Taloyhtiössämme on nykyisin niin hieno sähkölukko, että pakkasilla ei ovea saa auki lainkaan. Niinpä me kuljemme kotiin vaunuvaraston kautta.
Ei vanhassa mekaanisessa lukossakaan mitään vikaa ollut, mutta taloyhtiö päätti vaihtaa sen tämmöiseen älykkääseen sähkölukkoon, koska täytyyhän sitä seurata aikaansa. Kaikki yksinkertainen ja toimiva nyt vain on niin 1900-lukua.
Ennen vanhaan ajateltiin, että teknologian tehtävänä on helpottaa ihmisten elämää. Minusta se oli hieno periaate. Muistaako joku vielä televisiot, joiden häiriöt sai yleensä korjattua reippaalla potkulla? Tai lukot, joiden vakio-ominaisuuksiin kuului avautua ja sulkeutua? Tai junat, jotka kulkivat pisteestä A pisteeseen B, useimmiten jopa aikataulussa?
Jostain syystä nämä vaatimukset ovat nykylaitteille ylivoimaisia. Kallis älypuhelimeni sekoaa tuon tuosta, eikä parhainakaan päivinä suostu lähettämään kuin osan tekstareista. Digiuudistuksen jälkeen on television katselusta tullut kauhean monimutkaista.
Kun jokin vempele sitten hajoaa, sen korjauttaminen on joko mahdotonta tai ainakin monivaiheinen operaatio, sisältäen salasanalistoja, englanninkielisen tekniikkasanaston kertaamista ja automaattisissa puhelinvaihteissa roikkumista.
Eipä ihme, että teknologia päihittää stressin lähteenä jo huonon säänkin, vaikka tässä sentään eletään pimeän matalapaineen luvatussa maassa.
Jos kapitalismi toimisi niin kuin väittävät, olisi markkinoille jo ilmestynyt kestävää palikkateknologiaa meille, jotka emme halua imuroida silitysraudalla tai shoppailla sykemittarilla. Luulisi, että tälle olisi ilmeinen markkinarako.
Pitemmän päälle yksinkertainen ja kestävä käyttöteknologia on lopulta ainoa vaihtoehto, jos ylipäätään haluamme käyttää vimpaimia ja samalla pitää pallon elinkelpoisena. On opeteltava uudestaan suunnittelemaan laitteet niin, että niiden särkeminen on vaikeaa ja korjaaminen helppoa eikä päinvastoin. Että teknologia mukautuu ihmiseen eikä ihminen teknologiaan.
Tällaista kertakäyttökulttuuria ei ympäristömme nimittäin kestä loputtomiin, minun hermoni eivät senkään vertaa.
(kirjoitettu Lehtiyhtymälle 7.2.2015)
Pistä myös nimi ei julkaitavaksi:)
Totta puhut. Autot ovat kanssa hyvä esimerkki. Ennen niitä pystyi ainakin hiukan harsimaan kuntoon. Nykyään ei saa edes akkua vaihtaa itse. Tietysti tietokone voi seota moisesta omatoimisuudesta. Tiedät varmaan mitä merkkihuolto velottaa pelkästä konepellin avauksesta.
Minullë pitkäaikaistyöttömälle on helppo päätös pysyä erossa uusista autoista. Pelkään sitä päivää, kun romut alkavat ohjaamaan itseään. Sitä ei tiedä, koska tekoäly täräyttää päin, että kolisee. No osaavat ne jo nyt kaasuttaa ja jarruttaa ja tämäkin on turvallisuusriski.
Ajoin syksyllä tunnetun merkin autoa huonolla kelillä monta sataa kilometria. Se vei bensaa enemmän kuin oma romu. Valmistajat ja myyjät väittävät, että kulutus vähenee. Ei vähene, koska tietsikka on vain koodattu juuri testiajoon sopivaksi.