Viime aikoina olen miettinyt paljon nuoria. Niin moni muukin. Syrjäytyneistä nuorista on tullut median ja politiikan kestoteema. Erilaisia nuorten pelastusoperaatioita on käynnissä sadoittain.
Nuorten syrjäytymiskeskusteluun osallistuvat nyt kaikki – paitsi nuoret. Valtavirtamedian perusoletus tuntuu olevan, että asia ei kuulu heille. Siksi keskusteluissa ja teemailloissa istuvat keski-ikäiset. Välikevennyksessä ehkä sitten haastatellaan jotakuta iloista pipopäätä graffiteista. Insertin päätyttyä studiovieraat hymähtävät ymmärtäväisesti ja palaavat varsinaiseen asiaan.
Kyllä nuoriakin tietysti ”kuullaan”, koska osallisuus, demokratiakasvatus, nuorten oma ääni ja niin edelleen. Vakavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ei heillä kuitenkaan ole asiaa. Nuorten paikka politiikan koristeena, ei vaikuttajana.
Esimerkiksi kotikaupunkini valtuustossa nuorilla on edustus ilman aloite- ja äänioikeutta. Puheenvuoroja he saavat käyttää, mutta koska muut eivät niitä kommentoi, jäävät ne keskustelun sivuraiteeksi. Keski-ikäisistä valtuutetuista on paljon mukavampaa kehua nuorten raikkautta kuin antautua oikeasti haastettavaksi.
Mieluiten nuorille järjestetäänkin omia tilaisuuksia, joissa he voivat pohtia nuorille tärkeitä juttuja – mielellään jossakin leirikeskuksessa kaukana ihmisasutuksesta. Kaava toistuu lehtien yleisönosastosivuilla, jossa nuorille on usein varattu oma osasto. Se on erotettu selkeästi ”oikeista” mielipidekirjoituksista, jotta kukaan ei erehtyisi keskustelemaan yli sukupolvien, toista kunnioittaen ja kommentoiden, kuten keskustelussa yleensä on tapana.
Joskus jonkun nuoren lausunto paskaduuneista tai heikommasta aineksesta onnistuu murtautumaan keski-ikäisten keskusteluavaruuteen. Niin käy, kun esiintyjä kyseenalaistaa sen reippaan nyökyttelijän roolin, joka nuorille on julkisuudessa varattu. Vastavuoroista dialogia ei tietysti tällöinkään pääse syntymään.
Minusta on ilmiselvää, miksi politiikka ei kiinnosta nuoria: koska olisi älytöntä tuhlata energiaa areenoilla, joille ei oikeasti ole tervetullut tasa-arvoisena muiden joukossa. Meidän nuoremme ovat siihen liian fiksuja. Kun nuoret on syrjäytetty nuorten syrjäytymiskeskustelusta, he etsivät muita väyliä.
Pelkästään blogiavaruudesta löytyy kymmeniä kiinnostavia nuoria, joilla on perusteltuja yhteiskunnallisia näkemyksiä ja kykyä niiden esittämiseen. Siellä on myös satoja muita, jotka kommentoivat ja jakavat näitä puheenvuoroja eteenpäin. Sääli, ettei keski-ikäisten virallinen yhteiskunta on tästä ihan ulkona.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 17.11.2012)
Joskus jonkun nuoren lausunto paskaduuneista tai heikommasta aineksesta onnistuu murtautumaan keski-ikäisten keskusteluavaruuteen. Niin käy, kun esiintyjä kyseenalaistaa sen reippaan nyökyttelijän roolin, joka nuorille on julkisuudessa varattu. Vastavuoroista dialogia ei tietysti tällöinkään pääse syntymään. Minusta on ilmiselvää, miksi politiikka ei kiinnosta nuoria: koska olisi älytöntä tuhlata energiaa areenoilla, joille ei oikeasti ole tervetullut. Meidän nuoremme ovat siihen liian fiksuja. Kun nuoret on syrjäytetty nuorten syrjäytymiskeskustelusta, he etsivät muita väyliä.
Hei Anna. Olen samaa mieltä kassasi. lasten ja nuorten asiat eivät oikeasti kiinnosta ketään . Itse olen kirjoittanut Nokian uutisissa mm. siitä että lapsille ei anneta tarpeeksi ruokaa eikä heistä huolehdita kunnolla. Vanhemmat lipittävät keskikaljaa ja kossua, kyllä siinä lasten kotihuolto kärsii. Sen sijaan , että kotona valmistettaisiin lasten kanssa ruokaa, niitä kärrätään jos jonkinlaisiin harrastuksiin monta kertaa viikossa. Miksi nämä nuoret isät ja äidit eivät ymmärrä että lapsen kanssa voi tehdä ihan tavallisia asioita, he puutuvat itsekin siinä rumbassa! Viimeksi kirjoitin Nokian uutisiin 11.2-13 otsikolla: Nälkävuoden ruokalista. Siinä arvostelin kouluruoan tasoa ja pyysin päättäjiä korottamaan raaka-aineiden määrärahaa. Vasemmistolta sain vastauksen, että tee kuntalaisaloite, en ole koskaan tehnyt sellaista, ja tarvitsisin apuja siihen laatimiseen, voisitko ehkä suositella jotai henkilöä joko täältä Nokialta tai Tampereelta? Kiittäen, Irma Moisio, Nokia
Tärkeimmäksi toiveeksi nuorten vastauksissa nousi, että äiti pukeutuisi ”normaaleihin, kotiäitien vaatteisiin”. Nuorten mielestä ylipukeutuminen ja teinityyli eivät sovi äidille.
Diskot – nuo nuorten suosimat tanssipaikat – ovat näyttämönä monenlaiselle toiminnalle. Niissä on vauhdikkuutta ja irrottelua, läheisyyttä ja yksilöllisyyttä, halua pitää hauskaa tai olla ”cool”. Tässä tutkimuksessa keskitytään naisten diskoruumiillisuuteen sekäsen subjektiutta muodostaviin käytäntöihin. Tutkimus pohjautuu nuorten naisten teemahaastatteluihin sekä puolentoista vuoden aikana suoritettuun osallistuvaan havainnointiin. Nainen on diskoissa patriarkaalisen asetelman mukaisesti katseen kohde ja joutuu kokemaan ulkonäön arvostelua, mutta naisella on diskotilassamahdollisuus myös aktiivisempaan ja itselähtöisempään identiteetin työstämiseen. Kaiken kaikkiaan tanssilattia ja sen reuna-alueet baaritiskeiltä vessoihin ovat näyttämöitä sekä hauskanpidolleettä fantasioille, vapautumiselle ja alistetuksi tulemiselle, oman tilan luomiselle, erotiikalle sekä erilaisille miehen ja naisen sekä naisen ja naisen suhdemalleille. Naisruumiillisuuden vaihtoehdot ja valintamahdollisuudet ovat lisääntyneet, mutta niiden rinnalla elävät vielä monet perinteisemmät toimintamallit. Julkaisussa on englanninkielinen tiivistelmä.
Todellakin tiedän missä monissa asioissa mennään metsään näissä lasten/nuorten ja koko perheiden asioissa: puhetta heistä on paljon mutta byrokratiamme alle jää tärkein: perheen omaa mielipidettä ei kysellä tai sitä ei ainakaan kuunnella. Yhtäkään perhettä ei voi auttaa mikäli perheen omaa perhedynamiikkaa ei kunnioiteta vaan sen yli kävellään. Yksikään viranoaminen ei voi tietää miltä perheestä mikäkin ”apu” tuntuu mikäli perheelle ei anneta mitään mahdollisuutta mielipiteen ilmaisuun ”avun” vastaanottamiseen edes antaa. Usein annettu ”apu” on kallista mutta se ei todellakaan kohtaa perhettä. Kuitenkin annettu ”apu” kirjataan suureksi tukitoimeksi perheelle vaikkei siitä ole ollut mitään hyötyä. Päinvastoin voi käydä niin, että annettu ”apu” kääntyy perhettä vastaan viranoamisten huostaanottopäätöksessä lauseena ”laajatkaan avuohuollon tukitoimet eivät ole auttaneet perhettä eivätkä näin ole olleet riittäviä, joten lapsi/nuori päätetään huostaanottaa”.
Keltinmäen nuorisotila on suljettuna vielä maaliskuun ajan ja avaa ovensa nuorille keskiviikkona 3.4. Nuorisotila on ollut suljettuna alkuvuoden Keltinmäen kirjaston vesivahinkokorjaustöiden vuoksi. Keltinmäen kirjasto sijaitsee nuorisotilan yläpuolella.