Sivistys näyttää kadonneen poliittisesta keskustelusta. Koulutuksesta kyllä puhutaan edelleen, mutta elinkeinoelämän tarpeista käsin. Usein ei taideta edes muistaa muuta koulutusta olevan olemassakaan. Paitsi tietysti leikkauslistoja laadittaessa.
Kyse ei ole kansantalouden rahahuolista, vaan laajemmasta ajattelun muutoksesta. Läpi itsenäisen Suomen historian on opiskelua pidetty yhteiskunnallista ja yksilöllistä hyvinvointia tuottavana sijoituksena. Nyt koulutus kuitenkin jakautuu poliitikkojen mielissä kahtia: hyvää koulutusta ovat nopeasti työelämään valmistavat putkitutkinnot sekä yritysmaailman kanssa flirttaileva innovaatiotoiminta. Sen sijaan esimerkiksi toisen tutkinnon suorittaminen, tutkintojen laajuudesta johtuva opiskeluaikojen pituus ja vapaa sivistystyö kokonaisuudessaan nähdään yhä useammin tarpeettomana kulueränä.
Joidenkin arvioiden mukaan pelkästään tällä hallituskaudella on koulutuksesta leikattu kaksi miljardia euroa. Samalla on tehty joukko uudistuksia, jotka vaikeuttavat erityisesti köyhemmistä perheistä tulevien opiskelumahdollisuuksia. Opintoaikoja on lyhennetty, koulutusalalta toiselle siirtymistä vaikeutettu ja kirjastojen rahoituksesta säästetty.
Olemme siirtyneet alueellisia ja sosioekonomisia eroja tasaavasta koulutusjärjestelmästä kasvavien erojen ja hidastuvan säätykierron järjestelmään. Käpristymme ammattitutkintojen ympärille, vaikka työuran lusiminen vain yhdessä ammatissa on yhä epätodennäköisempää ja uusi talous korostaa laaja-alaisen osaamisen merkitystä.
Oli aika, jolloin poliitikot sivistysporvareista valistussosialisteihin pitivät sivistystä itseisarvona. Saatiin peruskoulu, viralliset tutkintojärjestelmät ja yliopistot. Näiden rinnalla kukoisti vapaa sivistystyö ja kattava kirjastoverkko, joka avasi koulutuspolkuja myös työväenluokalle. Ihmisiä kannustettiin opiskelemaan ja verraten lyhyessä ajassa lähes lukutaidoton kansa pänttäsi yhdeksi maailman koulutetuimpia.
Luonnonvaroiltaan köyhä Suomi vaurastui, koska se onnistui ottamaan käyttöön tärkeimmän rikkautensa, lahjakkaat ja touhukkaat ihmiset. Ja tämänkin seikan muistaminen on juuri sitä sivistystä.
(Kirjoitettu Suur-Tampereeseen 18.2.2015)
Tasavalta ei ole yritys, eikä tasavalta koostu yrityksistä. Tasavallan väärinjohtaminen yritysjohtamisopeilla on säätyvaltion rakentamista: säätyeduskunnassa on yritysrahoittaja- ja yritysjohtajasäädyt
Tasavallan johtaminen liiketalousopeilla on perustuslain vastaista. Tasavaltainen perustuslaki kertoo että valta on kansalla ja kansaa edustaa kansanedustajat.
Yritysjohtamis- ja liiketalous-oppeja oikeinkäytetään kun niitä käytetään yritysjohtamiseen. Perustuslaista piittaamattomat pilaavat sekä yrittäjien että poliitikkojen maineen.
Olen suurimmasta osasta samaa mieltä. Kuitenkaan kansa ei ollut ”lähes lukutaidotonta”, koska jo reformaatiosta alkaen 1500-luvulla oli pakko opetella ainakin jonkin verran läpäistäkseen rippikoulun ja saadakseen naimisiinmenoluvan. Tsaarin armeijassa 1890-luvulla määriteltiin venäläisten sotilaiden lukutaitoprosentiksi 40 – 60 lähteestä riippuen. Suomalaisia ja virolaisia ei edes testattu, koska ”he osasivat kuitenkin kaikki lukea”. – Nykykehitys on tosi surkeaa yleissivistävässä peruskoulussa työnsä tehneelle.
”Sivistys näyttää kadonneen poliittisesta keskustelusta.”
Niin, mutta eivät ole kaukana ne ajat, jolloin mediassa porvaripuolueiden edustajia sai ihan vapaasti nimittää riistäjiksi ja verenimijöiksi. Tätä harrastivat toimittajien lisäksi myös monet vasemmistokansanedustajat. Kaikenlainen sivistymätön lettuilu pilkkalauluineen oli porvareita kohtaan tuolloin sallittua, sillä sehän oli paheksutuille porvareille ihan oikein…
Sen aikaisen median vasemmistohegemonisessa käsityksessä porvari oli synonyymi ”paskiainen” nimitykselle. Porvarin kun miellettiin hankkivan toimeentulonsa ja omaisuutensa pelkästään työläisiä riistämällä. Hänen tuottamansa työllisyys, vientitulot ja maksamansa verot eivät siinä asenneilmastossa merkinneet mitään.
Nimimerkille Minäpä tässä: Yritän nykyään välttää yksin yössä liikkumista, koska milloinkaan ei voi tietää milloin varjoista hyppää esiin porvari imemään elinvoimaani. Siinä eivät valkosipuli, krusifiksi tai pyhä vesi auta, kun nihilistinen porvari kuppaa muita ylläpitääkseen omaa elämäänsä. Ja päinvastoin kuin vampyyrit, nämä porvarit liikkuvat avoimesti päivänvalossa ja osallistuvat jopa mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon aivan kuin kuka tahansa normaali ihminen. Itseäni kauhistuttaa myös katsella kuinka porvarismiehet viettelevät häikäilemättömästi sekä viattomia tyttöjä että langenneita yön kuningattaria luodakseen heidän kanssaan epäpyhiä liittoja, joita olisi jo raamatullisina aikoina kirottu luonnottomina ja paholaisen inspiroimina. Ja näistä pimeistä liitoista maailmaan sikiää lisää mustia beelsebubeja, jotka jo lapsina tuntevat luontaista vetoa heikompien kisuaamiseen ja muille valehtelimiseen oman edun nimissä. Ja kasvaessaan he levittävät synkkää perintöään eteenpäin sekä hymyilevät näyttäessään lapsilleen Game of Thronesia ”elämän oppitunteina” normaalien piirrettyjen sijasta. Ja omaisuudellaan, jonka porvari ikääntyessään on muiden selkänahasta saanut haalittua, hän pitää oman kyvykkyytensä aikaansaannoksena ja osoituksena arvovallasta, joka todellisuudessa elää vain hänen omassa harhaisessa päässään.