Korvaushoitoa saa Suomessa noin kaksi ja puoli tuhatta opiaattiriippuvaista. Määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Se on yleensä ottaen hyvä asia, sillä korvaushoito on monelle päihderiippuvaiselle onnenpotku.
Korvaushoitoa on kuitenkin kahdenlaista. Kuntouttavan hoidon tavoitteena on päihteettömyys ja sen ohjelmiin kuuluu lääkkeiden lisäksi myös vahva psykososiaalinen tuki. On terapiakäyntejä, vertaisryhmiä ja sosiaalityötä.
Haittoja vähentävä hoito taas toimii karuimmillaan ”tabletti poskeen ja ulos” -periaatteella. Siihen ohjataan ns. toivottomat tapaukset, joilla ei uskota olevan riittävää kykyä tai motivaatiota päihteettömyyteen. Viime vuosina haittoja vähentävä korvaushoito on lisääntynyt nopeasti. Samalla monet kunnat leikkaavat vieroituksen laitospaikkoja ja muuta raskasta päihdekuntoutusta.
Niinpä kaikkein kipeimmät saavat siis kaikkein vähiten apua. Haittoja vähentävään korvaushoitoon joutuminen on vähän sama kuin viranomainen löisi otsaan leiman, että tässä nyt on lopullisesti yhteiskuntakelvoton yksilö.
Tai ainakin näin se kentällä tulkitaan – haittoja vähentävään hoitoon päätyneet puhuvat itse saattohoidosta. ”Ne on älynneet, että näin meidät saa hengiltä hiljaa ja halvalla”, eräs käyttäjä kuvasi suomalaista huumepolitiikkaa.
Joillekin haittoja vähentävä korvaushoito sopii hyvin. Kaikki eivät tavoittele päihteettömyyttä. Heille korvauslääkityksen myötä lisääntyvä elämänhallinta voi olla riittävästi. Ongelma on kuitenkin se, että koska haittoja vähentävä hoito on huomattavasti kuntouttavaa halvempaa, on kunnilla kiusaus ohjata saattohoitolinjalle sellaisiakin, jotka eivät sinne kuulu.
Nuoria. Äitejä. Päihteettömyydestä haaveilevia.
Korvaushoidon saaminen Suomeen oli aikanaan kovan taistelun takana, ja edelleen monet sitä tarvitsevat jäävät ilman. Toisaalta korvaushoitoon laitetaan puoliväkisin ihmisiä, jotka hyötyisivät enemmän laitosvieroituksesta, tai ainakin tarvitsisivat lääkityksen rinnalle muuta tukea. Tässä piilee yksi 2000-luvun terveyspolitiikan julmimmista yksityiskohdista.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 30.11.2013)
Kiitos Anna esiintymisestäsi Pressiklubissa. Loistavaa että Suomessa on edes yksi poliitikko, joka oikeasti ymmärtää meitä, jotka olemme kärsineet yhteiskunnan taholta epäoikeudenmukaisuudesta ja joita on ylenkatsottu ja suorastaan vihattu sekä ylä- että keskiluokan taholta. Kiitos Anna! Muut keskustelijat olivat kuin kirjanoppineita, jotka koettelivat sinua. Anna kiitos rehellisyydestäsi ja oikeamielisyydestä!
Sori, että kommentoin väärälle sivulle mutta kommenttini koskee juuri äsken näkemääni pressiklubiohjelmaa enkä löytänyt heti muuta. Nyt on siis 13.12.2013 klo 20:30 ja luulen nähneeni sinut juuri telkkarissa.
En edusta vasemmistolaisuutta, olen keskustalainen nyt kun Sipilä tuli valtaan, Vanhanen sössi kepun hommat niin pahasti, että kävin välillä Soinia kannustamassa kun se oli hetken ainut tolkuissaan oleva.
Nyt näyttää, että vasemmistolaiset ovat ottamassa oman paikkansa yhteiskunnassa, teitä tarvitaan ja pärjäsit parhaiten siinä porukassa jossa Ruben Stillerkin otti kokoomuksen viittaa harteilleen. Joskus kauan sitten ajattelin että kokoomuslaisilla on jotain hyviä ajatuksia mutta tänä päivänä he ovat täysin hukassa.
Olen rauhan mies ja onnellinen isäni työstä sen maan rakentamisessa jossa saan työtä tehdä mutta nyt suunta on väärä ja siksi en pysty kiakkoviaraiden toimia täysin tuomitsemaan. Jotain rohkeaa ja poikkeavaa on tehtävä jotta heräisimme. Hevosia ei saa vahingoittaa, semmoisen tekijät joutaa linnaan mutta rikkaita pitää herätellä siihen, että ylvästelyn aika runsaine ylilyöteineen on ohi.
Katsoin juuri Pressuklubi-keskustelun:
määritelmään niistä, joiden sanottava ei pääse esiin mediassa, voisi
lisätä oikeusjärjestelmän torppaamat. Julkinen hallninto/virkamiehistö/talous-
eliitti/media -symbioosin väärinkäytökset saavat huoleti jatkua, koska
maassa ei ole poliittisesti riippumatonta oikeusjärjestelmää.
Valitusten jälkeen lopputulos KKO:n kuittaus: Hylätty, – ei valitusoikeutta.
Pressilubia katsoin minäkin. Ei näissä keskusteluissa vasemmistolaisilla ajatuksilla ole näköjään mitään mahdollisuuksia. Sellaisia todisteluja ei kukaan olisi osannut esittää, että nämä herrat ne olis hyväksyneet. Sama oli A-Talk ohjelmassa jossa näitä itsenäisyyspäivän tapahtumia puitiin. Osapuolet puhuvat ikään kuin eri asiasta. Onneksi kuitenkin vasemmistosta löytyy hyviä puhujia kuten Anna Kontula. Tuossa pressiklubi- ohjelmassa on ennenkin rakennettu epäreiluja asetelmia, joissa kaikilla on puheenvuoro mutta nämä MIEHET sanoo sitten miten asiat on.
Hienoa Anna! Äänestin sinua pääasiassa vaalikoneen perusteella, eli siis yleensä olen äänestänyt oikeistovihreitä. Olet osoittanut olevasi jokaisen äänen väärtti.. Pidä hyvä syke yllä, äläkä anna häiriköiden saattaa sinua sivuraiteille.. Sinulla on kannatusta myös tahoilta, joita vähiten osaisit epäillä! 🙂