Esitys isyyslain (HE 91/2014) uudistamiseksi vastaa jo pitkään jatkuneeseen keskusteluun miehen oikeudesta isyyteen. Se sisältää lukuisia muutoksia, jotka helpottavat biologisen isän virallista tunnistamista ja yksinkertaistavat isyyden tunnustamista silloin, kun osapuolet ovat asiasta yksimielisiä.
Jos toivomme isien kantavan suurempaa vastuuta lasten hoivasta ja olevan yhä enemmän läsnä lastensa elämässä, on pelkästään kohtuullista, että viranomainen ei tieten tahtoen aseta esteitä isyyden tielle. Siksi pidän uudistusta pääosin myönteisenä ja lämpimästi tervetulleena.
Arvoisa puhemies,
Uuteen lakiin ollaan kuitenkin jättämässä isyysolettama, jonka perusteella avioliitossa syntyvän lapsen isäksi kirjautuu automaattisesti äidin aviomies. Tähän käytäntöön liittyy useita ongelmia.
Ensinnäkin isyysolettama kantaa mukanaan sellaista naiskäsitystä, jonka viimeinen käyttöpäivä oli ehkä joskus syntymäni aikoihin. Isyysolettama nimittäin pätee, jos oletetulla siittämishetkellä voimassa ollut avioliitto purkautuu miehen kuoleman vuoksi ennen lapsen syntymää, muttei jos purkautumisen syynä on avioero.
Tällaiselle erottelulle on vaikea keksiä muuta selitystä kuin ääneenlausumaton oletus, että eronneet naiset ovat seksisuhteissaan kevytkenkäisempiä kuin lesket. Esityksessä linjausta onkin perusteltu hämärästi vain ”yleisellä elämänkokemuksella”.
Toinen isyysolettaman kummallisuus löytyy kohdasta, jossa arvioidaan mahdollisuutta laajentaa se myös avoliittoihin. Tätä ei kuitenkaan pidetä mahdollisena, koska tällöin ”voisi tapahtua virheitä” eli isäksi julistettaisiin väärä mies. Ilmeisesti lain laatijoiden yleinen elämänkokemus ei kata mahdollisuutta, että vastaavaa voisi tapahtua avioliitossa. (Paitsi tietysti silloin, jos tapahtumaan on sekaantunut eronnut nainen.)
Arvoisa puhemies,
Lakiesitys tuo jälleen myös avoliiton käsitteeseen liittyvät ongelmat. Perusteeksi isyysolettaman varaamiselle vain avioliittoihin nimittäin esitetään muun muassa sinänsä paikkaansa pitävä tosiasia, että kahden samanikäisen mutta eri sukupuolta olevan ei-sukulaisen yhteisasuminen ei aina tarkoita avioliittoon rinnastuvaa parisuhdetta.
Tottahan se on, mutta samalla vähän hassua, sillä samaisen hallituksen viimekeväisessä asumistukiesityksessä tällainen yhteisasuminen automaattisesti tuomitaan parisuhteeksi, vaikka kämppikset itse kiistäisivät suhteen eikä vauvoista olisi tietoakaan. Ihmisten oikeustajun kannalta olisi tärkeää, että lainsäätäjä välttäisi tällaista epäjohdonmukaisuutta.
Jos avoliiton määrittely ulkoisten tunnusten perusteella on viranomaiselle mahdotonta ja yritykset tuottavat lähinnä yleistä hämmennystä, eikö voitaisi lähteä rohkeasti kysymään ihmisiltä itseltään, onko kyseessä viranomaisnoteerausta vaativa parisuhde vai ei? Kyllä ihmiset yleensä itse tietävät.
Arvoisa puhemies,
Vanha isyyslaki laadittiin aikanaan maailmaan, jossa lapsia tekivät avioparit. Vain joka kymmenes lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella, jolloin heistä yleensä huolehti pelkästään äiti. Sosiaalisen vanhemmuuden merkitystä korosti se, että biologinen isyys oli ani harvoin todistettavissa. Tällaisessa yhteiskunnassa oli järkevää laatia isyysolettama avioliitossa syntyville lapsille, ja hoitaa muut niin kuin voitiin.
Nykyisin jo noin 40 prosenttia lapsista syntyy äidille, joka ei ole naimisissa. Heistä enemmistö asuu kuitenkin samassa taloudessa lapsen isän kanssa. Isyyden tunnustamisen näkökulmasta jako ei siten kulje enää avioliitossa syntyvien ja muiden välillä. Oleellisempaa on se, vallitseeko asianosaisten kesken yksimielisyys isyydestä?
Hallituksen esityksessä tällaisiin yksimielisyystilanteisiin kaavaillaan avopareille mahdollisuutta tunnustaa lapsi jo ennen syntymää äitiysneuvolakäynnin yhteydessä. Idea on hyvä. Ei ole mitään syytä, miksi käytäntöä ei voisi ulottaa aviopareihin. Tällöin voitaisiin luopua agraariyhteiskunnan kaikuja kumisevasta isyysolettamasta.
Eikös tärkeintä olisi selvittää biologinen vanhemmuus dna-testeillä, jos siitä on epäilystä, oli kyseessä mikä suhde tahansa. Yleensä on kyse isän varmistamisesta. Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka moni isä on todella lapsen biologinen isä. Onko avio,-avoliitossa vai onko kyseessä yhden yön suhde, on isyyden kannalta merkityksetöntä.