koulun että vasureiden päivitykset???
Ei pelkästään peruskoulu ole päivittämättä, ammattiopistot yrittävät pakottaa nuoria vanhoihin kaavoihin eli toimimaan niin kuin aikojen alusta. Tuloksena se, että nuoret äänestävät jaloillaan eli keskeyttävät tai lintsaavat tunneilta. Jäykät ovat toimintatavat ja samaan muottiin kaikkien mahduttava. Jos nuori on pois, häntä ei auteta selvittämällä mistä tilanne johtuu, vaan herkästi todetaan, että parempi kun jää kokonaan pois koulusta. Opettajat minimoivat vaivannäköään. Ei tämän ajan nuoret enää motivoidu puuduttavaan opettajajohtoiseen opiskeluun.
Tyypillistä vasemmistolaista probagandaa,jossa kaikki syy laitetaan yhteiskunnan niskoille. Tänä päivänä koko yhteiskuntamme on mennyt raiteelle,joka korostaa vain individuaalisuutta. Siinä ohessa pannaan roskakoriin säännöt,joiden varassa yhteiskunta pyörii turvallisesti. Ja kaiken takana on perheitten hajoaminen ja kaikenlaisten uusioperheiden synty, puhumattakaan vähemmistöseksuaalisten ryhmien etujen pöydälle nostaminen. Tämä kaikki tarkoittaa yhteiskunnan anarkiaan johtamista,mikä ennenkin on ollut vasemmiston tavoitteista se ensimmäinen. Kun tähän vielä lisätään Suomen ev.lut.kirkon mädännäisyys, sen kumartaessa yhteiskunnan muutosaaltoja ja muuttuen yhteiskuntaa kumartavaksi näennäiskirkoksi.
Tästä tekstisti huokuu oikein se fakta, että naiset ovat vähän tyhmiä.
”Yksittäiset opettajat ja koulut yrittävät päivittää käytäntöjä, mutta rakenteiden muuttaminen vaatisi järeämpää päätöksentekoa.”
Todellakin, vihdoinkin joku poliitikko pitää lasten puolta! Toivottavasti järeä päätöksenteko tuo myös järeästi rahaa perusopetukseen. Ensi syksyn tilauksia tehdessä mietimme tilatako yksi kynä ja kaksi kumia vai kaksi kynää ja yksi kumi. Tietokoneella olisi myös kiva ja ”halpa” kirjoittaa ja harjoitella vaikka liitetiedoston liittämistä, mutta niitä koneita on vain puolelle luokalle. Loput voivatkin nykymenolla olla atk-tunnin ajan vaikka siellä ”säilössä”…
On kenties totta, että koulut ovat vanhanaikaisia ja se, että niitä pitää uudistaa. Esimerkkejä voisi kuitenkin vähän miettiä paremmin.
Todella painavaa sanottavaa!
Kiitos että olet mukana vaikuttamassa! Eduskunnassakin on vain yhden käden verran järkeviä ja itse ajattelevia ihmisiä, onneksi olet yksi heistä!
Voimia ja jaksamista, tiedän kokemuksesta että sitä tarvitaan jos ajattelee omilla aivoillaan!
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Täyttä totta joka sana!
hyvää keskustelun avausta, vaikka monessa mielessä kuultaa vastuuttomuuden kasvattamiseen vievä periaate: kuinka puolustetaan oikeuksia? miksi sitä ei käännetä muotoon, mitä mahdollisuuksia osaamisellani ja mielenkiinnon kohteitteni käyttämisellä olisi? itseään toteuttava nuori on onnellisempi kuin toisten usutuksesta ’oikeuksien’ puolustaminen.
lapsen ja nuoren kohtaaminen ihmisenä ja yksilönä on kaukana yhtenäisen joukon voiman periaatteesta, ja alussa monet kirjoituksessa ehdotetuttujen asioiden muuttaminen romuttaa tasa-arvoistavan peruskoulun periaatteen. mutta vain alussa, koska muutosta tarvitaan ja muutosta ei tapahdu ilman tällaisia haastavia kirjoituksia tai kuten eräs ex-pääministeri hiljattain totesi; ei kaikkien muutosten tarvitsisi tapahtua kriisien kautta – hän viittasi kokemukseensa Suomen vastuunkantajana taannoisen nl:n kaatuessa ja markkinavoimien vapautumisen yhteydessä
Vai ei koulussa opeteta mitä hindulle voi tarjota? Uskonnon tunneilla käydään läpi eri uskontokuntiin kuuluvien ruokavalioita, mikäli niissä on jotain poikkeuksia suomalaiseen ruokavalioon verrattuna.
Liitetiedoston osaa kuka vain lähettää, sitä ei mielestäni tarvitse erikseen opettaa. Sen sijaan koulun atk-tunneilla keskitytään excelin, wordin ja powerpointin hyödyntämiseen, mikä sekin on mielestäni erittäin hyvä taito. Liitetiedoston lähettäminen on asia, joka kaikkien oletetaan osaavan.
Keksitkö itse paremman keinon saavuttaa monta sataa oppilasta, kuin se kaikille niin tuttu koulun kello? Se on erittäin kätevä tapa ilmoittaa, että välitunti loppuu, on aika palata tunnille. Toki voitaisiin antaa oppilaille vastuu tulla tunnille ajoissa, mutta kuinka moni 13-15-vuotias sen tekee vapaaehtoisesti?
”Tenaville” opetetaan paljon muutakin kuin englannin perusteet. Se, osataanko tietoa hakea englanniksi riippuu paljon oppilaasta itsestään. Eiköhän jokainen tajua kirjoittaa esim. googleen englanniksi sen hakusanan, josta haluaa tietoa hakea. Vai pitäisikö tämäkin opettaa kädestä pitäen?
Tekstiäni lukiessani aloin väkisin miettiä, että haluatko todella kehittää nykyistä perusopetusta, vai haluatko pitää lapset ja nuoret ikuisesti päiväkoti-ikäisten tasolla, missä kaikki neuvotaan kädestä pitäen. Mielestäni olisi parempi opettaa nuoria ajattelemaan omilla aivoillaan, kaikilla kun sellaiset on, ainakin jonkinmoiset.
Toivottavasti arvon kansaedustaja ei jätä tätä keskustelua huutelun tasolle. Jokainen meistä voi huudella mikä on huonosti ja että asioihin pitää tulla muutosta. Mitä asioita konkreeettisesti pitäisi muuttaa kansaedustajan mielestä? En voi uskoa, että koulun alkamisen siirtäminen myöhemmäksi ( koulu alkaa 8-10 kuin myös työelämässä on tapana), englanniksi tiedon hakeminen ( se on haastavaa jo suomeksi) tai työmarkkinoilla selviämisen opettaminen (eikö sivistys ole koulun tarkoitus) ovat ne siirrot joita edustaja ehdottaa. Toivon, että kouluista löytyy yhä opettajia, joilla on rohkeutta vastustaa aikamme markkinaideologiaa ja kaikkialle ulottuvaa, yksilöllistä kilpailua. Koulun ei tule muuttua vain muutoksen (tai työelämän, ja koska kaikki muutkin tekee niin) takia: tulisi enemminkin miettiä, millaisia arvoja haluamme tukea.
Itse olisin vielä enemmän huollissani siitä, että meille on syntymässä – ja itse asiassa jo käytännössä toiminnassakin – samankaltainen rinnakkaiskoulujärjestelmä, jonka peruskoulu-uudistus pyrki 1970-luvulla poistamaan. Ns. hyvien ja huonojen alueiden koulujen erot ovat revenneet valtavan suuriksi. Kaupungeissa hyväosaiset vanhemmat pystyvät ilmoittamaan lapsensa erikoisluokille tai matematiikkaan/kieliin/taiteisiin yms. erikoistuneisiin kouluihin ja luomaan näille elitistisen koulutusputken jo esikoulusta lähtien.
Hämmästyttää, miten tasa-arvoa ja kansanvaltaa ajavat puolueet ovat päästäneet asiat tähän jamaan ja myötäilleet täysin suunnitelmallista uusliberalistista oikeistolaista koulutuspolitiikkaa.
Blogissa mainitsemasi ongelmat korostuvat voimakkaimmin ”vähiten arvostetuissa” kouluissa. Sisällöllistä uudistusta toki tarvitaan, mutta on aika herättää keskustelua koko peruskoululaitoksen arvomaailmasta ja tulevaisuudesta.
Uudistuminen on tätä päivää, mutta hätiköidyt uudistukset johtavat vain näennäiseen uudistumiseen. Rakennusalalla ja monella muulla alalla työpäivä on jo pitkällä kun koululaiset ovat aloittamassa koulupäivää. Tosiasiasia on se että suuri osa nuorista ei arvosta ruumiillista työtä ja työn kuvitellaan olevan netissä suoritettavaa tiedon hakua. Koulutunnit voisivat olla nykyään vaikkapa puolen tunnin mittaisia ja tuntien välissä kolmen minuutin mainoskatko. Vasemmisto on perinteisesti arvostanut suomalaista työntekijää, mutta siihen näyttää nyt tulleen muutos. Teollisuudessa ei laiteta tuotteen väliin liitetiedostoja. Oppivelvollisuus 18v tarkoittaa monelle sitä, että ollaan siinä iässä ylioppilastyöttöminä kyllästyneenä opiskeluun.
Eihän siellä välitetä muusta kuin pakkoruotsista – huonoin tuloksin. Englannissa, ainakin pojat, oppivat muutakin kuin alkeet – kiitos tietokonepelien. Viime syksynä oli esillä gradu, jonka mukaan paljon pelaavien poikien englannin arvosana on 9-. Pojat ovat siis huidelleet tyttöjen ohi. Minulta ovat 6-luokkalaiset kysyneet sanaa, jota ei löytynyt mistään sanakirjoista. Englannissa opiskeleva poika sen sentään tiesi.
Työ on raskasta, ensin tulee mukaan uniin, sitten vie unet kokonaan. Ongelmaoppilaita on koko ajan enemmän. Ryhmätöitä tehtäisiin, mutta opettaja on valvontavastuussa myös silmän ulottumattomissa olevasta ryhmästä. Palkalla ei rikastu, jolloin varsinkin miespuoliset opettajat hakeutuvat muihin hommiin. Rahoja ei ole korvamerkitty, joten ei ainakaan ole koulujen vika, jos ne eivät sinne ohjaudu.
Kyllä moni on sanonut, ettei koulua nykymuodossa tarvita, mutta kuka hoitaa lasten valvonnan?
Uskon että suurin muutosta vastustava taho on juuri me opettajat. Nyky-yhteiskunta muuttuu niin nopeasti ettei 10 vuotta sitten koulutuksensa saanut opettaja voi ratsastaa aallonharjalla (ainakaan ilman omaa valppautta ja innokkuutta omaehtoiseen kouluttautumiseen). Suuret instituutiot tahtovat muuttua erittäin hitaasti, ja yleensä muutokset tulevat kertarytinällä pakon sanelemana.
Koulun ulkoiset puitteet (kuten kellon ääni) ei ole millaan tapaa oleellinen asia koululaitoksen pätevyyttä tai pätemättömyyttä tarkasteltaessa. Ainejakoinen koulu tietysti on mitä on, mutta juuri siitä uskon olevan kaikkein vaikein päästä eroon. Vai miten uskotte tuhansien matematiikan opettajien suhtautuvan siihen jos heidän pitäisikin yhtäkkiä hallita useampien aineiden aihepiirejä? Päinvastoin alakoulun puolellakin ollaan koko ajan (valitettavasti) menossa aineenopettajien suuntaan.
Itse uskon ettei koululaitoksen tarkoitus ole opettaa jotain tiettyä yksittäistä tietoa tai taitoa (kuten jonkin vuoden muistaminen, tai jonkun koneen käyttäminen), vaan koulun tulee herättää oppilaassa halu oppia uutta ja tarjota hänelle tiedot siitä miten ja mistä löytää tietoa nyky-yhteiskunnassa. Eli juuri kuten nimimerkki ”Amis” kuvailee ammattikoulussa tapahtuneenkin. Tähän liittyy erittäin kiinteästi myös käytöstapojen ja ”etikettien” osaaminen.
Suurimpana puutteena näen yksilöllisyyden puuttumisen. Ei siis valinnaisuuden, vaan yksilöllisyyden. Tarkoitan sitä että esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaille ja matematiikasta innostuneille oppilaille tulisi tarjota mahdollisuus opetukseen omalla tasollaan, aivan samoin kuin keskivertoa heikommalle oppilaalle. Helpommin sanottu kuin tehty 30 oppilaan ryhmässä.
Koulullamme on kuitenkin yksi erittäin suuri vahvuus johon ei tulevaisuudessakaan tule muutosta. Se on nimittäin tasapuolinen opetus. Kouluja ja opettajia ei arvioida mitenkään (tosin lukioita tunnutaan jo hieman rankkaavan), jolloin jokainen opettaja painii vain omantuntonsa kanssa. Tämä takaa tietynlaisen vapauden ja luottamuksen tunteen, jonka mukana tulee väistämättä myös vastuu omasta työstään. Opettajan palkka ei kuitenkaan koskaan saa riippua oppilaidensa arvosanoista eikä arvioinneista, näin taataan jokaiselle tasapuolinen mahdollisuus pärjätä tai olla pärjäämättä, täsmälleen omien mielenkiinnon kohteittensa mukaan.
Kiitos, että otit esille minua ja monta muuta jo pitkään mietityttäneen asian. Tämänhetkinen peruskoulu ei todellakaan enää vastaa kenenkään tarpeisiin, ei siis ihme etteivät oppilaat sopeudu eivätkä opettajat viihdy. Itse kahden erityislapsen äitinä taistelen koko ajan tuulimyllyjä vastaan, kaikkien kun pitäisi liikahtaa juuri sen pillin soitua ja kun lapseni eivät tätä tee, ramppaamme terapeutilta toiselle, moniammatillisesta tiimistä toiseen ja vika on meissä, kukaan ei kyseenalaista tai edes epäile, että vikaa voisi olla myös koulussa ja sen toimintatavoissa.
Nyt ollaan puuhaamassa ns. yhtenäiskouluja (= entisajan kansakoulu) mikä merkitsee taantumaa Suomen koululaitoksessa.
Kylläpä sai hyvät naurut. Siinä lienet oikeassa, että suomalaista koulutusjärjestelmää olisi tavalla tai toisella hieman päivitettävä, mutta että matematiikan tunnit tulisi vaihtaa ”Näin kokkaat hindulle” -kurssiin ja äidinkieli ”Näin saat massia sossusta” -opetustuokioihin. Kaikkea sitä kuuleekin!
Ihanpa oikeasti, mitä ihmettä? En ole elämäni aikana koskaan tutustunut hindulaiseen, saatika sellaiselle joutunut kokkaamaan. Ja miksi ihmeessä koulussa pitäisi opettaa kuinka käydä laillisesti helpoiten vieruskaverin lääkärivanhempien kukkarolla? Näkisin itse, että tällä hetkellä tärkeintä olisi tuoda etenkin taloustieto pakolliseksi oppiaineeksi yläasteelle ja lukioon. Ylipäätään yhteiskuntaoppia tulisi lisätä pakollisena oppiaineena.
Samanlaisia havaintoja ja tulkintoja teen koulussa työskentelevänä.
Isompaa huolta kannan – vielä isompaa – siitä, että koululaiset toisaalta suostuvat leikkimään tämän leikin ja toisaalta kokevat koulun kyvyttömyyden tunnustaa oikeaa osaamista sekä ohjata oikeissa asioissa eteen päin.
Sosiaalinen media sekä demokratioivana tekijänä että oppimisen foorumina on sitten lopullisesti räjäyttänyt pelin. Ja tämä on vasta alkua, luulen. Koulun on siis otettava haaste vastaan.
Peruskoulun suunnittelu alkoi paljon ennen 1970-lukua, joten 70-luvun poliitikot vain keräsivät hedelmät, jotka olivat muiden kasvattamia. Kaikilla instituutioilla on vahvat juuret ja perinteet, joiden tuntemista ei tietenkään huonosti asoita tuntevalta vasemmistolaiselta voi odottaa. Peruskoulun monet rakenteet ovat toki aikansa eläneitä mutta niin ovat monet muutkin yhteiskuntamme rakenteet. Kreikan tie on yllättävän lähellä Suomeakin mutta se ei vasemmistolaisia huoleta.
Opettajien halukkuus siirtyä muihin tehtäviin johtuu huonosta palkasta, stressaavasta työstä, jota eivät Kontulan kaltaiset ”asiantuntijat” ainakaan helpota. Erilaisia kyttääjiä ja pikkakirveitä riittää, sillä vasemmistohenkinen yhteiskuntamme suosii huonotapaisuutta, väkivaltaisuutta ja yhteisten normien rikkomista. Peruskoulusta on kupattu määrättömästi rahaa vasemmistolaisiin projekteihin, siis lukemattomiin yhteiskunnallisiin tulonsiirtoihin. Nämä passivoivat nuoria, eikä suinkaan koulu. Nuoret tietävät, että rahat siirretään nykypolitiikalla ahkeran taskusta laiskalle, joten yrittäminen ei kannata. Nuorison passivoituminen on yksiselitteisesti vasemmistopolitiikkojen vika.
Osa vasemmistosta hyökkää mieluusti koulua vastaan, koska juuri se on luja kriittinen linnake yksinkertaista vasemmistolaisuutta vastaan. Koulu ja opettajat haluavat opettaa monien tiedollisten ja taidollisten asioiden lisäksi työn tekemistä, itsekuria ja yhteisiin sääntöihin sopeutumista. Kontula ei osaa esittää mitään peruskoulun uudistamiseksi, mutta tyypilliseen vasemmistolaiseen tyyliin osaa kyllä vastustaa. Vastustaminen ei vaadi henkisiä ponnisteluja. Koulu vaatii.
Juu.. nyt tuntuu että metsuri puhuu arkkitehtuurista asiantuntijaäänellä. Jätäppä asiasta ”totuuksien” laukominen kasvatuksen asiantuntijoille.
Osittain hyviä ideioita. Oletko perentynyt suomalaiseen ops:iin? Kaikki nämä asiat, joita haluaisit opettaa lapsille, löytävät sieltä. Suomalainen opettaja on huippuosaaja ja yhteiskunnan muutoksista tietoinen, ainakin nuorempi sukupolvi.
Olen erittäin samaa mieltä, ja peruskoulussa opetetaan myös aivan turhia aihe-alueita esimerkiksi matematiikassa jotkut funktiolaskennat eivät tule kuuloonkaan 90% tulevaisuuteen. Ja äidinkielessä opetetaan runoutta yhtenä jakson aiheena? Mielestäni myös koulu-aineita pitäisi uudistaa.
Kommentoin vielä edellistä kommenttia.
Taloustieto on hyvästä. Pakollisuus on pahasta. Kukaan, edes koululainen, ei nykypäivänä halua tehdä ”pakosta”.
On todellisuudelle vierasta yksinkertaistamista määrätä muille ”hyväksi olevia pakkoja”. Ja samaan aikaan olla itse itsrnäinen, kontrollia ja hyysäystä vastustava yksilö.
Kasvatetaan siis itsenäisiä, ajattelevia, kaikkia kunnioittavia yksilöitä, yhteisön jäseniksi. Toisille se tie mene taloutiedon, toisille hindukokkauksen kautta. Mutta kaikille kiinnostuksen ja oman innostuksen kautta. Se on nyt vähän kateissa.
AMIS: Ammattikoulu ei liity millään tapaa peruskouluun, sillä se ei ole osa peruskoulua. Ammattikoulu on toisen asteen koulutus, jota ennen yleinen oppivelvollisuus on suoritettu Kirjoituksessa ei selkeästikään oteta kantaa toisen asteen koulutukseen. Suurin osa nuorista toki jatkaa luonnollisesti lukioon tai ammattikouluun, ja on sanomattakin selvää että ammattikoulussa keskitytään työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin, valmistutaanhan sieltä ammattiin ja näin ollen työelämään.
Peruskoulu sellaisenaan on auttamattomasti vanhentunut. Toimivan yhteiskunnan tarpeet ja edellytykset ovat muuttuneet 40 vuodessa aivan samalla tavalla kuin työelämäkin. Siinä missä työelämässä pyritään parhaan mukaan sopeutumaan nykymaailmaan ja hyödyntämään nykyajan tarjoamia uusia mahdollisuuksia, peruskoulussa porskutetaan samalla tavalla kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Idioottikin tajuaa, että muutos on tarpeen, sillä peruskoulu tällä hetkellä tarjoaa vain kirjaviisautta, eikä laisinkaan elämäntaitoja. Kirjaviisaus on tottakai tärkeää, mutta mitä sillä kaikella tiedolla tekee, jos sitä ei osaa millään tavalla hyödyntää – annetaan kyllä välineet, muttei opeteta käyttämään niitä. Päättäjät hereille ja pian ja peruskoulu perusteellisesti remonttiin!
Peruskoulu tarvitsee päivitystä, mutta aika vähän näytät tuntevan peruskoulun sisältöä. Erilaisia teemaruokia mm. etnisiä ruokia, tehdään kotitaloudessa, yhteiskuntaopissa ja opo:ssa opetetaan sosiaaliturvasta ja ammattiyhdistysliikkeestä ja tuntejakin opettaja voi muokata haluamallaan tavalla tiettyjen raamien sisällä. Paljon turhaa opetetaan, opetussuunnitelmat ovat jäykkiä, oppimisympäristöjen muokkaus on hankalaa ja päättäjien hillitön halu viedä opettajilta valtaa, siinä muutamia ongelmia. Miten muuten ajattelit hallita 400 oppilasta ilman kellojen soittoa?? Kukin tulee tunnille kun siltä tuntuu??
Hyvä kirjoitus! Säilytysongelma on ratkaistu mm. tarhauksella. Lapsia tarhataan kuin kettuja. Mutta miksi niitä lapsia tehdään, jos ne ovat vain määräongelma ja numerointiongelma. Lapsi 1, lapsi 2 ja lapsi 3… isä 1, isä 2 ja isä 3.
Ja kaikki – ”Parasta ennen 2015”. Ehtiikö peruskoulun uudistus vuodeksi 2015?
Vielä ei ole päästy eroon edes kirotusta pakkoruotsista, vaan yhä jankataan, että ruotsia olisi alettava opiskelemaan vieläkin nuorempana.
On tosiaan korkea aika kysyä, miksi opetuksen sisältöön ja opettajakoulutuyksen oppilasvalintoihin ei puututa kovalla kädellä, vaan OAJ ja RKP saavat päättää suomalaisten ”sivistyksen” sisällön ja tason. Niin ja tietysti Kirkkohallitus ja Tuomiokapituli yrittävät kasvattaa nöyriksi kaleeriorjiksi nykyaikana, ristinkuolemalla pelottelemalla, vaikka ydinpommikin alkaa olla jo pelotteena tehoton.
En yhtään ihmettele, jos nuoret vieraantuvat yhteiskunnasta, jolla ei ole kohta muuta yhteistä kuin ylisukupolviset velat EU:lle ja IMF:lle.
Onkohan lapsille selostettu ymmärrettävästi se, miksi vanhemmat polvet työtä tekevät?
Maito ja sosiaalituki eivät tule enää sosiaalitoimiston mansikista. Ehkä lasten suojeleminen työltä ja työn oppimiselta on kohta myös lopetettava.
Ehkä se seuraava koulu-uudistus tulee direktiivinä EU:sta, kun emme osaa sitä itse tehdä.
Viedään ensin koko vanha koululaitos vaikka Abu Dhabiin. 🙂
Muutama irtohuomio yllä olevaan. Peruskoulun yhteiskuntaopin opetus on nykyisellään varsin monipuolista. Onhan viikkotunteja kolme. Siinä käydään niin taloustiedot kuin sossuasiatkin, opetellaan vaikuttamaan, tutustutaan ay-liikkeeseen jne. Uskoisin, että sisältöjen puolesta ollaan ajan tasalla. Kaikki eivät silti kiinnostu kaikesta. Oppimisongelmat ovat moninaisia: osa ei esim. osaa kunnolla lukea – tai jopa syntyperäisillä suomalaislapsilla on onneton sanavarasto. Olen opettajana joutunut selvittämään oppilaille mm. sanojen kuningas, konflikti, ilmansuunta ja kaupunki merkitykset. En usko, että oppimisvaikeudet kuitekaan olisivat lisääntyneet, niihin vain reagoidaan aiempaa paremmin.
En tiedä oikein mistä tätä alkaisi purkamaan. Olin niin ulalla tämän tekstin lukemisen jälkeen, että piti pitkään sulatella, että sain tästä mitään järkevää ajatusta valmiiksi. Olisikohan nyt niin, että olet ymmärtänyt että koulu maailmaa pitää kehittää, mutta nähtävästi täysin ilman minkäänlaista näkemystä siitä millaiseksi.
Aloitetaan nyt suht järjestyksessä alusta….
Työ- tai kouluelämässä menestyvän pitää pystyä suoriutumaan hormonitilanteestaan huolimatta. Ei töissäkään anneta vapaa päiviä sen mukaan mikä vaihe hormonikierrosta on menossa ja miten kovasti kukin yksilö niihin hormonitasoihin reagoi. Eikä missään nimessä pidäkään. Muuten homma menisi aivan villiksi länneksi.
Peruskouluopinnot alkavat AIKAISINTAAN klo 8. Millä ihmeen alalla mennään keskimäärin töihin myöhemmin? Baarimikkona ja stripparina varmaan, mutta värikkään työkokemukseni perusteella töihin mennään keskimäärin klo 8. Sen takia liikenteessä on pahimmat ruuhkat klo 8 ja 16. Ei ne oo ne peruskoululaiset silloin menossa Audeillaan kouluun silloin vielä kun aikuiset nukkuu.
Vai pitäisi koulu”pillit” poistaa. No…ehkä voisi tosiaan olettaa, että ainakin yläasteikäiset osaisi jo lukea kelloa ja saapua tunnille ajoissa sen mukaan (mutta tosiasiassa eivät osaa…ehkä kepillä pitäisi opettaa tavoille?). Kyllä työ- ja muussakin elämässä noudatetaan kelloa ja aikatauluja. Siihen on hyvä opettaa jo peruskoulussa. Ei opetuksesta tule mitään, jos siellä tullaan ja mennään oman mielen mukaan.
Yksilöllinen toimintatapa ja tarpeet eivät vaan rajoittamattomasti toimi missään suuremmassa yhteisössä…ei koulu-, työ- eikä muissakaan. Järkevissä rajoissa yksilölliset toimintatavat ja tarpeet on kyllä huomioitu jo nykykoulussa. Itse sain ainakin opetella asiani juuri niinkuin halusin oppia.
Peruskoulun tarkoitus ei missään nimessä ole opettaa kaikkia mahdollisia elämän ja työelämän taitoja ja opittujen taitojen viimeisintä soveltamista. Jos osaa englanninkielen alkeet, pitäisi englannin kielinen tiedonhakukin onnistua. Ainakin itseltäni onnistuu ja onnistui ihan näillä. Peruskoulun ei ole tarkoituskaan opettaa selviytymään elämässä tai valmistaa työelämään. EI OLE KOSKAAN OLLUTKAAN. Vanhempien tehtävä on edes opettaa lapsiaan selviytymään elämässä. Työelämään valmistaudutaan sitten ammattikoulussa, yliopistossa, korkeakoulussa tms. työelämään valmistautumiseen tarkoitetussa instituutiossa. Peruskoulun tarkoitus on nimenomaan antaa niitä perusvalmiuksia millä näissä instituutioissa sitten jatketaan (ei siis mitään taitojen loppu soveltamista).
Ja mitä tapahtui siinä vaiheessa kun aloit argumentoimaan sillä ettei peruskoulussa anneta valmiuksia valmistaa ruokaa HINDULAISILLE? Tässä vaiheessa argumentointisi meni niin järjettömäksi, että koko jutultasi hävisi pohja. Siis onko tämä kirjoitus pelkkä vitsi? Siis en voi eritellä edes sitä miten järjetön tuo idea siitä on, että peruskoulussa opetettaisiin tällaisia asioita. Peruskoulu ei loppuisi koskaan, jos opinnot olisi näin laajat. Edes kokkikoulussa ei välttämättä saa kovin kummoisia valmiuksia tällaiseen asiaan. Eikä peruskoulun jälkeen liioin ole tarkoituskaan alkaa hakemaan toimeentulotukea. En tunne ketään kuka olisi peruskoulun jälkeen hakenut toimeentulotukea. Ja se toimeentulotuen hakeminen opetetaan kyllä paikallisessa TE-toimistossa! Ei taivas.
Hyviä ideoita peruskoulun uudistamiseksi varmasti tarvitaan. Tässä kirjoituksessa ei valitettavasti tullut esille yhtään sellaista. Anteeksi terävä kritiikki, mutta jos ajatuksella luet kirjoituksesi uudestaan läpi, niin ymmärrät varmaan sen mahdottomuuden.
*peruskoulun tavoite on suoltaa ulos muurahaisia, jotka noudattaisivat samaa turvallista yhteiskunnan rakennus- kaavaa sukupolvesta toiseen.
*peruskoulun yläasteen matematiikka on sellaista, mitä ei oikeassa elämässä tarvita. Mutta sen aiheuttamat oppimispaineet ajaa lapsia terapeuteille, erityisluokkiin ja vanhemmat hermoromahduksen partaalle ja sairaslomalle valvomisesta. Kuten myös pakkoruotsi. Ja tämä on ihan yksinkertainen tosiasia.
*valtava määrä tervettä energiaa saadaan sairaaksi – tiedän monta nuorta jotka ovat huippuja asioissa joista ei kouluissa tiedetä mitään. Yksi metsästää ja harrastaa riistanhoitoa, yksi osaa kasata traktorin, yksi on crossimestari, yksi eteni esimiesasemaan erityisten sosiaalisten kykyjensä ansiosta alle vuodessa, yksi on havukka-ahon ajattelija ja apuna kaikille. Ja he kaikki ovat voineet peruskoulussa erittäin huonosti.
Rahaa vaan lisää! Opetusryhmät max kymmenen oppilasta. Jos mukana on erityisoppilas, niin erityisopettaja osallistuu myös opetukseen. Rahaa liikkumiseen, retkiin, tutustumiskäynteihin. Joustavat oppituntien pituudet. Koko ryhmälle tietokoneet käyttöön.
Lupaan, että syntyy tuloksia ja oppilaat sijoittuvat peruskoulun jälkeen.
No huh huh. Olipa shaibaa. Ja jotta rakentavaakin kommenttia tulisi niin; ainut mikä tässä maailmassa on siirtynyt myöhemmäksi on telkkareiden kunnolliset ohjelmat. Ja se johtuu juuri siitä ettei ne piltit pääsisi katselemaan niitä hyviä ohjelmia. Muu suomi pyörii edelleen kahdeksasta neljään.
Useat keskustelijat tuntuivat tulkitsevan toimeentulotuen hakemisesta kertomisen kehottamiseksi sillä elämiseen. Tämä on vähän kuin sanoisi, että kondomeista puhuminen seksuaaliterveysopetuksessa kannustaa irstailuun. Miksi koulussa ei saisi kertoa, millaisia palveluita yhteiskunta tarjoaa? Ikävä kyllä monet joutuvat jossain elämänvaiheessa peruskoulun jälkeen hakemaan toimeentulotukea, halusivat tai eivät.
Ruumiillista ja teollista työtä mitenkään väheksymättä haluaisin myös muistuttaa, että useamman vuosikymmenen ajan suurempi osa suomalaisista on saanut elantonsa palvelualoillta kuin teollisuudesta. Tietotekniikkataitoja kysytään lähes jokaiselta työnhakijalta. Tietämystä siitä, mitä ruokia eri uskontojen mukaan on sallittua syödä tarvitsevat jo koulujen keittäjätkin – ja samoin ne työntekijät, jotka joutuvat varaamaan ravintolan kansainvälistä bisnesneuvottelua varten. Kansainvälistymisen takia kulttuurista tietotaitoa tarvitaan myös työelämän ulkopuolellakin – yhä useamman opiskelutoveri, naapuri, ystävä tai puoliso ei ole kantasuomalainen.
Matematiikan, äidinkielen ja muun perinteisen opetuksen tarve ei ole kadonnut, mutta siitä huolimatta nykyinen peruskoulu vastaa kyllä aika huonosti sitä, mitä kaikkea ihmisen pitäisi työssä, yhteiskunnassa ja elämässä yleensä osata. Aikuisten kannattaisi pitää mielessä, että vaikka he itse ovat ehkä saaneet työpaikan tehtaasta, pärjänneet ilman kielitaitoa tai korkeampaa koulutusta, olleet lähettämättä liitetiedostoja, tulleet aina kahdeksaksi tai välttyneet tapaamasta hindulaisia, niin ei voi luottaa siihen että sama pätisi heidän lapsiinsa. Maailma ei pysy paikallaan.
On totta, että perusopetuksen oppisisällöissä olisi paljon tarkastelemisen varaa. Yhä vieläkin oppiaineissa päntätään sirpaleita ja nippelitietoa, kun pitäisi keskittyä kokonaisuuksien ja eri asioiden suhteiden ymmärtämiseen. Valtiovallan opetussuunnitelmaohjaus kyllä puhuu yhtä ja toista kaunista yleisellä tasolla, mutta ainekohtaisiin oppimääriin toteutus ei ole ulottunut. Samaa virttä on laulettu jo 90-luvun puolivälistä tähän päivään, mutta muutosta ei ole kyllä ollut havaittavissa. (Rajaan alueen tuohon aikaväliin, koska vain siltä ajalta minulla on asiasta omakohtaista kokemusta.) Eikä uuden työryhmänkään tuntijakoesitys juuri toivoa luo tulevillekaan perusteille, jos se eduskunnassa läpi menee.
Mistä kertoo se, että niin laaja joukko opettajia olisi valmiita vaihtamaan alaa? Siitä, että opettajat ovat väsyneitä. Oppilaiden rajattomuus ja pahoinvointi on siirtynyt niin voimallisesti kouluun, että se leimaa työtä joka päivä. Kun sitten vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössäkin opettaja joutuu vähän väliä vanhempien sylkykupiksi yrittäessään virkansa puolesta varmistaa oppilaan oppimista ja ”normien mukaista” oppivelvollisuuden suorittamista, työnilo katoaa. Kun joutuu kyyläämään nurkan takana tupakoijia, välituntialueelta luvatta poistuneita ja kuuntelemaan haistattelua, päivästä toiseen, vie se yksi välituntivalvonta enemmän energiaa kuin oppitunnin valmistelu ja pitäminen yhteensä. Ja jaksaako enää sitten hymyillä niillekään jotka sen ansaitsisivat ja sitä myös tarvitsisivat?
Ai luovuus? Mitä se on? Minulla olisi kyllä runsaasti myös täydennyskoulutuksen avulla hankittuja taitoja opettaa myös luovasti. Opettaa ilman smart-boardia ja sen avulla. Vaikka lattiatyynyillä istuen, mieluusti kahvikuppi kädessä. Olisin iloinen ja huumorintajuinen, jos minulla olisi siihen mahdollisuus. Ne muutama häirikkö joka opetusryhmässä kyllä pitävät huolen, että olen ”nuttura yhtä tiukalla” kuin kaikissa karikatyyreissä. Minulla pitäisikin hienojen tekniikoiden ja uusien ideoiden sijasta olla erityisopettajan pätevyys, mielenterveyshoitajan pätevyys, psykologin pätevyys, sosiaalityöntekijän pätevyys ja poliisin pätevyys, noin ensiksi mieleentulleet mainiten, monia varmaan unohtui.
Että minulla olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia jaksaa työssäni vielä tulevina vuosinakin, minulla olisi pari hyvin harrasta toivetta: Oppiaiden hyvinvoinnin turvaamiseksi toivoisin, että meillä olisi riittävästi koulukuraattoripalveluita ja koulupsykologipalveluita saatavilla. Nyt jälkimmäistä ei ole ollenkaan ja kuraattori ei ehdi edes kaikista tarpeellisimpiakaan oppilaita ottamaan vastaan. Jos sitten vielä olisi toiveita jäljellä, voisi olla jonkilainen kouluohjaaja, joka välituntisin valvoisi opettajan rinnalla ja etenkin jututtaisi nuoria, juuri niitä kasvunsa kanssa kipuilevia möykkäreitä, joita vielä lempeydellä olisi mahdollista luotsata eteenpäin.
Tänä keväänä olen kuitenkin varovaisen toiveikas. Ensi syksynä koulullamme alkaa JOPO-ryhmä. Jospa sieltä pienemmästä opetusryhmästä ja tiiviimmästä kontaktista ryhmän opettajaan edes muutama kapinoiva sielu saataisiin pelastettua niin, että oppivelvollisuus tulisi suoritettua ja jonkinlainen jatko-opintomahdollisuuskin turvattua.
Kiitos sinulle Anna ajatuksia herättäneestä kirjoituksestasi! Jospa joku muukin tästä heräisi… joku semmoinenkin, joka päättää koulunkäyntiä tukevista ”oheisresursseista”!
Ihmettelen, miten kansanedustaja voi kirjoittaa tällaista. Asiat, joista hän puhuu on opetettu ala-asteella ja kerrattu tarkemmin ylä-asteella (uskonnon tunnilla opetettiin minkälaista ruokaa hindut syövät ja miten kunnioitetaan muihin uskontokuntiin kuuluvia ja mm. historian tunnilla opetettiin miten käytetään googlea ja lähettämään liitetiedostoja sähköpostiin). Koulupaineita tulee, jos ei kuuntele tunneilla (minulla ei tällä hetkellä ole sen enempää paineita kuin edellisinä vuosina, vaikka olen 14-vuotias). Tärkeintä on asenne ja ne, joilla on paineita koulussa voivat katsoa peiliin. Koulussa opetetaan meitä kunnon kansalaisiksi eikä silloin tarvitse ensisijaisesti opetella hakemaan toimeentulotukea.
Tämmöisen kirjoituksen voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei itse ole aikoinaan kuunnellut mitä koulussa on opetettu eikä tiedä mitä nykyään opetetaan.
Koska näytämme olevan yhtä mieltä siitä, etteivät poliitikot tässä asiassa hommaansa osaa, olisitko valmis siirtämään peruskoulutusta ja lukiota kauemmas poliittisen päätäntävallan piiristä?
”Yksittäiset opettajat ja koulut yrittävät päivittää käytäntöjä, mutta rakenteiden muuttaminen vaatisi järeämpää päätöksentekoa.” Eipä vaatisi, jos koulut, opettajat ja oppilaat(!) tai edes väliportaan virkakoneisto saisivat päättää asioistaan itsenäisemmin. Suhtaudun skeptisesti ajatukseen, jossa monta porrasta ylhäältä päin käskyttely tuottaisi toivomiasi tuloksia.
Koululle kuuluvista tehtävistä olisi myös ilmeisesti hyvä käydä keskustelua, koska en nyt heti näe mitä hyvää seuraa siitä, että vastuu elämäntaitojen oppimisesta siirretään nuorilta itseltään kouluille. Nuorilta pitää vaatia ja muistaa antaa mahdollisuus omatoimisuudelle ja vastuunkannolle, passiivisuudella ei pärjätä millään elämän osa-alueella.
Höpö höpö niille ”opettajille” jotka VAIN puolustavat peruskoulua, sitä kun ei saisi arvostella yhtään. Opettajat ovat aina yhteiskunnan lempilapsia muka huonoine palkkoineen ja muhkeine kesälomineen. Koulujärjestelmä ja rakkaat raskasta opetustyötä tekevät opettajat ovat arvioinnin ja kritiikin ulkopuolella ja tavoittamattomissa. SE on nähty jo kolmen lapseni kohdalla. Sanon aina että kunhan peruskoulusta jotenkin selviää( sekä vanhempi että lapsi) niin sitten voi huokaista helpotuksesta. Kyllä se ”vuorovaikutus” ja ”sosiaalinen kanssakäyminen” kehityskeskusteluineen on ollut yhtä piinaa. Osa opettajista antaa ymmärtää että he tuntevat lapseni paremmin kuin minä itse! Koita siinä sitten puolustaa omia kasvatuskäytäntöjäsi tai nuoren mielipiteitä. Nykyinen peruskoulu todentotta tasapäistää kaikki. Jos olet yhtään tiedostava nuori, jolla on myös omia ajatuksia, ja auta armias jos niitä vielä tuot tunneilla esille, niin heti on viestiä vanhemmille, kuinka ollaan uppiniskaisia ja tylyjä opettajalle, voi voi. Opettajien puolustukseksi täytyy sanoa, että erittäin huonosti on hoidettu sellainenkin tuiki tärkeä asia kuin oma tai ryhmätyönohjaus. Ei kenenkään pitäisi työskennellä ilman sitä näin raskaalla alalla. Työnohjaus myös auttaisi näkemään metsää puilta ja tutustumaan oppilaisiin ennenkuin heistä tekee äkkinäisiä johtopäätöksiä ja syntipukkeja(vanhanaikaista!) Koulusta tulee ”rangaistusvaatimus”-lappusia, jos myöhästyt tunnilata, ennen sanottiin vain että ”anteeksi että myöhästyin”, nyt istut tuiojottamassa kelloa tai seinää luokassa, ilman että voisit edes käyttää ajan hyödyksi tekemällä läksyjä siellä tai lukemalla kokeeseen!! uskomatonta, nykyaikana?! En tohdi enempää esimerkkejä antaa…olen jo ihan sanaton. Ja muutosta ei ole luvassakaan.
Valitettavasti Anna Kontulan kommentointi on juuri niin kepeätä, kun häneltä voi odottaakin. Ihan aluksi kannattaisi tutustua uuteen jo voimassa olevaan kansalliseen opetussuunnitelmaamme ja erityisesti sen lukuihin 4 ja 5. Sieltä löytyy kaikki olennainen ja samalla Annakin ymmärtäisi, miksi erityisen tuen piirissä olevien lasten määrä todellisuudessa vähenee koko ajan: Yleisen ja tehostetun tuen avulla. On surullista, että nämä ihmiset ovat päättämässä myös uudesta tuntijaosta. Mitähän aineita Annan iltapäiväkoulussa opittaisiin? Kukaan siellä ei ainakaan mitään enää opettaisi.
Opettajat haluavat lopettaa koska oppilaat ovat kurittomia ja opettajilla ei ole oikeutta pitää kuria. Haluatko oppilaille lisää vapauksia olla kurittomia? Suurin ogmella on tuo ja siihen syyllistyy vanhemmatkin. Täsäkin asiassa haluaisin palata taaksepäin, eli opettamaan lapsille, ettei aina saaa kaikkia ja on olemassa käytäytymissääntöjä, joita ON noudatettava. Arvostelet kovin mutta et tarjoa vaihtoehtoja?
Omasta kokemuksesta toteaisin, että suurin puute nuorilla on oppia suoriutumaan velvollisuuksistaan. Oikeuksista kyllä osataan pitää kiinni ja niitä ollaan valmiita laajentamaan yksipuolisesti liiankin pitkälle, jolloin velvollisuudet jäävät suorittamatta. Tuskin Kontulakaan menee kokouksiin milloin haluaa tai poistuu sielä silloin kun itsestä on tauon paikka, vai olenko väärässä? Kellon mukaan mennään työelämässä ja se olisi hyvä oppia koulussa. Kellon soitto on näppärä, koska tällöin ei tarvitse tarkkailla omaa kelloa. Toki suurin osa sen hallitsee, mutta on paljon niitä, jotka eivät pidä velvollisuutenaan olla ajoissa, niin koulussa kuin töissäkin, valitettavasti.
Erityisen hyvin velvollisuuksista luistaminen ja oikeuksien lisääminen itselle tulee hyvin esille, kun koulussa käsitellään tärkeitä, mutta ei koululaista kiinnostavia asioita. Koululaiset osaavat kyllä väittää oikeudekseen, ettei heidän tarvitse tätä tehdä.
Matematiikankin taidot ovat osalla hyvin heikot. Tämä näkyy elämässä mm. niin, ettei osata laskea rahan käyttöä, lainojen koroista puhumattakaan. Kontulan ehdotuksesta paistaa enemmänkin halu taannuttaa koulu leikkikoulun kaltaiseksi, jossa on aina kivaa. Kuinka sellaiset ihmiset pärjäävät elämässä, jotka ovat tottuneet, ettei ikäviä asioita tarvitse hoitaa ja aina on oltava kivaa? Eihän sellaiset pärjää työelämässä, jos tehdään vain kivat asiat ja lähetään kotiin. Masennutaankin helpommin kun ei olla totuttu elämän negatiivisiin asioihin. Niiden ylitsepääsemisestä muodostuu mahdoton tehtävä. Eikö tästäkin ole jo selviä merkkejä? Koulu on muodostunut paljon vapaammaksi kuin se oli 70- ja 80-luvulla, vaikka Kontulan mukaan mikään ei ole muuttunut. Nämä muutokset näyttävät aiheuttavan vain negatiivisia asioita. Selitys ongelmille on yksinkertaisempi kuin osataan ”kaapin päältä” sanoa. Sieltä ”kaapin päältä” pitäisi löytyä rohkeutta tarkastella muitakin näkökulmia eikä tyytyä ensimmäiseen, joka mieleen juolahtaa ja pysyä siinä jääräpäisenä.
Kyllä minusta olisi aika kamalaa jos koulussa tultaisiin kertomaan kuinka hindukaverille kokataan. Minulla ja hindukavereilanni juuri se ero ja tietämättömyys on yksi sisältö kaveruudessa, että toiselta oppii uutta ja jännää. Olisi se nyt säälittävää jos sellaisia asioita koulussa opetettais. Jotain rajaa!
Luokanopettajat on kansakunnan heikoin lenkki. Anna taitaa olla niitä kasvattajia jotka siirtävät kasvatuksen kotoa kokonaan koululle ja yhteiskunnalle.
Samaa mieltä ”KouluElämän” kanssa: Koulu on muuttunut valtavasti 70-luvulta. Individualismi koulussa on korostunut, kun taas työelämässä prosessit säilyvät ja tuntuvat vaan vahvistuvan. Ammatteihin kuuluvat työprosessit eivät kenties ole enää pelkkää tehdaskoneen äärellä olemista, mutta ”vaativimmissakin” tehtävissä on kuitenkin aina tietty tehtävä. Teoriassa voi sooloilla, mutta käytännössä harvoin aikataulu/tehokkuuspaineiden takia. Itselläni on kokemus, että työelämä oli itseasiassa vielä 80-90 luvulla vapaampi kuin nyt. Miksi koulun pitäisi siis opetta pelkkään individualismiin?
Eikös vasemmisto ajanut joskus 60-70-luvuilla vaapaata kasvatusta ja se meni ihan metsään? Nyt ollaan ajauduttu samoihin ongelmiin toista kautta. Ja oppilaiden lisäksi myös opettajat kärsivät. Jos halutaan jatkossakin, että joku opettaa lapsia laadukkaasti niin kuri on saatava takaisin. Jos oppilaiden vanhemmat eivät osaa pitää kuria niin edes opettajalla olisi siihen oikeus. Lapset tarvitsevat pakkoa ja negatiivisia kokemuksia. Elämän tärkein oppi on pettymysten sietokyvyn kehittäminen, positiivinen asenne ja sopeutuminen. Halutaanko se poistaa koulujärjestelmästä?
Kyllä koulun pitää opettaa siihen, että on kuri ja oppii sopeutumaan lokeroihin. Yleissivistyksen lisäksi se on nuorille kaikkein tärkein asia, koska kumpaankaan ei tule olemaan enää ikinä myöhemmällä iällä niin paljon aikaa ja mahdollisuuksia. Totta varmaan on, että koulua pitää kehittää ja painotusta täytyy olla myös henkilökohtaisessa oppimisessa omista lähtökohdistaan ja siihen tähtäävät oppimismetodit pitää pystyä erottelemaan selkeästi paitsi pakko-opettamisesta, myös kilpailuhenkisestä harrastustoiminnasta.
Omasta kyläkoulustani voisin nostaa esiin yhden opetusmetodin, jota voisi kenties tuoda takaisin peruskouluun. Meillä nimittäin oli niin pieni koulu, että 1-2 luokkalaiset olivat yhdessä samoin kuin 3-6, joista 3+4 ja 5+6 kävivät keskenään samoja asioita läpi ja kaikilla oli mahdollsuus kuulla siinä sivussa, mitä myös suuremmilla luokilla käsitellään. Kun opettaja opetti muille niin samalla se toinen ryhmä sai aikaa opetella itsekseen ja kokeilla. Aivan loistava yhdistelmä individualismia ja yhteisöllisyyttä. Hommassa sai hyvän kokonaiskuvan eri aiheista tarvitsematta vielä osata kaikkea ja lisäksi ihmistä ei yritetty vääntää yhden ikäluokan muottiin vaan yhteisöllisyys kehittymisasteiden yli oli parempi. Villimmät lapset pysyivät paremmin kurissa, kun samassa luokassa oli eri kehitysasteen koulukavereita rauhoittamassa menoa. Aivan loistava systeemi. Toimisi varmaan nykyäänkin: 4-5 henkeä yhdestä ikäluokasta samaan luokkaan ja monta ikäluokkaa.
Miksi koulussakaan pitäisi olla vain yksi ikäluokka samassa luokkahuoneessa? Miksi opettaja ei saa määrätä? Aloitetaan vaikka noiden kahden asian kehittämisellä. Keskiaste on erikseen ja siellä voidaan sitten panostaa enemmän ammatillisiin ja henkilökohtaisiin taitoihin.
Kirjoitus ei osu maaliinsa, koska ei kuvaa peruskoulun nykytilaa lainkaan.
Koulua arvostelevat useimmiten ne, jotka sen nykytilasta vähiten tietävät, sekä ne, joilla on hihassa joku poliittinen agenda. Jos todella halutaan tietää, mikä koulussa on korjattava, on asiaa kysyttävä opettajilta. En itsekään ole opettaja, mutta monia tunnen, ja kommentit ovat aina samat: liikaa säästöjä, erityisoppilaiden integrointi opetusryhmiin ei toimi niin usein kuin toivottaisiin, kurinpitovaltuuksia lisää, rahoitusta opiskeluvälineisiin (esim. oppikirjat saattavat olla 80-luvulta), vanhempien asenne kohdalleen. Näiden korjaamisella päästään jo pitkälle.
Ne asiat, joihin opettajat voivat vaikuttaa, on jo tehty. Tiedän yhdenkin koulun, jossa säännöt tiukennettiin natsitasoisiksi, koska ihan tavisoppilaatkaan eivät osanneet käyttäytyä kunnolla sääntöjen ollessa löysät.
Äippä: ”Osa opettajista antaa ymmärtää että he tuntevat lapseni paremmin kuin minä itse!”
Voisiko johtua siitä, että opettajat viettävät lapsesi kanssa tuntikausia joka arkipäivä, ja näkevät lapsestasi puolia, joita sinä et näe?
”Jos olet yhtään tiedostava nuori, jolla on myös omia ajatuksia, ja auta armias jos niitä vielä tuot tunneilla esille, niin heti on viestiä vanhemmille, kuinka ollaan uppiniskaisia ja tylyjä opettajalle, voi voi.”
Niin, ja missään tapauksessahan kyseessä ei ole se, että ”omat ajatukset” on ilmaistu opettajalle uppiniskaisesti ja tylysti? Tai se, että ajatukset eivät ole hyvin perusteltuja, vaan dogmaattisia Totuuksia, kuten ”maapallo luotiin 6 000 vuotta sitten, koska minä sanon niin”.
Argh! Autot (ja muunkaltaiset moottoriajoneuvot) saavat päästötodistuksia, ihmiset pääTTötodistuksia! Todellakin koulutukseen uudistamista, kun äidinkielen osaaminen on tuolla tasolla. Kiitos 🙂
Mikä olisi se toisenlainen koulu? Toivoisin käytännön esimerkkejä.
Yksi ongelma nuorten kanssa on että heiltä puuttuu aivoista pala, orbitofrontaalinen etuaivo-otsalohko. Tämän tehtävänä on ohjata toimintaa erityisesti voimakkaita tunnelatauksia sisältävissä tilanteissa. Nuorilta tämä ominaisuus puuttuu, koska ao. alue kehittyy aina 25-vuotiaaksi asti. Tämän seurauksena nuoret ovat aika huonoja tekemään järkeviä itseään koskevia valintoja.
Koulun säännöt on luotu paikkaamaan aivoissa olevaa tyhjää aluetta.
Matti Räsänen
Mitä ite muistan peruskoulu ajasta ylä-asteelta niin ongelma oli siinä suuri, että oppilas ryhmä oli melkeqin 20 luokalla oli lahjakkaita oppilata jotka oppivat matikka helposti, ruotsia jne. Eikä opettaja ”kiinostanut” missä menee hitaamat oppilaat oppimisessa, eikä näitä otettu mukaan opetukseen vaan mentiin nopeasti/lahjakkaiden tahtiin.
Uudistus pitäisi tehdä niin että olisi eritasoiset ryhmät, tosiaankiten mainittiin tuola että ryhmä koko max 10. Rahaa kouluille lisää tässä tapauksessa.
Matikan tunneilta ylimääräiset funktio yms. Pois? Kuka oikeesti tarvii tollaisia elämässä? Itelle riittänyt vielä plus,miinus,jako,kerto ja prosentti laskut.
Äidinkielen tunneilta runot ym. Pois, montaako kiinostaa runot tai kirjallisuus? Opetella kirjoittamaan huom. Käsin, ei konein.
Kouluissa tulisi opettaa myös keskittymis- ja tarkkaavaisuustaitoja, tunteiden tunnistamista itsessä ja toisissa, neuvottelu/keskustelu/väittelytaitoja ja etiikkaa ja moraalia. Nykykouluissa lasten käsketään olla hiljaa ja tarkkaavaisia, mutta opetetaanko heille miten? (miten olla hiljaa silloin kun päässä viuhuu?). Tämä olisi opeteltavissa ja opittavissa oleva taito, ja hyödyllinen aikuisiässä kaikille. Jokelat/kauhajoet/Breivikit johtuvat puolestaan siitä, että ihmiset (nuoret ja aikuiset) ovat hukassa omien tunteidensa kanssa – eivät tiedä mitä tehdä. Opetettaisiin kaikille, että tunne on vain tunne, ja itse voi valita reagoiko siihen ja jos reagoi, niin millä tavoin. Opetettaisiin ihmisiä, että joka tilanteessa mahdollisuus valita.
Entä neuvottelu- ja väittelytaidot ? Emmekö haluaisi rakentavia keskustelijoita ja myöteisiä väittelijöitä nykyisen netissä huutelun sijaan. Etiikan ja moraalin tulisi puolestaan olla kaiken yhteiskunnallisen ja sosiaalisen toiminnan sekä lähtökohta että tavoite. Minkälaisia yritysjohtajia meillä olisi, jos etiikka ja moraali olisi yhtä vahvalla pohjalla kuin taloustieto?
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot tulisi ilman muuta olla osa peruskoulua – kaikki eivät saa lähtökohtaisesti näitä oppeja kotoaan. Kansalaistaidot ja peruspsykologia takaisin kouluihin.
Käsityö- ja taideaineita vähennetään kouluista ja juuri näitä nimenomaisia aineita tarjotaan mielenterveyskuntoutujille maailman parhaana terapiana. Eikö tässäkin ole jotain samoja piirteitä kuin hölmöläisessä, joka aikoinaan täkkiä jatkoi?
Kiitos hienosta keskustelunavauksesta Anna Kontulalle! Toivottavasti keskustelu ei hiivu pitkään aikaan. Tällaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat omissa käsissämme. Viedään siis PISA-tutkimukset jo seuraavalle tasolle ennen kuin sitä kansainvälisesti osataan edes kysyä. Siinä vaiheessa koulutusviennistä tulee Suomelle yksi vientivaltti.
Mutta hoidetaanhan oma pää ensin.
Kyllä nykyajan nuori osaa vinkua oikeuksiaan, velvollisuuksien kanssa on taas niin ja näin. Liekö vika mallin puutteessa kotona?
Koulussa on ongelmana päihdepenskat ja toisaalta pyrkyrivanhemmat, jotka sabotoi opettajan elämää vaatimuksilllaan kullanmurun erinomaisuudesta ja erityiskohtelun tarpeesta.
-Näin on-
Kauhajoen ja Jokelan tapauksien jälkeen ministeriötasolla taidettiin tehdä päätös siitä, että joka koulussa on psykologi tai kuraattori. Miksi tätä päätöstä ei ole viety loppuun? Emmekö hoitaisi ensin yhden asian pois, näkisimme edes vaikutukset.
Jokelan ja Kauhajoen valitettavien tapauksien jälkeen oli kaiketi selvää, että oppilasmääriä luokassa ei tule kasvattaa, vaan päinvastoin vähentää. Mitä tälle tavoitteelle on tapahtunut? Rahaa on, on vain kyse siitä minne sitä laitetaan.
Opetukseen ei taideta uskaltaa koskea, koska PISA tutkimukset ovat tällä hetkellä Suomelle hyvät. Pelätään, että tämä muuttuisi. Jos käytössä ei ole kuin matemaattis-luonnontieteelliset mittarit, asia onkin näin. Vaan eikö välitetä nähdä yhteiskunnan pahoinvointia?
Toivon, etten saa aikanaan opettajat vs. vanhemmat vastakkainasettelua, mutta sanon silti: jos vanhemmat eivät saa opetettua lapsiaan käyttäytymään (ja esim kunnioittamaan vanhempia ihmisiä), on opettajien työ tuhansin verroin vaikeampaa. Toisin päin ajatellen: jos lapset osaisivat käyttäytyä, opettajat vapautuisivat opettamaan.
Ollaan siis kaukaa viisaita, ja aletaan jo nyt opettaa tulevia vanhempia, jotka osaavat sitten aikanaan opettaa omat lapsensa käyttäytymään. Nykyiset koulussa olevat lapset ovat tulevia vanhempia. Jos heillä ei ole auktoriteetin tajua, niin miten he voisivat opettaa saman lapsilleen. Jos he eivät ole tasapainoisia itsensä tuntijoita, miten he voisivat opettaa lapsistaan sellaisia?
Uskoisin, että jos nykyisille opettajille annettaisiin avaimet muuttaa asioita (hyvään suuntaan), heiltä löytyisi ne parhaat neuvot. Kuka kysyisi heiltä? He ovat puun ja kuoren välissä, koska koskaan ei ole aikaa!
Tarvitaan kvartaalitaloutta selvästi pitemmän aikavälin suunnittelua.
Loistava kirjoitus. Ja tullaan puhumaan samasta asiasta vielä 20 v päästä, jollei suvaita enemmän vapautta yleensä peruskoulun alalla. Ts pieni tuulahdus kilpailua antamalla yhdistyksille tai miksei yrityksille lupa pyörittää pieniä peruskouluja. Minä ainakin laittaisin lapseni sellaiseen kouluun, missä on pienet luokkakoot ja opettajat päteviä ja vaikka laajemman työelämän kokemusta omaavia.
Vartuin itse sellaisessa järjestelmässä, missä kaikille oli taattu todella laadukas julkinen koulutus, mutta jossa oli myös kaksi muuta vaihtoehtoa: yksityinen tai kotiopetus. Milloinkaan en huomannut jänneitteitä näitten kolmen tahon välillä ja jotkut oppilaat siirtyivät koulusta toiseen, jos oli kiusaamista tms. Ei ollut pakko kestää tai sietää väkivaltaa, koska sai vaihtaa paikkaa, ja muutenkin oli opettajien etu, että koulussa voitiin hyvin, ettei sana leviäisi, ettei sinne kannata mennä.
Pelkään, ettei vasemmistossa olevat ystävämme voi hvyäksyä suoraan yksityiskouluja, mutta jos ei luoda kannustumia muutoksen mukana pysymiselle, jatkuu kollektiivinen rappeuma, jota Nietzsche pelkäsi.
Edelleen olisi kiinnostava nähdä julkistettuna, mikä OPETTAJIEN mielestä koulussa on vikana. Jokaisellahan on koulusta mielipide, pohjautui se todellisuuteen tai ei, tai vuosikymmeniä vanhoihin kokemuksiin.
Oma mielipiteeni on se, että peruskoulun opetus kärsii säästöistä, ja virheellisestä ihmiskuvasta, jonka perusteella opettajilta on viety liiaksi auktoriteettia. Tasapäistämistä ei niinkään tapahdu, ei ainakaan siten, että lahjakkaat jäisivät heitteillle (siis haloo, vapaa-aika ja harrastukset on keksitty), vaan korkeintaan siten, että heikkolahjaiset tai muuten vain ongelmaiset eivät saa tarvitsemaansa pienryhmäopetusta, ja sitten raahaavat itseään normaalioppilaiden mukana, huonosti suoriutuen ja joskus muiden oppilaiden koulunkäyntiä haitaten.
Suurin osa opettajista on sitä mieltä että, että kun on säännöt niitä pitää noudattaa
pitipä siitä tai ei. Paha opettajien on alkaa kapinoimaan, kun eivät voi sääntöjä muuttaa.
”Numeroita on myös herätyskelloissa, jotka repivät edelleen koululaisia vuoteistaan kukonlaulun aikaan, vaikka yhteiskunnan muut toiminnot ovat siirtyneet tunteja myöhemmäksi.”
Olisiko tähän esimerkkiä, mitkä toiminnot ovat siirtyneet tunteja myöhemmäksi kuin klo 8-10? Koska itse en keksi yhtään. Työelämään kun siirtyy niin yllättäen saattaakin joutua heräämään klo 5 tai 6, mitenkäs sitten töihin osataan herätä kun ei ole ikinä ollut tuohon kellonaikaan hereillä?
”Jos tehtaista on pillit viety museoon jo aikoja sitten, miksi kouluissa lapsia opetetaan edelleen marssimaan tauolle ja töihin äänimerkin tahtiin.”
Milläköhän ihmeellä ajattelit saada hyvässä lykyssä 500-600 7-12 -vuotiasta huomaamaan, että oppitunti alkaa? Alakoulussa välitunnit käytetään leikkeihin ja peleihin, mikä yleensä on niin hauskaa ettei 7-vuotias varmasti varmasti ymmärrä seurata kelloa ja saapua ajoissa tunnille. Jos kouluista poistettaisiin kellot menisi aina puolet oppitunnista kun opettaja metsästää niitä lapsia jotka eivät ole huomanneet välitunnin loppua.
”Tenaville opetetaan kyllä englannin perusteet, mutta ei esimerkiksi englanninkielistä tiedonhakua.”
Ensinnäkin, miten muuten eroavat englannin- ja suomen kielinen tiedonhaku, kuin kieleltään?
Toiseksi itse muistan koulussa tehneeni englannin tunneilla useita tehtäviä mihin tietoa haettiin netistä englanniksi. Ja joillain oppitunneilla tehtävien palautus tapahtui sähköpostin välityksellä, liittämällä tehtävä liitetiedostoksi. Tätä tosin ei opetettu, koska kuka vain osaa painaa liitä-nappia ja etsiä oikean tiedoston.
”Koulu ei kerro, miten kokata hindulaiselle vieraalle.”
Sekä uskonnon, että kotitalouden tunneilla tutustutaan eri maiden kulttuureihin ja keittiöihin. En kyllä ymmärrä, miksi suomalaisen pitää osata kokata hindulaiselle kun on paljon suomalaisia jotka eivät osaa kokata edes itselleen.
”Ei siellä liioin opi, kuinka haetaan toimeentulotukea tai miten puolustaa oikeuksiaan työelämässä.”
Omien oikeuksien puolustamisesta töissä kyllä saa riittävästi tietoa peruskoulussa. Täysin kattavaa tietopakettia ei tietenkään, koska ammattikoulut ovat sitä varten. Miksi koulun pitäisi opettaa miten hakea toimeentulotukea? Pitääkö lapset jo koulussa opettaa siihen, että valtio kyllä elättää, jos ei työnteko maistu? Ei mielestäni, sillä nuoret kyllä huomaavat sen ihan itsekin ajan myötä.
Mielestäni peruskoulu kaipaa kyllä uudistusta, mutta Kontulan ilmaisemat esimerkit ovat aivan täyttä potaskaa. Ihmetyttää, onko hän edes käynyt yhdessäkään koulussa ennen näitä väitteitään?
Rauhoittukaa hyvät ihmiset! Se, että tekstissä ei ole teidän mielestä sopivia esimerkkejä, ei tarkoita sitä, ettei tekstissä puhuttaisiin kuitenkin ihan oikeasta asiasta. Peruskoulu kaipaa uudistusta, jopa niin radikaalia, että sekä opettajat, että opetussuunnitelma pitäisi katsoa uusiksi ja mahdollisimman äkkiä.
Opetussuunnitelma on kyllä todellakin vanha, mutta tärkein olisi vaihtaa opettajien ajatusmaailma, ei tosin kaikkien. Miksi peruskoulun tunneilla ei koskaan käynyt ketään tarkistamassa miten tunnit sujuu? Miksi minä ja moni muu, joka on aina pärjännyt ihan ookoo menisi syysloman alkaessa odottaa rehtoria kertoakseen, kuinka opettaja on kohdellut väärin. Oikeastaan samasta opettajasta puhuttiin rehtorille monta kertaa, mutta meille vain vastattiin, että hän on tohtorijatiesmikäkasvatustiedehörhö, hän on varmasti hyvä. No eipä ollut, yhteiskuntaoppi rajoittui käytävällä odottamiseen… tai bussin, sillä hän saattoi päästää kaikki kotiin puoli tuntiakin aikaisemmin, usein. Olihan se kivaa joo, mutta ei esimerkiksi kokeissa. Ja tämä on vain yksi opettaja. Kun puhutaan peruskoulusta, en viitsi edes avata suutani, sillä valittaisin vain opettajista. Toinen oli ilkeä, kolmas haukkui ja antoi ikäviä lempinimiä, jotka seurasivat koko yläasteen ajan…
Olihan joukossa toki mukaviakin tapauksia, jotka innostivat opiskelemaan aineita, jotka eivät voi vähempää kiinnostaa. Se on kuulkaas opettajan asenteesta aika paljonkin kiinni. En tiedä, ehkäpä videokamerat auttaisivat tai se, että joku kävisi oikeasti usein seuraamassa oppituntien kulkua.
Jos peruskoulua halutaan uudistaa, tehdään ainakin seuraavat kaksi asiaa:
1) lisärahoitetaan ja lisäresursoidaan ihan tavallista opetusta
2) luovutaan virheellisestä ihmiskuvasta, jonka perusteella opettajien kurinpitovaltuuksia on vähennetty liiaksi
Tämä ei ehkä vasemmistolle sovi, koska kohta 1) ei ole positiivista diskriminaatiota ja kohdan 2) virheellinen yltiöpositiivinen ihmiskuva on vasemmiston itsensä luoma.
Koulu on ensisijaisesti paikka, jossa lapsia säilytetään sen aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Toissijaisesti se on paikka, jossa lapset tutustuvat toisiinsa. Vasta kolmantena tulee oppiminen. Jos tämä myönnettäisiin, koulusta käytävä keskustelu olisi paljon järkevämpää. Kannattaako varastotyöntekijöiksi palkata opettajia?
Työrauhaahan koululuokkiin vaaditaan, mutta eipä sitä työrauhaa avokonttoreissakaan ole. Sikäli koulu on työelämän tasolla. Ja kyllä minun edelleen on töihin epäinhimillisen varhain herättävä, raahauduttava työpaikalle ja koetettava tehdä siellä, vaikka kotona sujuisi paremmin. Sietäisi muuttaa niin koulua kuin työelämääkin näiltä osin.
Ne tiedot, joita pärjätäkseen tarvitsee, oppii tosiaan muualla kuin koulussa. Minun kouluaikaani 40 vuotta sitten englannin kieli oli vielä asia, jonka oppimiseen tarvitsin koulua (ja hyvä että sain oppia); nykyään sekin onnistuu television ja netin kautta.
Nyt puhutaan oikeasta ongelmasta, mutta valitettavasti jälleen vain sen yhdeltä reunalta. Tulosta ei tule ennenkuin vanhemmat, opettajat ja päättäjät heräävät näkemään kokonaisuuden yksityiskohtien joukosta.
Matkataan hetkeksi menneeseen, vaikkapa 30-50 lukujen Suomeen. Silloin lapselle oli selvää mitä elämä aikuisena tuo tullessaan. Vanhemmat, isovanhemmat ja koko kylä opettivat lapselle tarvittavat tiedot ja taidot aikuisuutta varten. Tytöt oppivat tekemään ruokaa, hoitamaan lapsia, pesemään pyykkiä; pojat taas metsä- ja peltotyöt, tarvekalujen teot jne.
Nykypäivänä lapsilla on lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet tulevaisuutensa varalle, kaikki on saatavilla. Ihmisen älyllinen kapasiteetti ei kuitenkaan ole kehittynyt lähestulkoonkaan tarjolla olevan mahdollisuus- ja informaatiotulvan edellyttämälle tasolle. Vanhemmat ovat täysin ulapalla maailman suhteen, mikseivät lapsetkin siis olisi. Vielä kehdataan odottaa että sen lisäksi että lapsi hallitsisi kaoottista informaatio- ja ärsyketulvaa elämässään hän kykenisi oma-aloitteisesti kenenkään tukematta päättämään kuusitoistavuotiaana mitä hän tulee tekemään aikuisena. Miten ihmeessä, eihän hän ole ehtinyt vielä edes tutustua itseensä riittävästi tietääkseen kuka hän on.
Ja lopuksi se kaikkein tärkein asia joka tahtoo unohtua jokaisessa keskustelussa.
Me emme kasvata lapsia, me kasvatamme ihmisiä joista tulee uusia aikuisia. Sen kun jokainen muistaisi, voisimme muutamassa kohdassa mennä vähän vähemmän metsään.
Eiköhän lopeteta koko peruskoulu ja sälytetä koulutusvastuu vanhemmille. Äiti tai isä kotiin pitämään kotikoulua jälkikasvulleen. Siinä saisi sitten ihan jokainen opettaa niin kuin tahtoo.
(Kuinkahan kauan äidit ja isät jaksaisivat jälkikasvuaan opettaa?)
Nykyiset työolot koulussa ovat sellaisia, että opettajalla täytyisi tosiaan olla poliisin, sosiaalipuolen, terveydenhuollon, psykologin ja terapeutin ym. koulutukset oman ammattinsa lisäksi.
Tervetuloa vaan kansanedusja(t) ja kaikki muut valittajat vaikka pariksi viikoksi kouluun opettamaan niitä ylisuuria luokkia lähes mitättömillä resursseilla. Ratkaisuksi tarjotaan aina, että koulussa pitäisi olla sitä ja tätä ja läppärit ja muut – aina pitäisi olla kivaa kuin huvipuistossa, mutta elämässäkään ei ole aina kivaa ja pettymysten sietokyky on aika tärkeä kyky tässä elämässä.
Välillä sitä oikeasti toivoisi, että päättäjät ja myös vanhemmat katsoisivat peiliin ennen kuin avaisivat suutaan.
Kontulan kirjoituksessa on monia kohtia, joihin opettajan työtäni rakastavana ja työhöni ja oppilaisiin kovasti panostavana ihmisenä haluaisin puuttua. Tartun kuitenkin vain aikakysymyksiin.
Kontula ihmettelee, että kouluun mennään ukonlaulun aikaan, kun muu yhteiskunta ei niin tee. Kyllä minä kuitenkin elän siinä todellisuudessa, että suuri osa suomalaisista joutuu menemään töihin aikaisin aamulla, jos ei muuten niin aamuvuoroinaan: myyjät, hoitajat, bussikuskit, teollisuustyöntekijät ym.
Omat lapseni ovat aloittelemassa työelämässä, ja heidän kauttaan olen huomannut, että täsmällisyyden opettelu on yksi tärkeimmistä asioista koulussa. Esim. marketin kassalla on oltava minuutilleen, ja esim. ruokatauolta ei saa myöhästyä, koska vuorottajan on ehdittävä päästämään toinen kassa tauolle. Jos joku toimii leväperäisesti, joku kärsii.
Kaikessa elämässä aikatauluista kiinni pitäminen on toisten ihmisten huomioon ottamista. En ymmärrä, miten tämä ajatus olisi aikansa elänyt.
Jotenkin Kontulan kirjoituksesta kuultaa myös sääntöjen vastaisuus: on ”omaa, kriittistä ajattelua”, jos tekee toisin kuin koulun säännöt sanovat. Kyllä työelämässäkin on niitä sääntöjä noudatettava. Töistä ei lähdetä silloin kuin huvittaa, sairauslomiin tarvitaan lupa ja työpaikan omaisuudesta pidetään hyvää huolta. Mitähän aikansa elänyttä tässä on?
Vasemmistolaiset ne täällä meillä Kainuussa olisivat sulkeneet ne viihtyisimmät kyläkoulut joissa opetusta ja kouluoloja ei ole vielä tehtaallistettu. Että sekö on sitä uudistamista ja kehittämistä ?
Kiitos Anna! Olen vaikuttunut.
Opettajankoulutuslaitos ei edes pyri vastaamaan kentän tarpeisiin kouluttaessaan opettajia. Koululaitos on edelleen yksikulttuurisuuteen pyrkivä ja keskiluokan hegemoniaa vaaliva. Se muuttuu vain opettajankoulutusta muuttamalla.
Ihan vahingossa osuin katsomaan tästä blogista aiheensa saaneen tv-ohjelman uusintaa. Nostin olematonta hattua Annalle ja hiukan häpesin kollegan käytöstä (anteeksi mielipiteeni), toivottavasti opetamme oppilaillemme hiukan toisenlaista keskustelukäytöstä.
Olenkohan minä väärässä ammatissa, kun en nähnyt Annan blogissa poliittisia sivuääniä, enkä täydellistä tietämättömyyttä koulun arjestakaan? Ihan kuin olisin nähnyt ahaa-elämyksen lampun vain syttyneen kiharaisen pään yläpuolella. Miksi kirjoittaja olisi väärässä sen takia, ettei ole päivittäin, vuodesta toiseen, arjen koulutyössä? Eikö joskus jonkun asian voi nähdä selvemmin vain ulkopuolelta?
Itse olen mukana parhaillaan miettimässä erittäin moniammatillisen joukon kanssa aiheeseen liittyviä ongelmia ja ratkaisumalleja niihin – paikallisesti. Tämä hanketyö on ravistellut omia ajatuksiani ja asenteitani koulun käytänteiden ja oppilaiden tulevan aikuiselämän linkityksistä tai niiden puutteesta. Oma tämänhetkinen totuuteni (hmmm…) on jotain ääripäiden väliltä: Peruskoululla on tiedolliset ja taidolliset tavoitteet ja yleissivistävä tehtävä – kuten ennenkin. Miksi me kuitenkin koulutyössä jatkuvasti valitamme resurssien, ajan, voimien, opetussuunnitelman, oppilaiden käytösongelmien, tuen, yhteistyön (jatkanko vielä)… puutetta, jos kerran meillä rakenteet ovat niin oivallisessa mallissa? Eikö muutama viimeisin opetussuunnitelmien uudistamiskerta ole herättänyt meissä opettajissa kommentteja siitä, että mikään ei taaskaan muuttunut?
Kukaan meistä ei tiedä, mihin maailma on menossa – kliseinen sanonta, mutta pitänee tässä menossa aiempia vuosikymmeniä enemmän paikkansa. Kuitenkin voimme nähdä mahdollisia suuntia seuraamalla vaikka yhteiskunnallisen keskustelun, tekniikan kehityksen ja nuorten asenneilmastojen muutoksia suunnilleen kymmenen viime vuoden aikana.
Voimmehan Anna ja me monet, jotka vähän samaan tapaan koulun ”jälkeenjääneisyydestä” ajattelemme, olla täysin väärässä. Sehän on täysin mahdollista. On kuitenkin myös mahdollista, että me nykymuotoisella opetussuunnitelmarakenteella kasvatamme huomiselle eilispäivän tarpeisiin vastaavaa työvoimaa. Mene tiedä.
Peruskoulun tehtävä on opettaa omalta osaltaan yhteiskuntakelpoisuutta 7-16- vuotiaille lapsille ja nuorille. Kaiken tiedon ja taidon opettamista ei peruskoululta voi edellyttää, ei edes oppilaiden kehitystasonkaan mukaan. Työelämän vaatimusten tuominen jo esim. alakoululaisten maailmaan on täysin absurdi ajatus.
Suurin osa vanhemmista on kokemukseni mukaan sitä mieltä, että säännöt ja seuraukset on koulussa oltava. Aikataulujen noudattaminen on todellakin tärkeä oppia jo koulussa, koska työelämässä on harvoja aloja, joissa voit itse päättää, milloin töitä teet.
On kummallista, että koululta vaaditaan aina kaikenlaisen uuden opettamista, kun jatkuvasti viedään pohjaa vanhastakin resursseja vähentämällä.
Peruskoulun oppilaat eivät toimi kuin koneet. Aivoihin ei voi tallentaa tietoa samalla tavalla kuin tietokoneen muistiin. Ei edes toimeentulotuen hakemista tai hinduruoan tekemistä. Ihmisaivot tarvitsevat aikaa kypsymiseen ja vasta paljon myöhemmin kuin 16- vuotiaana voi olla oikeasti valmis yhdistelemään ja muokkaamaan asioita aivoissaan.
Tässä ajassa, jota nyt elämme, kaikki muuttuu niin nopeasti, että jos olet kaksi vuotta sitten opiskellut miten toimeentulotukea haetaan, toimintatapa ja perusteet sen saamiselle ovat muuttuneet jo.
Ikävä kyllä Anna, lisäät kommenteillasi ahdistusta ja stressiä opettajissa näillä mielipiteilläsi. Väitän, että valtaosa opettajista toimii aina oppilaiden parasta silmälläpitäen ja opetusssuunnitelman mukaan. Jokaisessa ammattiryhmässä on omat mätämunansa, siitä ei mihinkään pääse.
Meidän PERUSkoulumme toimii hyvin niin kauan, kun sitä arvostetaan. Jatkuva resurssien leikkaaminen ja samaan aikaan vaatimusten lisääntyminen ovat huonoin mahdollinen yhdistelmä.
Mielenkiintoista kuinka eri tavalla peruskoulu ja sen kehittämistarpeet nähdään. A-stream-
ohjelmassa Kontula sanoi opettaneensa peruskoulussa ja käyneensä kouluilla tutustumiskäyneillä. Olen opettanut sijaisopettajana pari kuukautta yläasteella matematiikka, tosin melko kauan sitten. Lisäksi olen saanut muuta kautta päivitettyä tietoa yläasteesta jatkuvasti opettajasisareltani. Tuossa valossa Kontulan näkemykset tuntuvat aika erikoisilta, mikä ei tietenkään osoita, että ne olisivat huonompia kuin omani: olemme erilaisia ihmisiä.
Kontula näyttääa ajattelevan, että peruskoulussa pitäisi luopua oppiainejaottelusta. Esimerkiksi matematiikkaa ptäisi opettaa muun opetuksen yhteydessä. Miten ihmeessä tuollainen opetus antaisi nykyajan vaatmukset oppilaille ja millasta tuollainen opetus ylipäänsä olisi. Mikä olisi se ”muu opetus”, jonka yhtydessä opetettaisiin matematiikkaa. kieliä, maantiedettä, historiaa … . Valitsisiko kukin opettaja oman mieltymyksensä mukasesti sen ”punaisen” langan, jonka puitteissa opetus tapahtuisi.
Mitä erityisesti tulee matematiikaan, jota jonkin verran osaan, pidän mahdottomanta,
että sen ymppäämisellä kokonaan muuhun opetukseen saavutettasiin rittävä taso, koska matematiikka on johdonmukaisia rakenteita sisältävä, jonka vuoksi sen opettaminen vaatii askel askeleelta etenevää opettamista.
Integroitu opetus on mielestäni mahdollista vain teknologisessa mielessä nyky-yhteiskuntaa paljon alkeellsemmassa yhteiskunnassa, jossa ei olisi varsinaista koululaitosta lainkaan.
Kontula ja monet kommentoijat näyttävät aliarvioivan matematiikan perinteistä opettamisen menetelmiä ja sisältöjä ja osin sen opettamisen tarpeellisuutta nykyisessä laajuudessa. On totta, että kaikki eivät tarvtse kaikkea peruskoulun matematiikkaa myöhemmin elämässä, mutta sama pätee yleensä muihinkin aineisiin. Matematiikka arvostavien mielestä sen osaamisen vaikutus ulottuu varsinaisen matematiikan ulkopuolellle, koska sen yhteydessä opitaan johdonmukaista ajattelua.(Tuota mieltä oli mm. eräs tietojenkäsitelyprofessori, joka oli huolissaan opiskelijoiden päättelytaidoista.)
Kontula on huolissaaan siitä, että peruskoulun käyneet eivät osaa laatia toimeentulohakemuksia. Tuossakin asiassa matematiikasta on hyötyä, koska matemaattiseen ajatteluun tottuminen auttaa oivaltamaan toimeentulotukijärjestelmn sisäisen ”logiikan”. Tuon logiikan oivaltaminen oli viime eduskuntavaalien alla hukassa monelta johtavalta poliitokolta ja ainakin yhdeltä sosiaalipolitiikan professorilta.
Joku kommetoijsta piti yläasteen matematiikkaa liian vaikeana. Keskikoulun matematiikka
oli mielestäni vaikeamppa. (Keskikoulussa laajasti käytettyyn algebran oppikirjaan on mahdollisuus tutustua Matematiikkalehti Solmun nettisivuilla. Viehättävä kirja, kannattaa tutustua.) Se on ymmärettävääkin, koska peruskoulu on yleinen oppivelvollisuuskoulu. Matematiikan opetuksessa on kyllä paljon korjaamisen varaa. Mielestäni oppisisällöt esitetään melko sekavasti verrattuna keskikoulussa algeran ja geometerian opetuksessa vallinneeseen jäntevyyteen. Taskokursseille on perusteita, vaikka niitä vastustetaan tasa-arvon nimissä.
Peruskoulussa on paljon huonoa. Opettajat ja oppilaat usein kärsivät. Vaikeuksien syyt ovat huomattavalta osaltaan koulun ulkopuolisia. Elämässä tuppaa yleensä olemaan vaikeuksia.
Eteenpäin on hyvä pyrkiä.
Terveisiä Abu Dhabista!
Olen ollut täällä kohta vuoden viemässä suomalaista peruskouluosaamista aivan erilaiseen maahan. Tehtävä on sangen haastava, ja täältä käsin meidän oma koulumme kotimaassa näyttää tosi hyvältä. Meillä on järkevät opetussuunnitelmat, lasten ikätasoon sopeutetut metodit, luokanopettajajärjestelmästä johtuen paljon oppiaineiden keskinäistä integraatiota alakoulussa, ja meiltä puuttuvat valtakunnalliset kokeet. Täällä viisivuotiaat ekaluokkalaiset opiskelevat tiukan ainejakoisen lukujärjestelmän mukaan kahdeksasta kahteen ilman lepotaukoja, syövät mitä eväitä kotoa on mukaan muistettu laittaa ja joutuvat kolmannesta luokasta alkaen osallistumaan vuosittain valtakunnallisiin kokeisiin.
Anna Kontulan esimerkit ja kehittämiskohteet olivat huonosti valittuja, mutta kyllä kirjoituksessa asiaakin oli. Jos haluamme jatkossakin tarjota lapsillemme maailman parasta koulutusta, emme voi jäädä lämmittelemään kaiken PISA-hehkutuksen paisteeseen. Koulua pitää kehittää, ja siihen pitää myös panostaa, mutta kannattaa huolellisesti miettiä, mitä kehittää ja miten. Sellaista, mikä ei ole rikki, ei ole tarpeen korjata.
Tervehdys toveri!
Kontulan kehittämiskohteet tosiaan sisältyvät jo paljolti nykyiseen opettajankoulutukseen ja OPS:iin. Monikulttuurisuuskoulutukseen on annettu aika paljon ainakin aineenopettajankoulutuksen tunneista, joita ei kauheasti ole. Varsinaista toisten ihmisten koulutusta ei kuitenkaan kursseilla opita, vaan oppilaat kuten yhteiskunnankin opettaja oppii opettamalla – opettaminen on jatkuvaa kasvamista.
Vaikka Kontula on hyvällä asialla, olisi hyvä ymmärtää, että pinnalliset muutokset hankaloittavat kaikkia hänen omiakin tavoitteita: ylikuormitettu opettaja ei kykene sellaiseen kontaktiin oppilaisiinsa, jossa hän voisi kiinnittää huomiota nykypäivän ongelmiin tai ympäristöön ja oppia niistä. Nykypäivä tulee parhaiten luokkahuoneeseen eikä jonkun byrokraatin erilliseen suunnitelmiin tai ylhäältä päin tehtävillä muutoksilla. Ylhäältä ohjattujen ja liian nopeiden uudistusten heikkous näkyin myös yliopistouudistuksessa, jonka ongelmista Kontulakin tietää jotakin. Näihin sudenkuoppiin ei pidä sortua.
Samoin vaikka pilli soikin, niin nykyisessä opettajankoulutuksessa panostetaan paljon esimerkiksi ryhmätyöhön. Joten opettajilla on kyllä vapaamman meiningin ja joustavamman toiminnan avaimet ja niitä kyllä sovitetaan. Monissa maissa joissa on paljon autoritäärisempi opetus (käväiseppä vaikka tutustumassa espanjalaiseen kouluun) on kuitenkin onnellisemmat oppilaat. Tuottaako autoritäärinen opetus onnellisempia opettajia kuin vapaampi ja nykyaikaisempi? Tuskin. Itsekin Kontulan tavoin olin taipuvainen ajattelemaan, että lisäjousto voisi tehdä oppilaista tyytyväisempiä – mutta kenties suomalaisten koululasten tyytymättömyys piilee syvemmällä.
Demokratiaosaamisen vaje on hyvä huomio. Yhteiskuntatieteen osaamisen ja opetuksen tasoa on kuitenkin viimeaikoina parannettu – se ei yksinään riitä, mutta tuo siihen jotakin. Myös nykyisestä OPS:ista löytyy oppiaineden poikki yrittäviä teemoja, siihen kuuluu sekä yritystoiminnan tuominen että nuo yhteiskunnalliset näkökulmat. Tosiasia on tässä taas se, että opettajan aika ei riitä kaikkeen ja ylhäältä määräävä optimisti lähinnä kuormittaa opettajaa kissanristiäiskoulutuksissa, kun syvällisemmälle päästäisiin antamalla opettajalle aikaa toimia ja tutustua koulutukseensa. Kontulalla on hyviä aikeita, mutta kannattaa miettiä onko rakenteellinen muuttaminen ylhäältä käsin sosiologisestikaan ajateltuna aina toimivaa, ja etenkin kun eduskunnassa olet kannattaa miettiä mitä sudenkuoppia tällaisten optimististen uudistusten toteutukseen liittyy – kääntyvätkö ne itseään vastaan?
Pinnallisten kehittämiskohteiden rinnalla on yksi hyvin selkeä ja resursseja vaativa kehityskohde jolla koulua voidaan parantaa. Se on yksinkertaisesti luokkakoot – luokkakoko on se rakenteellinen selkäranka joka määrää paljon. Yleensä pinnallisilla kikkailulla, huonosti soveltuvalla opetusteknologialla yms. on pikemminkin kuormittava vaikutus, sillä opetus on pitkäjänteistä ja pienet uudistukset vaihtuvat nopeammin kuin opetettava sukupolvi – niitä ei edes ehditä soveltaa. Eduskuntakausi on paljon lyhyempi kuin oppilaan peruskoulu-ura.
Jos halutaan radikaaleja ratkaisuja, niin sellaisia voisivat olla vaikkapa teknologian tuominen pitkän matematiikan opetukseen, sillä monia laskuja ei kukaan enää insinööritasolla laske käsipelillä. Tästä vapautuisi tunteja muuhunkin opetukseen. Mutta huomaa, että kaikki tällaiset uudistukset ovat hyvinkin spesifejä ja viime kädessä alaa osaavien opettajien päätettävissä. Aineita yhdistävät viritelmät taas yleensä kaatuvat siihen, että opettajan varsinainen koulutus on kuitenkin hyvin spesifiä. Sinällään kyllä ristikkäiset kurssit ovat tervetulleita.
Toinen radikaalirakennemuutos nykyisillä resursseilla voisi olla lukio-opetuksen tekeminen yliopistomaisemmaksi, eli massaluentojen ja pienryhmätyöskentelyn yhdistäminen. Se mahdollistaisi pienemmät ryhmät samalla opettajamäärällä, mutta tietenkin tarkoittaisi sitä, että osa tunneista tehtäisiin äärimmäisen suurissa ryhmissä. Jos Kontula kaipaa radikaaleja uudistusideoita, nämä voisivat olla sellaisia. Vain tutkimus voi kertoa olisivatko ne hyviä.
Arvostan avausta, mutta koska Kontula on ennenkin ansiokkaasti tutustunut aiheisiinsa syvemmällä kenttätyöllä ja muulla, niin toivoisin nyt rohkeutta syventyä aiheeseen vähän enemmän ja korjailla ehdotuksia hiukan sen mukaisesti.
Kiitos Kontula hienosta avauksesta!
Näin paljon keskustelua monelta eri suunnalta: opettajat, vanhemmat, oppilaat, tutkijat ja hutkijat, yksityiskohtiin tarttujat, mollaajat, mitätöijät, asiantuntijat, jne… ovat saaneet sanaisen arkkunsa auki. Näin juuri keskustelu herätetään – se on kehityksen edellytys.
On nautinto katsoa kiihkotonta asiantuntevaa esiintymistäsi.
Voimia uudistuksen tielle!
Taustajoukkoja on.
Kontulan esimerkit epäkohdista ovat sen verran outoja ja todellisuudesta irrallaan, etten edes ymmärtänyt, mikä oikein oli asia. Se, että peruskoulussa on parantamisen varaa?
Ainut asia, joka kirjoituksessa ei vaikuttanut raukeanlaiskalta populismilta oli:
”Mitä kauemmas koulun vieraantuu muusta yhteiskunnasta, sitä enemmän esiintyy tervettä sopeutumattomuutta. Ei siis ihme, että ”erityistä tukea tarvitsevien” diagnoosien määrä kasvaa koko ajan. ”
Mutta onko vika yhteiskunnassa vai koulussa? Jos edellisessä, niin nimenomaan peruskouluista tulevat ne huomisen yhteiskunnan tekevät ihmiset.
1. Ihmettelen blogistin esittämää (ainakin A-streamissa) kritiikkiä ”funktiolaskentaa” kohtaan.Toki riittävän tasokas yläasteen matematiikan opetus voidaan antaa ilman ”funktiolaskentaakin”, mutta sen opetuksen hyödyllisyys on yhtä perusteltua kuin monen muun matematiikkasisällön opetus. Funktio-osuus tuskin on liian vaikeaa. Vanhan ajan kansakoulussa funtiokäsitteellä ei pelattu, mutta sen perusidea on monen vain kansakoulun verran matematiikkaa koulussa opiskelleen tietoisuudessa ”intuitiivisesti”. Esimerkiksi vanhan kansan maanviljelijä ymmärtää, että mielivaltaisesti valitun neliön pinta-ala riippuu sivun pituudesta siten, että sivun pituus kerrotaan sivun pituudella ja että moni muu käytännössä tarvittavan suureen laskennassa vallitsee saman sukuinen riippuvuus ”muuttujasta” tai ”muuttujista” eli funktion käsite on kansakoulupohjalta implisiittisesti jolẗisestikin hallinnassa joskaan ei eksplisiittisesti.
Lineaarisen funktion käsiteen ymmärtäminen hyödyttää monessa käytännön asiassa.
Kunnalliisveron määrän riippuvuus verovelvollisen verotettavan ansiotulon määrästä
(kun verosta tehtäviä vähnnyksiä ei oteta huomoon) voidaan kuvata lineaarisena funktiona
(tai suhteellisena verona). (Huom. Kun muuttujana on puhdas ansiotulo, niin lineaarisuus ei päde tulojen alapäässä). Tuon seikan oivaltaminen tekisi immuuniksi poliittiseen kielenkäyttöön pesiytyneelle tasaverojargonille.
Yleissivitysmielessä funktiokäsite on sikäli hyödyllinen, että se antaa häivähdyksen matematiikan abstrahoivasta luonteesta.
2. Vasuriopen ajatuksiin voi hyvin yhtyä itsensä vasemmisto/oikeisoluokittelun ulkopuolelle
itsensä asemoivakin. Yhteen kohtaan kuitenkin tartun: ”Jos halutaan radikaaleja ratkaisuja, niin sellaisia voisivat olla vaikkapa teknologian tuominen pitkän matematiikan opetukseen, sillä monia laskuja ei kukaan enää insinööritasolla laske käsipelillä.” Tietääkseni huomattava osa matematiikanopettajista surevat sitä, että opiskelijoiden päässälaskutaito on heikentynyt teknisten vempaimien vuoksi. Mieleeni on jäänyt virkamiesajoiltani tapaus, jossa asiakkaanani ollut insinööri ratkaisi matemaattisen ongelman funktilolaskimella rakentamalla yhtälön ja laskemalla lukuarvonkin laskimella. Ongelma oli ratkaistavissa muutamassa sekunnissa päässälaskulla. Toisessa tapauksessa näytti siltä, että maanmittausinsinööri ei osannut kynällä ja paperilla helposti laskettavaa erinimisten
murtolukujen yhteenlaskua vaan turvautui prosenttilaskuun funktiolaskimen avulla.
Peruskoulun matematiikan opettaja Teuvo Kärkkäinen on havainnut, että moni peruskoulun
käynyt turvautuu laskimeen laskiessaan yhteen helppoja lukuja esim. laskiessaan jousella tauluun ampumiensa nuolten yhteispistemäärää. Kertotaulukaan ei ole kaikilla selkäytimessä.-Vaikka päässäalaskua ei tarvitse niin paljon kuin ennen vanhaan, on sillä mielestäni se hyöty, että se opettaa keskittymään muunlaistenkin matemaattisten ongelmien ratkaisemiin .Toki matematiikan opetuksessa on hyvä antaa valmiuksia myös tietotekniikan hyväksikäyttöön, sitten, kun perinteiset menetelmät ovat riittävästi oppilaiden hallussa.
3. Kontula näyttää A-streamissa lausumansa mukaan kannattavan yhteiskuntaan orientoitumista kaiken opetuksen ”punaisena” lankana. Se tuo mieleeni marxilaisuuden valta-aseman Neuvostoliiton kouluissa ja osin tiedemaailmassakin. Sillä oli huonojakin seurauksia. Solzhenitsyn pilkkaa ”Vankileirien Saaristossa” neuvostoinsinöörejä siitä,
että ne eivät osaa laskea luvun neliöjuurta, jonka osaavat laskea parhaat sirkushevosetkin.
Olen löytänyt Neuvostoliitossa kirjoitetusta matematiikan kirjasta Lenin-siteerauksia,
joilla ei ole kunnon yhteyttä kirjan teemohin. Väistämättä tulee mieleen Andersenin
satu ”Keisarin uudet vaatteet”. Toisen maailmansodan jälkeen kirjoitetussa Neuvostolittolaisessa peruskouluikäisille tarkoitetussa geometrian oppikirjassa oli runsaasti sotilaallisia harjoitustehtäviä, valmistautumista elämässä tarvittaviin taitoihin?. Melko nopeasti vallankumouksen jälkeen kuitenkin havaitiin,että luonnontieteelliseen ja tekniseen eliittiin koulutettavat oli syytä jättää vähälle maxilaisuuden opetukselle, jotta he pääsisivät alansa huipulle. ( Tuosta syystä S: mielestä NL:n toisinajattelijoissa oli monia matemaatikoita ja luonnontieteilijötä.)
Koulusaisia tulee toki kavattaa yhteiskuntaan, mutta l yhteiskunnallisuus saa helposti
farisealasia piirteitä.
4. A-streamissa Kontula sanoi lopuksi seikan, joka on syytä ottaa vakavasti: tietojen
kaatamisen sijasta tulisi koulussa opettaa taitoja. Junttitaustaisena minua viehättä kovasti tuo ajatus. Toisaalta elämässä tarvitaan monia taitoja. Siksi on vaikea ongelma, mitä taitoja tulisi koulussa opettaa ja mitkä taidot tulsi jätää kotona tai muualla koulun ulkopuolella opittavaksi. Monet talousekspertit näkevät työnjakoisessa yhteiskunnassa monitaitoisuuden talouden tehokkuuden kannalta huonona asiana. Matematiikan fanittajana huomautan, että se on enemmän taitoaine kuin tietoaine, samaa voi sanoa fysiikasta ja kemiasta, jos vain on aikaa harjoitustöille. Noiden aineiden opetus on epäonnistunut niiden humanistien kohdalla, jotka pitävät niitä sirpaletiedon varastoina. Läpeensä taitokoulu tekisi työttömäksi suuren osan opettajista.
Onnellisesti pihalla kansanedustaja tilanteesta. Käynti kouluissa voisi auttaa asiaa. Eikä vain joissain tietyissä kouluissa. Tarjoan.mahdollisuuden tutustua tilanteeseen.
Oma kuvionsa on se, että tarjoammeko opettajakoulutuksessa riittävät valmiudet opettajana toimiseen ja kaikkien em. vaatimuksien eli opettajien koulutukseen pitää satsata. Idealistinen ”ilmiöoppiminen” ei ole mikään ratkaisu, se on vain pako 1800-luvun tapaan tehdä tiedettä. Meillä on paljon nykyaikaisia pedagogisia virityksiä, joissa hyödyntäen nykytekniikkaa, tieto- ja viestintätekniikkaa, voimme luoda uusia mahdollisuuksia mahdollistaa oppimista.
Kansanedustaja voisi hyvinkin tutustua nykyaikaiseen tutkimukseen eikä omaan narratiiviseen perintöönsä, joka ei tuo kehittämiskeskusteluun uutta ja rakentavaa. Puhumattakaan, että se olisi jotenkin sidoksissa vasemmmistolaiseen maailmankatsomukseen, joka ei perustu pinnallisiin ilmiöihin vaan niiden taustojen (olemus) tutkimiseen. Opetus sinällään ei voi perustu vain ilmiöiden tutkimiseen.
Tämä HYVIN pintapuolisesti kommentoituna jo ideologisesti problemaattiseen ja populististissävytteiseen linjaukseen merkittävään innovaatioon nähden. Peruskoulu instituutiona ja pedagogisena käytäntönä vaatii paljon analyyttisemman otteen kuin tutkijanakin ansioiutnut kansanedustaja viitsii nyt tehdä.
Muutama huomio jatkoksi.
Mielestäsi on ongelma, että koulussa ei opeteta, miten hakea toimeentulotukea. Peruskoulu ei voi opettaa lapsille ja nuorille toimintamalleja jokaiseen elämässä vastaantulevaan tilanteeseen. Emmehän opeta peruskoulussa myöskään, miten selviytyä lomautuksista, avioerosta, lapsen kuolemasta, asuntokaupoista jne. Sen sijaan kasvatamme oppilaistamme kokonaisvaltaisesti eheitä, hyvällä mutta realistisella itsetunnolla varustettuja ihmisiä, joilla on myös taitoja toimia monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja ajatella ja argumentoida kriittisesti sekä hankkia ja arvioida tietoa. Näillä eväillä jokainen aikuinen kykenee täyttämään toimeentulotukikaavakkeen tai tarvittaessa hankkimaan tiedon ja avun sen täyttämiseen.
Toivoisin myös, että koska olet kansanedustaja, et rakastuisi omaan oivallukseesi, joka kuulostaa sosiologiselta ideologialta, vaan kuuntelisit, mitä kansalla, tässä tapauksessa esim. kasvatusalan ammattilaisilla, on sanottavaa. Melkoisen monet opettajat ovat kanssasi eri mieltä, eivätkä halua suomalaisen koulun uudistuvan ylhäältä päin. Jos jotain haluat suomalaisen peruskoulun puolesta tehdä, pyri vaikuttamaan valtakunnalliseen opetussuunnitelma työhön siten, että siinä kuunneltaisiin alan asiantuntijoita (eli opettajia) eikä elinkeinoelämää, poliitikkoja ja muita lobbareita.
Jos haluat muuttaa maailmaa tavalla, joka varmasti sopii vasemmistolaiseen aatemaailmaankin, ala opettajaksi. Muutoin anna meidän kasvattaa lapsista upeita aikuisia rauhassa.
Peruskoulu muuttuu yhtä hitaasti kuin evankelisluterilainen kirkko. Näin sanoi proffani 70-luvulla opiskellessani erityisopettajaksi. Takana on 36 vuotta opetustyötä ja asia todellakin on juuri näin.