Jos väittää tutkijan, poliitikon tai yritysjohtajan myyneen itsensä, niin se on pahasti sanottu. Itsen myyminen tarkoittaa tällöin pyhistä periaatteista luopumista jonkin vähempiarvoisen vuoksi. Sanonta juontaa satojen vuosien takaisesta uskomuksesta, jonka mukaan ihminen voi käydä sielullaan kauppaa itsensä paholaisen kanssa.
On kuitenkin eräs ryhmä, jonka kohdalla itsensä myymisestä puhutaan huolettomasti. Aina heinäkuun loppupuolella muiden juttuaiheiden tyrehtyessä herää lehdistö keskustelamaan seksikaupasta. Ja silloin ihan fiksutkin ihmiset tuntuvat pitävän selviönä, että seksityöntekijä myy itseään huomattavasti perustavammalla tavalla kuin esimerkiksi taiteilija, hoivatyöläinen tai vaikka toimittaja.
Se on kovempi oletus kuin moni tulee ajatelleeksi. Vielä keskiajalla immenkalvonsa rikkonutta naista pidettiin jotenkin pilaantuneena ja alttiina Saatanan houkutuksille. Nykyään harva kuitenkaan tietoisesti haluaa sanoa, että naisen ”itse” on hänen vaginansa. Silti samat ihmiset saattavat huomaamattaan väittää, että seksin myynti on itsen myymistä, vaikka ansiotulojen hankkiminen muiden inhimillisten toimintojen avulla ei sitä ole.
On tietenkin niitä, jotka uskovat prostituution aiheuttavan harjoittajalleen niin vakavia psyykkisiä vaurioita, että seksin myynti on rinnasteinen sielunsa hukkaamiseen. Vaikka tämä todella pitäisi paikkansa (ja satoja seksityöntekijöitä tavattuani epäilen sitä vahvasti), on silti vaikea nähdä, miksi juuri prostituutio kaikista maailman pelätyistä ja paheksutuista teoista olisi sielukauppaa.
Keskiajalla monet myös uskoivat, että noidat hankkivat taikavoimansa paholaiselta, sielunsa autuutta vastaan tietenkin. Erään myytin mukaan kauppa sinetöitiin Kyöpelinvuoren orgioissa noidan ja Saatanan yhdynnällä. Ehkä tämä legenda osaltaan selittää, miksi sielukauppa on jäänyt elämään nimenomaan prostituutiopuheessa. Mutta nyt eletään kuitenkin jo 2000-lukua.
Kieli muuttuu, mutta ei koskaan vapaudu historiastaan. Puhe itsensä myymisestä kantaa edelleen mukanaan huonosti tiedostettua mutta silti tehokasta leimaa sellaista ihmisryhmää kohtaan, jolla on varsin heikot mahdollisuudet puolustaa itseään.
Mitäpä, jos ryhtyisimme soveltamaan seksityöntekijöihin samoja huomaavaisuussääntöjä kuin ihmisiin yleensäkin? Siis jos keskustelun aiheena eivät ole noidat, neitsytmagia tai sielujen markkinakurssit, puhuisimme yksinkertaisesti vain seksin myynnistä.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 12.8.2012)
