Suomeen on hyvää vauhtia syntymässä kolmiportainen terveydenhoitomalli. Sen ylimpään luokkaan kuuluvat varakkaat ja työterveyshuoltoon oikeutetut, jotka hyötyvät yksityisistä terveyspalveluista. Keskiporukkaa ovat pienituloiset, lapset ja vanhukset, jotka turvautuvat kuntien vähitellen rapautuviin terveyskeskuksiin.
Alimmalla portaalla istuvat satunnaiset tai paperittomat siirtolaiset, joka voivat vain ostaa apteekista buranaa. Esimerkiksi paperiton raskaana oleva nainen ei saa suomalaisesta terveyskeskuksesta parin euron hintaista HI-testiä, joka voisi pelastaa syntyvän lapsen hengen. Monissa kehitysmaissa saa.
Mitenkäs tässä näin kävi? Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuului ajatus yhteisestä, kaikkia palvelevasta kansanterveysjärjestelmästä. Ideana oli, että niin kauan kuin rikkaatkin käyttävät palvelua, sille löytyy riittävä rahoitus. Kuka poikkesi polulta ja milloin?
No, siirtolaisistahan ei terveyspolitiikan kulta-aikana tietysti oltu kuultukaan. Ajateltiin, että kansalaisille taattu terveydenhuolto on sama asia kuin kaikille taattu terveydenhuolto. Mutta päätös yksityisen terveyssektorin luomisesta tehtiin tietoisesti. Siinä oli mukana bisneksen vainuava oikeisto, mutta – ironista kyllä – myös työterveyslakia ajava vasemmisto. Vaikka työterveys tosiasiassa puuttuu edelleen monelta pätkätyöläiseltä ja mikroyrittäjältä, laista saatiin riittävän vahva pumppu yksityisen terveysbisneksen pohjaksi.
Suomalainen erityispiirre nimittäin on, että yksityiseksi terveyspalveluiksi nimitetään toimintaa, jossa merkittävä osa kuluista korvataan julkisista varoista. Kyse on siis oikeastaan julkisesta extrapalvelusta maksukykyisille kansalaisille.
Yksityisen terveyssektorin tukia perustellaan sillä, että ne vähentävät painetta ylibuukatuissa terveyskeskuksissa. Niinhän tietysti onkin, mutta toisaalta ilman yksityisen terveydenhuollon tukia riittäisi julkisella puolella lääkäriaika jokaiselle sairaalle, kansalaisuuteen katsomatta.
Ei minulla ole mitään yksityistä terveydenhoitoa, yksityislääkäreitä tai yksityissairaaloita vastaan. Mutta ne pitää toteuttaa yksityisellä rahalla ja suunnata verot sellaiseen yhteiseen kansanterveysjärjestelmään, josta kaikki myös saavat sairastuessaan hoitoa nopeasti ja asiantuntevasti.
(Kirjoitettu Pirkanmaan Sanomille 19.9.2012)
Hei,
teepä edustajakollegoillesi kysely, kuka on käyttänyt terveyskeskusta viimeisen parin vuoden aikana. Itse olen ollut työterveydenhuollon ulkopuolella pari vuotta, ja olen käyttänyt TK:ta. Ihan oikeasti, on väärin sanoa, että julkista terveydenhuoltoa ajetaan alas. Se on ajettu jo. (Pikanttina kertomuksena: Minulla oli kylkikipu (paljastui Tiezen oireyhtymäksi; vaaraton). Sain röntgenlähetteen. Lääkäri lupasi soittaa. Ei soittanut. Menin sitten pyytämään rtg-lausunnon itselleni, josko joku tuttu lääkäri voisi kertoa, mitä siinä sanotaan. Eka käynnillä en saanut lausuntoa, koska (ison) terveysaseman kaikki printterit olivat rikki. Tällaista.