Suuressa osassa maailmaa avioliiton alaikäraja on 18 vuotta. Monissa maissa, myös Suomessa, tästä voidaan kuitenkin joustaa. Meillä lapsiavioliittoja ei silti pidetä ongelmana, sillä tapauksia on vähän, hekin yleensä 17-vuotiaita ja eroaminen helppoa. Häiden kiirehtimistä voidaan perustella myös oikeudella perhe-elämään – usein naimalupahakemuksen taustalla nimittäin on uskonnollinen yhteisö, joka ei hyväksy esiaviollisia seurustelusuhteita tai avioliiton ulkopuolista raskautta.
Kysymys lapsiavioliitoista muuttuu paljon monimutkaisemmaksi, kun sitä tarkastellaan globaalilla tasolla. Joka päivä 3500 alle 14-vuotiasta tyttöä astuu järjestettyyn avioon. Heidän yleisin kuolinsyynsä on raskauden aikaiset komplikaatiot. Kehitysmaissa varhainen avioliitto on myös keskeinen selittäjä naisten alhaiselle koulutustasolle. Vaimon ja äidin velvollisuudet eivät jätä aikaa opiskeluun.
Naisten aseman parantaminen on Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan kärkeä. Se tarkoittaa muun muassa naisten koulutuksellisten, terveydellisten, taloudellisten ja lisääntymisoikeuksien turvaamista. Millään näistä sektoreista ei ole tiedossa edistystä, ennen kuin lapsiavioliitoista päästään eroon.
Entä mitä tällä on tekemistä suomalaisteinien naimalupahakemusten kanssa? Saman verran kuin miinoilla meidän rauhanvälitystyömme tai saamelaisilla ihmisoikeusbrändimme kanssa.
Suomi ei voi uskottavasti vaatia köyhemmiltä mailta lapsiavioliittojen lakkauttamista, jos se itse ei tee niin. Samoin viime vuonna porua aiheuttanut maamiinoista luopuminen oli väistämätöntä, jos halusimme, että kukaan tosissaan kuuntelee Suomen saarnoja miinojen tuhoisista vaikutuksista siviiliväestöihin. Ja alkuperäiskansojen oikeuksia sortavat maat tuskin ottavat neuvoja Suomelta niin kauan kuin emme ratifioi kansainvälistä alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta, koska emme halua antaa sen suomia oikeuksia omalle vähemmistöllemme, saamelaisille.
Tähän asti Suomi on ratkaissut ristiriidat pitämällä itsestään mahdollisimman vähän ääntä ja toivomalla, ettei kukaan huomaa. Taktiikka ei toimi loputtomiin. Vielä jonakin päivänä maailma haastaa meidät elämään niin kuin opetamme.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 17.2.2013)
Vielä jonakin päivänä maailma haastaa meidät elämään niin kuin opetamme.
Miksi meidän pitää mennä opettamaan muita? Kuka opettaa ja kenen valtuuttamana? En minä muista missään vaalissa äänestäneeni moraalisäteilyn puolesta. Onko koko sormi-ojossa-opettaminen kukkahattujen maailmanparannusprojektia, jossa tasa-arvon aate ohittaa monikulttuurisuuteen sisältyvät moninaiset arvot?
Mitä ihmisoikeuksia saamelaisilta puuttuu?
Maailma ei haasta meitä mihinkään, emmekä me haasta maailmaa mihinkään oikeasti. Juhlien paatospuheissa niin voidaan puhua, mutta ei tämä maa ja kansa maailmaa kiinnosta.
Siksi pitäisi keskittyä täällä omien, eikä muiden asioiden hoitamiseen.
Anna Kontulan kommentti tulisi ymmärtää byrokraattisena vallanhimona ja globaaliin ylivaltaan pyrkimisenä. Kontulan visioissa Suomi pitää kurittaa vasemmistoeliitin ihanteiden mukaisesti moraalisesti esimerkilliseksi, jotta Kontulan kaltaisten poliittisten toimijoiden moraali-poliittinen kansainvälinen valta maksimoituu. Kun Kontulat eivät voi käyttää suoraa valtaa suhteessa ulkomaihin, seuraavaksi paras vaihtoehto on pyrkiä epäsuoraan moraali-poliittiseen valtaan. Vallan maksimoituminen on tietysti fantasia; tekipä Suomi mitä tahansa, muut maat eivät välitä siitä mitä Suomi tekee tai sanoo. Jopa Eu:ssakin Suomi on vain kiltisti huonoimpaan osaan tyytyvä isompien maiden herkkäuskoinen ja hölmö sätkynukke, heittopussi, ”kiitos” liberaalin eliittimme. Euroopan ulkopuolella Suomea ei noteerata käytännössä ollenkaan, ellei Suomi maksa riittävästi riihikuivaa rahaa, ja silloinkin minimaalisesti.
Kontulaa voidaan pitää tyypillisenä rappioituneen ja ahneen liberaalin eliitin edustajana hitaasti kuolevan länsimaisen sivilisaation iltahämärässä.
Muuten hyvä Anna, mutta ihan pakko korjata Kirjoitit ”omalle vähemmistöllemme, saamelaisille” Saamelaiset ei ole vähemmistö, vaan alkuperäiskanssa. :=)