Maailmanhistoria ei tunne yhtään tapausta, jossa valtio olisi ajautunut kriisiin liian anteliaan sosiaaliturvan tai kattavien peruspalvelujen vuoksi.
Näin ei todellakaan käynyt Espanjassa tai Irlannissa, joita on viime vuosina syytetty liian leväperäisestä lainanotosta. Näiden maiden julkinen velka nimittäin räjähti käsiin vasta talouskriisin alettua ja asuntokuplan puhjettua. Sitä ennen niiden julkinen talous oli varsin kestävällä pohjalla.
Esimerkiksi ei sovi myöskään Kreikka, vaikka sen julkinen velka raksutti punaisella jo ennen talouskriisiä. Siellä talouden epätasapaino johtui nimittäin huonosta hallinnosta ja harmaan talouden laajuudesta, ei mistään luksustason hyvinvointirakenteista. Entä
Neuvostoliitto? Sen kaatumista on selitetty milloin liian suurilla puolustusmenoilla, milloin talousjärjestelmän tehottomuudella. Kolmansien mielestä keskeistä oli kansalaisvapauksien puuttuminen, neljänsille taas vodka. Liian hyvää sosiaaliturvaa en kuitenkaan ole nähnyt epäiltyjen listalla.
Hyvinvointivaltiorakenteet eivät näytä uhkaavan kansantalouden toimintakykyä. Pikemminkin päinvastoin, jos jokin menestysresepti on olemassa, niin on se hyvä sosiaaliturva ja kattavat peruspalvelut. Näihin satsanneet maat niittävät kansainvälisten vertailujen mitalisijoja, oli sitten kyseessä kansallinen kilpailukyky, yhteiskunnallinen vakaus tai asukkaiden onnellisuus.
Kun Suomea verrataan muihin menestyjiin, ei julkinen sektorimme ole erityisen suuri tai kallis. Sitä ei aina ole helppo muistaa, kun lukee talouselämään lähellä olevien tahojen järkytystä julkisen sektorin ”paisumisesta” tai vaatimuksia ”sopeutustoimista”.
Ihmisten henkisen ja materiaalisen hyvinvoinnin kannalta laajan julkisen sektorin kautta järjestetty sosiaalivaltio on toistaiseksi fiksuin tunnettu tapa järjestää suuren ihmisjoukon arki. Se ei tarkoita, että järjestelmä olisi täydellinen. Mutta muutoksissa kannattaisi keskittyä nykymallin päivittämiseen, ei sen korvaamiseen prakaavalla halpaversiolla.
Jos tähän päälle onnistumme ratkaisemaan elämäntapamme ekologiset haasteet, ei meille pärjää kukaan.
(kirjoitettu Lehtiyhtymälle 17.5.2014)
Maailmanhistoria ei tunne yhtään tapausta, jossa valtio olisi ajautunut kriisiin liian anteliaan sosiaaliturvan tai kattavien peruspalvelujen vuoksi.
Uruguayta kyllä ihan yleisesti pidetään ensimmäisenä hyvinvointivaltiona, ja sen talous romahti 60-luvulle tultaessa. Syynä pidetään juurikin aivan liian avokätistä sosiaaliturvaa, jonka rahoittaminen kuristi ykstyissektoria.
Eikö Uruguayun talous romahtanut, koska maataloustuotteiden kysyntä globaaleilla markkinoilla laski?