Ravinnon hankinta on ohjannut ihmisen biologista ja kulttuurista kehitystä miljoonien vuosien ajan. Useimmilta esivanhemmiltamme täysi vatsa on vaatinut ankaraa ponnistelua.
Sitten kaikki muuttui. Muutamassa vuosikymmenessä ympäristömme täyttyi herkuista, joista edelliset sukupolvet eivät osanneet unelmoida. Niukkuuteen viritetty biologiamme ei pysynyt tahdissa mukana. Vaikka rasvaa ja sokeria on nyt tarjolla lähes rajattomasti, elimistömme on edelleen ohjelmoitu himoitsemaan mahdollisimman energiapitoista ruokaa.
Luonnollisen säätelyjärjestelmän yskiessä on länsimaisen ihmisen arki jokapäiväistä taistelua omia viettejään vastaan. Lihavuus on siinä määrin vakava kansanterveysriski, että ihmisten voi sanoa syövän itseään kuoliaaksi.
Samaan aikaan kun väestö lihoo, hoikkuudesta on tullut yhä tavoitellumpaa. Länsimaiden kiivastahtisilla työ- ja pariutumismarkkinoilla ulkonäkö on kaikki, sillä kellään ei ole aikaa paneutua satunnaisen vastaantulijan sisäiseen kauneuteen. Hoikkuudella viestitetään järkevyyttä, varakkuutta ja määrätietoisuutta. Se on myös luokkakysymys – itsehillintää korostavassa keskiluokassa ulkonäköpaineet ovat kovempia kuin työväenluokkaisissa porukoissa. Niinpä onnistunut painonhallinta toisaalta tukee sosiaalista nousua.
Mitä mielikuvituksellisempien dieettien suosio kertoo, miten alttiita ihmiset ovat helppojen kalorien houkutukselle. Pahimmillaan kaloritulvaa tasapainotetaan vaarallisilla paasto-ohjelmilla tai toistuvalla oksentamisella. Koska hoikkuus on riskin arvoista.
Cosmopolitanin painoindeksin ja Siwan sipsihyllyn väliin puristuvat tiukimmin nuoret naiset. Enemmistö tytöistä oppii suremaan ulkonäköään jo kauan ennen kuukautisten alkamista. Joka viidennellä teini-ikäisellä esiintyy syömishäiriöoireilua ja kielteisen minäkuvan kautta ihannevartalo kummittelee myös muiden mielenterveysongelmien taustalla.
Painonhallinnan ääri-ilmiöt nousevat sosiaalisen ympäristön ja biologian ristiriitaisista vaatimuksista. Näin perustavista mekanismeista kumpuavaa ongelmaa ei ratkaista vähättelemällä saati syyllistämällä. Sen sijaan voisi auttaa, jos vähäkalorisesta ja kasvispitoisesta ruuasta tehtäisiin yhtä helppoa ja halpaa kuin roskaruoka on. Vaikutuksensa olisi varmasti silläkin, jos mediakuvastosta löytyisi muitakin sankareita kuin ne täydelliset naiset, jotka jatkuvasta pitsan syönnistä huolimatta pysyvät jaksosta toiseen alle 50-kiloisena.
(Kirjoitettu Aamulehdelle 10.6.2012)
on syytä pitää erittäin todennäköisenä, että suurin vaikutus on ollut hiilidioksidin lisääntymisellä. Muut ihmisperäiset kasvihuonekaasut, pienhiukkaset, auringonpilkut ja kerrassaan satunnaiset perhosensiiveniskut vaikuttavat myös rokassa.
Arvonlisävero pitäisi poistaa tuoreista kasviksista kokonaan.