Poliitikot eivät mielellään puhu vessoista. Käymälöiden tai viemäriverkoston puolustamisesta ei tällä selfieiden ja loaferien vuosikymmenellä tipu pisteitä, vaikka kyse on kansanterveydellisesti ja ekologisesti huipputärkeistä asioista.
Nyrkkisääntönä on, että sivistynyt aikuinen ei puhu vessajuttuja kuin olosuhteiden pakosta. Valitettavasti näitä olosuhteita esiintyy kaupunkitilassa yhä enemmän. Kahviloissa ja ravintoloissa on tapana, että wc:n ovi avataan kassalta pyynnöstä, joko avaimella tai summerilla. Kummassakin tapauksessa pissahädästä on ensin tehtävä julkinen selonteko.
Tämän välttääkseen voi tietysti yrittää löytää jonkun kolikolla aukeavaan vessan, esimerkiksi asemalta. Paitsi että kenellä vielä nykyään on kolikoita, tai jos on, niin ei juuri sitä laitteeseen sopivaa. Uusin villitys ovatkin markettien klubijäsenyysvessat, joihin pääsee ketjun omalla etukortilla. Hätätapauksissa infosta saa väliaikaisen avauskortin. Infoa etsiessä pissahädästä syntyy jälleen seuraleikki, jossa rooleja ja selitettävää riittää vaikka kenelle.
Vessojen maksullisuus tekee pönttöön pissaamisesta luksusta, johon kaikilla ei ole varaa. Esimerkiksi monen nuoren käyttövaroissa on euron vessamaksu kohtuuton. Silloin ei auta kuin ryhtyä puskapissille. Mutta jos siitä jää kiinni, saa sakot. Ja siinä sivussa pissahädästä syntyy oikein virallinen asiakirja. Aikanaan työkseni vessoja siivonneena tiedän mainiosti, kuinka hankalaa se pönttöön osuminen voi olla. Silti en ole nähnyt vakuuttavaa perustelua sille, miten vessaan pääsyn vaikeuttaminen ja kontrollointi helpottaisi niiden ylläpitoa. Ainakaan kaupungin kokonaissiisteyttä ei takuulla lisää se, että osa väestä turvautuu puskiin ja porttikongeihin.
Kaupunkitilassa on edelleen jäljellä myös joitakin avoimia vessoja, esimerkiksi kirjastoissa ja hotellien auloissa. Niiden lisäämisen ei luulisi olevan mahdoton tehtävä näin fiksulle kansakunnalle. Silloin voisin poliitikkona ja kansalaisena käydä enemmän julkista keskustelua esimerkiksi vesivessojen ekologisemmista vaihtoehdoista, vähemmän omista ruumiintoiminnoistani.
Jos vaivaton ja vähäeleinen vessaliikenne on mahdollista muualla, miksi se ei muka onnistuisi meilläkin?
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 16.8.2014)
