Pääsiäisyön messussa pappi puhuu köyhistä. Hän muistuttaa, miten sana Jeesuksen ylösnousemuksesta levisi ensiksi juuri köyhien keskuudessa. Pappi kertoo itsekin tavanneensa köyhän, kerran ulkomailla. Se oli ollut hieno kokemus.
Niin luterilainen kirkko on tottunut puhumaan. Köyhyys on romanttista ja jaloa, köyhät itse viattomia uhreja. He ovat nöyriä ja perivät maan. Joskus voi köyhä tietysti olla syntinenkin, vaikkapa rikollinen tai päihderiippuvainen. Sellaisia köyhiä säilytetään vankiloissa ja parantoloissa, joissa laupeuden töihin mielivä kristitty voi kätevästi piipahtaa.
Kirkon kielessä köyhät ovat aina ”he”, eivät koskaan ”me”, jopa yhteiskunnallisesti valveutuneiden pappien puheissa. Esimerkiksi Kari Latvuksen, Sakari Häkkisen ja Hanne von Weissenbergin Köyhien Raamatussa hengellisiä tekstikatkelmia verrataan nähtyyn tai tutkimuksista luettuun – ei koskaan itse koettuun – köyhyyteen. Myös Kai Sadinmaan Kymmenen käskyä kirkolle näkee köyhät toiminnan kohteina ja syyttää pappeja lähinnä sosiaalisten velvoitteiden unohtamisesta. Köyhät ovat toisia, äänettöminä jossain keskustelun ulkopuolella.
Kirkon puheavaruudessa köyhä ihminen on kyllä tärkeä myyttinen hahmo, mutta tämän omaa ääntä ja kokemusta ei saarnastuolista tai seurakuntalehtien palstoilta juuri kuule. Köyhät on rakastettu marginaaliin, josta joku sitten aika ajoin poimitaan kiillottamaan ”radikaalipapin”, ”sankaritoimittajan” tai ”inhimillisen poliitikon” sädekehää.
Sillä tavoin kirkko pyörittää omalta osaltaan sitä valtavaa koneistoa, jolla osa ihmisistä syrjäytetään ulos virallisesta yhteiskunnasta. Ja koska kirkon valta on ensisijaisesti symbolista, sen sanavalinnoilla on erityisen suuri merkitys.
Mitäpä mahtaakaan miettiä sossutukien, trokaamisen ja reunalla keikkumisen maailmasta tuleva ihminen tästä köyhien esineellistämisestä?
Todennäköisesti ei juuri mitään. Jos nimittäin köyhät ennen oli tapana ohjata kirkon perimmäiseen penkkiin, nyt harva eksyy messuun lainkaan.
(Kirjoitettu Kirkko&Kaupungille 30.4.2014)
Näissä Annan huono-osaisten asemaa pohtivissa blogeissa toistuu jatkuvasti sama teema: Huono-osaista ja syrjäytynyttä kaltoin kohteleva taho on joku porvarillisen hyvinvointiyhteiskunnan hyväosainen, menestyvä yritys tai perinteisesti porvarillisiin tahoihin kytköksissä oleva instituutio. Tällä kertaa sanomista löytyy kirkko-instituution taholta.
Syrjäytyneenä ja toimeentulotuella elävänä työttömänä voin jonkinlaisen kokemuksen äänellä todeta, että blogissa esiintyvä näkemys on pahasti aikansa elänyt. Todellisuudessa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan huono-osainen joutuu kaltoin kohdelluksi tasapuolisesti kaikkien yhteiskuntaluokkien toimesta. Kyse on siitä itsekkyydestä ja omahyväisyydestä, jota ihmiset voivat harrastaa tulotasostaan riippumatta. Eniten ja härskeimmin siitä kuitenkin joutuu kärsimään vertaistensa toimesta, sillä heihin joutuu olemaan eniten kontaktissa. Tässä porukassa solidaarisuus ja hyvät ihmistavat ovat tosiasiassa vielä vähemmän toteutuvia arvoja, kuin ns. hyväosaisten keskuudessa.
Ensimmäinen reaktioni ”Köyhän tulee näkyä, muttei kuulua” oli ääneen nauru.
”Mitäpä mahtaakaan miettiä sossutukien, trokaamisen ja reunalla keikkumisen maailmasta tuleva ihminen tästä köyhien esineellistämisestä?” Tällainen lause on minusta aika outo. Tästä saa käsityksen, jotta: köyhä= alkoholisti, sosiaalitukien varassa elävä, reunalla (minkä reunalla?) keikkuva.
Itse olen varaton, pitkäaikaistyötön, mutta en ole kymmeneen vuoteen käynyt sossun luukulla. On pitänyt sopeutua pieniin tuloihin. En myöskään ole alkoholisti. Töitä ei vain ole, ja siihen fyysisesti raskaaseen ammattiin, mihin olen koulutuksen saanut, minusta ei enää ole. Uutta ammattia yli viisikymppinen ihminen hevillä lähde opiskelemaan – sitä ei ole varaa ja etuvarvas jo naputtelee haudan reunoja ja blaa blaa. Minulle on jokseenkin sama, mitä kirkon tyypit saarnaavat. Olisi hienoa, jos loppuisi tällainen sääliminen. (Hitto, miten sitä ajautuukin kaikenlaisille sivuille näin iltaisin, kun ei malta käydä nukkumaan.) Anna Kontula, onko sinulla tarjota (etä)töitä köyhälle? Aivot vielä tässä pelaa, niissä kun ei ole kuluvia niveliä.
”Sossutuet” eli sosiaalietuudet tarkoittavat paitsi toimeentulotukea, myös muita sosiaalisin perustein myönnettäviä tulonsiirtoja – jos olet pitkäaikaistyötön, saat todennäköisesti näistä ainakin työttömyysturvaa, mahdollisesti myös asumistukea. Kuten aika suuri osa suomalaisista köyhistä, eivät tietysti kaikki.
En tiedä, mistä tuon alkoholismin kaivoit esiin. Ainakaan itse en kolumnissani puhu siitä. Ja kyllä, erilainen lähiverkostojen kautta tapahtuva tavaroiden ja palveluiden trokaus on oman kokemukseni mukaan keskeinen osa monen köyhän selviytymistä. Reunalla keikkumisella viittaan kaikkeen siihen, jolla kulutukseen perustuva yhteiskunta syrjäyttää ne ihmiset, joilla ei ole varaa (tai halua) kuluttaa.