Sähköinen kirja tekee vähitellen kaunokirjallisuudelle saman, minkä Google jo teki tietokirjoille. Kun vielä 1980-luvulla jokaiseen keskiluokkaiseen kotiin kuului pari muhkeaa tietokirjasarjaa, nyt sellaisia ei taideta enää edes painaa. Ja kun divarit aikoinaan maksoivat sanakirjasta jopa satasen (markkaa), nyt ne ovat lähes arvottomia.
Tietokirjoja kyllä edelleen painetaan, myös markkinaehtoisesti, mutta hakuteosten ja tieteellisten paperijulkaisujen kulta-aika on auttamattomasti ohi. Hengissä sinnittelee vielä rajattuun teemaan keskittynyt kansantajuinen kirjallisuus, esimerkiksi lifestyle-kirjat ja populaarihistoria sekä tietysti kauniit kahvipöytäkirjat, joiden tarkoituksena on pikemminkin täydentää sisustusta kuin tulla luetuksi.
Muoto vaikuttaa aina myös sisältöihin, ja jokainen julkaisuteknologia rohkaisee omanlaiseensa tekstiin. Siksi monet antiikin merkkiteokset näyttävät nykyisessä kirjaformaatissa eksyneiltä kuin Sokrates Helsingin pörssissä, eikä Riivaajien papyrus-versiota lukisi Paavokaan.
Kaunokirjallisuudessa sähköinen muoto tarkoittaakin ehkä tekstin lyhentymistä, sillä tuhannen sivun mittaista tarinallista jännitettä on vaikea saada toimimaan päätteellä. Tulevaisuuden kirja voisi olla esimerkiksi joukko löyhällä kronologialla toisiinsa nivoutuvia tekstejä, joista kukin toimii myös erikseen.
Se ei välttämättä ole huono asia. Uudet tekstimuodot ponnistavat perinteestä ja samalla rikastuttavat sitä. Sähköinen kirja synnyttää todennäköisesti sellaisia lukemisen ja kirjoittamisen tapoja, joista meillä tänään on vasta aavistus.
On kuitenkin joukko tehtäviä, joissa sähköinen kirja ei korvaa paperista. Ipadillä ei voi tukea keikkuvaa pöytää, eikä siitä saa äänieristeenäkin toimivaa kirjahyllyä. Sähköinen kirja ei tuoksu miltään ja epäilen, tokko sen syliin puristaminen tuo samanlaista turvaa ja lohtua kuin perinteinen kirja.
Parin sukupolven päästä kirjallisuus varmasti tarkoittaa ihmisille jotain muuta kuin meille. Muutos tuskin kuitenkaan on yhtä nopeaa kuin tietokirjoissa. Aivan kuin vinyyli-levy, Polaroid-kuva tai rock’n roll, paperikirjakaan ei ole kuolemassa. Hyvä tarina vangitsee formaatista ja välineestä huolimatta.
(Kirjoitettu Lehtiyhtymälle 8.11.2014)
Kielen muuttaminen luettaviksi kirjaimiksi on ollut megaluokan keksintö. Ja toimii aina vaan. Paljonkohan voisi tienata yhtä mullistavalla keksinnöllä rahaa tänä päivänä ? Ja miksi ihmiset ylipäätään tekivät joskus keksintöjä, ennen rahan keksimistä ?