Jo parin vuoden ajan on euroaluetta pelastettu miesten suunnittelemilla operaatioilla. Miestoimittajat haastattelevat mediassa miesasiantuntijoita ja näiden tarjoamista vaihtoehdoista miesvoittoinen virkakunta valmistelee taustapapereita. Niistä sitten viilataan kompromisseja miesten järjestämissä ja miesenemmistöisissä huippukokouksissa.
Esimerkiksi tällä viikolla eduskunnassa hyväksytyn EVM-sopimuksen valiokuntavalmistelussa kuultiin 34 asiantuntijaa, joista vain kaksi oli naisia. Jälki näkyy. Talouskriisi jatkuu edelleen, mutta sen varjolla on eri maiden hyvinvointirakenteet saatettu suoranaisen vainon kohteeksi. Lisäksi kaikki valmistelussa olevat hankkeet sisältävät uusia julkisen sektorin supistuspaineita.
Naisten tiedetään nostavan agendalle sellaisia teemoja kuin perhepolitiikka, hoivajärjestelmät ja ihmisoikeudet. Muutama vahva naisjohtaja ei kuitenkaan riitä, sillä vasta keskimääräisellä sukupuolella on merkitystä: UN Womenin pääjohtaja Michelle Bachelet arvioi, että naisten osuuden on noustava 30 prosenttiin, ennen kuin sillä on linjavaikutuksia.
Naiset painottavat yhteisiä hyvinvointirakenteita, koska ojassa on oma lehmä. Julkisen sektorin supistuminen siirtäisi hoivan takaisin palkattoman kotityön piiriin. Silloin naisten olisi jäätävä kotiin, koska jonkun on lopulta aina huolehdittava lapsista, sairaista ja vanhuksista. Kokopäiväinen hoivaaja ei ehdi hankkia kodin ulkopuolista koulutusta, työtä tai elämää. Sitä kutsutaan naisten hoivaloukuksi.
Julkinen sektori on naisten enemmistölle vapauden, itsenäisyyden ja demokratian ehto. Silti myös miesten soisi suhtautuvan asiaan vakavasti, sillä naisten itsenäisyys on miesten vapautta. Jos naiset palaavat kotiin ja taloudelliseen riippuvuuteen miehistä, jää perheen elättäminen miesten niskoille. Samasta riippuvuussuhteesta johtuen on naisten puolisoa valitessa asetettava toimeentulo rakkauden edelle.
Tämän kierteen päässä on alfaurosten Eurooppa, jossa miesten on kilpailtava ankarasti toisiaan vastaan saavuttaakseen sellaisia perusasioita kuin puolison, terveysvakuutuksen tai koulutuksen lapsilleen. Näinhän suurin osa maailmaa elää edelleen. Kertaalleen meidän kuitenkin jo onnistui järjestää asiat toisin.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 24.6.2012)
Tämän vuoksi feministeistä ei pidetä: Kaikesta tehdään sukupuoliasioita ja vika on aina miehissä. Naiset taas ovat aina uhreja.
(Jopa naisväkivallassa lähdettiin hankkimaan aggressiivisille naisille apua. Väkivallan kohteet unohdettiin. Tilanne on täysin päinvastainen miesväkivallan osalta.)
Oikeampi jako tässä asiassa olisi oikeisto-vasemmisto. Mies-nainen -tarkastelu osoittaa älyllistä köyhyyttä. Johtaviksi pankkiireiksi päätyvät henkilöt, jotka pitävät rahasta ja jotka ovat osoittaneet riittävää häikäilemättömyyttä sen maksimaaliseen hankkimiseen ja huipulle pääsyyn. He suojelevat tässä omia intressejään eivätkä tunnusta mitään muita mahdollisia toimintatapoja.
Eurokriisin ongelma on se, että kukaan ei suostu koskemaan pelisääntöihin, joten se jatkuu kunnes romahduksen annetaan tulla tai kaikilta loppuvat rahat (jolloin myöskin romahtaa, mutta kaikkiin rikkaita lukuunottamatta sattuu enemmän). Tärkeintä olisi laittaa nyt ja jatkossa pankinjohtajat, suuromistajat ja meklarit henkilökohtaiseen vastuuseen pankkien tappioista, pääomittaa omistusosuutta ja velkojen anteeksiantoa vastaan, heittää Kreikka ulos eurosta, laittaa tarkat rajat pankkitoiminnalle ja korruptiolle sekä julkisella että yksityisellä puolella ja tehdä talousjärjestelmän horjuttamisesta vakava rikos korvausvelvollisuuksineen, sanktioineen ja karenssiaikoineen.
Lisäksi nyt kannattaisi pistää jonkunlaista raja-aitaa ainakin Yhdysvaltojen sijoituksiin, sillä siellä ei ole tehty mitään uudistuksia ja seuraava kriisi on vain ajan kysymys. Too big to fail -pankit ovat entistä suurempia! Lisäksi Lontoossakin kai pelataan muiden rahoilla eli siihenkin olisi syytä saada muutos.
Talous on ehkä globaali, mutta pitämällä omalla talousalueella asiat kunnossa tulee romahduksistakin pelkkiä kysyntälamoja eikä järjettömiä finanssi- ja pankkikriisejä.
Angela Merkel ja Christine Lagarde, ovatko hekin miehiä? Siinä olen kyllä samaa mieltä, että talouspäättäjillä on tietynlainen hegemonia joka sulkee monia tärkeitä näkökulmia ulkopuolelleen. En usko kuitenkin sukupuolibalanssin muutoksen välttämättä auttavan asiaan, sillä tiukan linjan talouskurinaisia on ollut olemassa viimeistää tuosta ihmisoikeuksien, perhepolitiikan ja hoiva-asioiden mestarista, eli Margaret Thatcheristä lähtien.
Eduskunnassa hyväksytty EVM-sopimus sai myös Vasemmistoliiton varauksettoman kannatuksen. Yhtään VL:n kansanedustajaa ei äänestänyt sopimusta vastaan. Takki kääntyi tässäkin asiassa ja äänestäjät tulivat jälleen petetyiksi.
Eipä ollut äänestyksessä merkitystä oliko alfauros vai -naaras. ”Vastuuta kannettiin” yhteen mieheen ja naiseen.
Ehkä olisi kannattanut käydä kuulemassa Euroopan vasemmistopuolueiden asiantuntijoita EVM-asiassa, niin ei tarvitsisi tehdä EVM-kannatuksesta pelkkää sukupuolikysymystä.
Tämä eurokriisin sukupuolistaminen ei tunnu onnistuneelta vedolta näinä päivinä, jolloin rautakansleri Angela Merkel vetää kovaa linjaa europolitiikassa. En puolusta alfaurosten valtaa, mutta mielestäni eurokriisi ei ole ensisijaisesti sukupuolikysymys. Voisin myös kysellä, miten eduskunnassa suhtaudutaan EU:n taloukurisopimukseen, joka allekirjoitettiin maaliskuun alussa Brysselissä. Sitä kutsutaan myös Merkel-Sarkozy-sopimukseksi. Juuri äsken luin saksalaisen Spiegel-lehden tekstiä, jossa sopimusta nimitettiin diktaatiksi eli saneluksi. Sen ovat allekirjoittaneet EU-maiden johtajat Iso-Britanniaa ja (muistaakseni) Slovakiaa lukuunottamatta. Ymmärtääkseni sopimus tulee eduskuntaan ratifioitavaksi.
Myös talouskurisopimuksen läpivienti tulee olemaan Vasemmistoliitolle läpihuutojuttu eduskunnassa.
”Vastuun kanto” on porvarihallituksen diktaatti, jota VL:n alfaurokset ja -naaraat ovat sitoutuneet eduskunnassa hallitussopimuksen mukaisesti noudattamaan. Kannetaan siis vastuuta markkinaliberalismista sisäisin devalvaatioin ja pankkituin. Ja markkinavoimat kiittää.
Provokaatiot ovat hyväksi, mutta oliko tämä sellainen?
Joku huhuili minulle puoli vuotta sitten, että ”nyt vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä on pitkästä aikaa tekemisen meininki”.
Kaikki kunnia ja arvo tekemiselle. Eduskuntaryhmässäkin. Oma politiikkakäsitykseni on kuitenkin, että tekeminen ja tulos ovat todellisia vain, jos siihen liittyy muitakin kuin kansanedustaja itse. Naisia ja miehiä.
Kansalaiset liikkeelle ja meidän tekemiselle arvo!!!
”Jos naiset palaavat kotiin ja taloudelliseen riippuvuuteen miehistä, jää perheen elättäminen miesten niskoille. Samasta riippuvuussuhteesta johtuen on naisten puolisoa valitessa asetettava toimeentulo rakkauden edelle.”
Ei siis mitään eroa nykyiseen tilanteeseen, jossa miehen varakkuus edelleen on naisille tärkeimpiä ellei tärkein kriteeri puolison valinnassa. Tilastotkin vahvistavat asian: köyhät miehet jäävät yksin (köyhillä naisilla taas ei tätä ongelmaa ole).
“Jos naiset palaavat kotiin ja taloudelliseen riippuvuuteen miehistä, jää perheen elättäminen miesten niskoille. Samasta riippuvuussuhteesta johtuen on naisten puolisoa valitessa asetettava toimeentulo rakkauden edelle.”
Miksi naisten pitäisi palata kotiin jos sijaiselättäjää hyvinvointivaltiota kavennetaan? Naiset voivat miesten tavoin elättää itsensä. Miehille suoran elättäjän rooli on parempi kuin epäsuora, miesten verorahoin, koska aiinakin suorana elättäjänä miehillä on seksiä elämässään kun taas toisessa skenariossa ei, vielä ku prostituutio ollaan kieltämässä.