Muutama vuosi sitten alkoi kaupungeissa näkyä ihmisiä, jotka hankkivat ruokatarpeensa kauppojen jäteastioista. Dyykkaamalla eli ihan kohtuullisesti: vauraalla Suomella on varaa heittää pois viimeisen käyttöpäivän tuotteiden lisäksi esimerkiksi vihanneksia, jotka jonkin pienen muotovirheen vuoksi eivät kelpaa ostoskoreihin.
Toki roskiksista ruokaa etsiviä ihmisiä on ollut niin kauan kuin jätteenkeräystäkin, mutta sosiaaliturvan myötä dyykkaus ehti välillä kutistua lähinnä asunnottomien päihteiden käyttäjien viimeiseksi turvaksi. Siksi ilmiö herättää nyt ihmetystä. Ja tänään dyykataan ruoan kalleuden lisäksi myös ekologisista syistä.
Nämä uudet dyykkaajat vastustivat tuhlailukulttuuria, jossa valtavat määrät syömäkelpoista ruokaa kärrätään kaatopaikoille. Euroopan alueella arviolta kolmannes ruuasta päätyy roskiin. Ruokajätevuorien tuottaminen ja hävittäminen aiheuttaa 16 % maanosan kasvihuonepäästöistä. Vain pieni osa kaupoista ja suurkeittiöistä toimittaa pian vanhentuvaa ruokaa hyväntekeväisyysjärjestöille. Dyykkauksen ideana on, että hyödyntämällä jäteruokaa vältytään ostamasta uutta. Samalla säästetään rahaa ja ympäristöä.
Valitettavasti tämän ymmärsivät myös kauppiaat. He arvelivat dyykkauksen vievän asiakkaita ja alkoivat hankkia lukkoja jäteastioihin. Ruokajätettä sotkettiin pesuaineilla syömäkelvottomaksi. Jossain palkattiin vartijoita, toisaalla poliisi ulotti valvontakierroksensa kauppojen jätekatokselle. Dyykkaamisesta tuli vaikeampaa ja joskus vaarallistakin, ja se menetti suosiotaan.
Dyykkaajien esiin nostamat ongelmat eivät silti kadonneet minnekään. Edelleen meillä on paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa lautasmallin mukaisiin ruokaostoksiin. Edelleen me kannamme kaatopaikoille ruokatonneja, vaikka ruokahävikin pienentäminen olisi kaikkein helpoin keino torjua ilmastonmuutosta.
Usein hävikistä syytetään hygieniasäännöksiä, joiden vuoksi ylijäämäruokaa on hankala lahjoittaa eteenpäin tarvitseville. Vähintään yhtä suuri este on kuitenkin käsityksemme yksityisomistuksesta. Vielä hylättynäkin on ruoka jonkun omaisuutta, ja sen talteen ottoa kutsutaan varkaudeksi.
Voisi olla toisinkin. Ruoan vähittäisjakeluun tulisi liittyä jonkinlainen järkevän käytön velvoite ja ylijäämäruoan pitäisi olla kenen tahansa noudettavissa – tästä koituva myyntitappio tulisi kyllä takaisin pienentyneinä jätteidenkäsittely- ja vartiointikuluina.
Toistaiseksi kauppiaat vielä kuitenkin lukitsevat jäteastiansa iltaisin.
(Kirjoitettu Aamulehdelle 2.12.2012)
