Arvoisa puhemies,
ei Suomi vuoden 2015 budjettiin kaadu, mutta kyllä tässä nyt tönitään alamäkeen lisää vauhtia. Ja mikä pahinta, se tehdään kaikkein pienituloisimpien kustannuksella.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten talouspolitiikan painopiste siirtyi länsimaissa kysynnän säätelystä erilaisiin tarjontareformeihin. Samalla rahapolitiikan keskeisimmäksi tavoitteeksi asetettiin inflaation hillintä. Näitä jälkiä me nyt siivoamme.
Mutta kun suuressa osassa Eurooppaa jo puhutaan elvytyksestä ja työllisyystavoitteista, Euroopan keskuspankin Mario Draghia myöten, Suomessa edelleen kiristetään ja leikataan.
Arvoisa puhemies,
On olemassa joitakin perusasioita, joista sivistysvaltio ei tingi, ei varsinkaan tiukkoina aikoina. Näitä ovat toimiva oikeuslaitos sekä kansalaisten sosiaaliset, terveydelliset ja sivistykselliset oikeudet.
Suomen on syytä hävetä, jos se nyt säästää 1990-luvun virheet uudestaan – kun edellistenkin laskua vielä maksetaan.
Suomessa on jo 350 000 työtöntä, mutta kiristävän talouspolitiikan tiellä meitä odottavat vielä suuremmat luvut. Nämä sadat tuhannet ihmiset tarvitsevat töitä, eivät perusturvan ja palvelujen heikennyksiä.
Juuri nyt Suomella ei olisi varaa kikkailubudjettiin, jossa lapsilisiä ja eläkkeitä niistetään ja annetaan sitten vähän verohelpotuksina takaisin, jossa liikenneinvestoinneista ja opetuksesta ja opiskelijaterveydenhuollosta päätetään viedä ensin paljon ja sitten riemuitaan, kun viedäänkin vähän vähemmän.
Tosiasia on, että hallitus vähentää investointeja sekä leikkaa perusturvasta ja peruspalveluista. Se leikkaa Suomen oikeusvaltiokehitystä vuosikymmenen taaksepäin. Se leikkaa kipeimmin niiltä, joilla vähiten on – työttömiltä, eläkeläisiltä, opiskelijoilta ja lapsiperheiltä.
Linja on epäreilu ja talouspoliittisesti järjetön, eikä se siitä selittelemällä parane.
Arvoisa puhemies,
valtion velkaantuminen johtuu yksityisen sektorin romahduksesta. Sitä ei korjata romauttamalla myös julkinen sektori. Kun molemmat irtisanovat ja leikkaavat samaan aikaan, syntyy itseään ruokkiva kuolemankierre. Ilman elvyttävää finanssipolitiikkaa kokonaiskysyntä ei nouse, eikä nouse Suomikaan.
Paljon on tässä salissa peloteltu Kreikan tiellä, mutta todellinen uhka Suomelle on Japanin tie ilman oman keskuspankin etua. Siis supistuvan talouden, palkkojen alenemisen ja jatkuvan deflaatiokamppailun tie. Jos kierrettä ei katkaista, odottaa Suomen taloutta horros, jonka rinnalla 90-luku tuntuu lasten teekutsuilta.
Nyt on elvytettävä investoimalla reippaasti ja kursailematta tulevaisuuteen. Korjataan homeiset koulut ja uusitaan ruostuneet ratakiskot. Rakennetaan asutuskeskuksiin ne halvat vuokra-asunnot, joita tuhannet ihmiset ovat vailla.
Kun nämä hankkeet on kuitenkin tehtävä, on ne viisasta tehdä nyt, kun raha on halpaa ja työvoimaa tarjolla. Samalla valtio ja kunnat säästävät työttömyyden kustannuksissa ja saavat verotuloja.
Kaiken tämän kestävyysvajepelleilyn keskellä on unohtunut, että leikkaukset ja sopeutus iskevät nimenomaan naisvaltaisille aloille ja siihen osaamisen ja hyvinvoinnin perustaan, jolle koko suomalainen menestystarina on rakennettu. Siksi yksittäisten elvytysohjelmien rinnalla on turvattava kuntien ja soten rahoitus, ja sen myötä naisvaltaisten alojen työllisyys, sosiaalinen koheesio sekä se, että meillä on myös jatkossa terve, fiksu ja taitava kansa.
Arvoisa puhemies,
Työmarkkinoiden ennustetaan muuttuvan rajusti lähivuosien aikana. Robotisaation, digitalisaation ja globaaleissa arvoketjuissa tapahtuvien muutosten vuoksi monet meille tutut ammatit häviävät tai muuttuvat.
Vielä emme tiedä, mitä töitä ja elämänmuotoja vanhan tilalle on syntymässä.
Siksi nyt pitää panostaa siihen, että millaisia versoja mullasta aikanaan nouseekin, ne saavat riittävästi valoa ja vettä. Perustuloa odotellessa on saatettava yrittäjän sosiaaliturva samalle tasolle palkansaajan kanssa, jotta täällä useampi uskaltaa yrittää. Mikroyrittämisen edellytyksiä voidaan parantaa myös nostamalla veronalaisen myynnin alarajaa. Samalla pienituloisten mahdollisuus ostaa työllistäviä kotimaisia palveluita paranee.
Velkaantumisen taittaminen ei tässä tilanteessa voi olla ykkösmurheemme, mutta ilman velkarahaakin päästään alkuun: varallisuusveron palauttaminen, pääomaverotuksen muuttaminen progressiiviseksi, alhaisesti verotettujen osinkojen poistaminen ja verovuotojen tukkiminen tasapainottaisivat valtion taloutta ilman kielteisiä kerrannaisvaikutuksia.
Puheeni täysistunnossa 16.9.2014 koskien hallituksen esitystä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2015. Esitys kokonaisuudessaan HE 131/2014 vp.
