Normitalkoiden nimissä tehdään vaurauden uusjako

Arvoisa rouva puhemies,

Normien tarkoituksena on luoda yhteiskunnalle yleiset pelisäännöt. Niillä suojataan haavoittuvia, jaetaan valtaa ja rajoitetaan oman käden oikeutta. Niillä luodaan standardeja ja kohdennetaan resursseja.

Normit ovat modernin valtion ydin. Jos vallankäyttöä ei ohjattaisi laeilla, olisi lain tilalla jokin mielivaltaisempi järjestelmä. Normibyrokratian oikeutuksena on ihmisten yhdenvertaisuus valtiovallan edessä.

Lait eivät siis ole huono asia, päinvastoin. Ne syntyvät yleensä korjaamaan jotakin epäkohtaa. Esimerkiksi monet kuntien velvoitteiden yksityiskohdat – säännökset määräajoista lääkäriin pääsemiseen tai lastensuojeluselvitysten tekemiseen – ovat saaneet alkunsa kuntien penseydestä näiden tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

Osa normeista, esimerkiksi tietosuojasäännökset ja valitusoikeudet, nojaavat koko modernin yhteiskunnan perustana oleviin vapausoikeuksiin.  Historiasta meidän olisi pitänyt jo oppia, että näiden rajoittamiselle on syytä olla huomattavasti painavampia perusteita kuin rahanmeno tai käytännön hankaluus.

Rouva puhemies,

yhteiskunta muuttuu koko ajan, ja siksi normeilla on kiusallinen taipumus vanhentua. Silloin asioiden sujuvoittamiseksi tarkoitettu sääntely kääntyy itseään vastaan. Tällainen ilmiö jumittaa parhaillaan esimerkiksi uusiutuvien energioiden pientuotantoa.

Toisaalta, koska useimmat normit syntyvät eri intressiryhmien kompromisseina, saattavat ne olla jo alkujaan epätarkoituksenmukaisia. Niinpä muun muassa kaavoitus on täynnä sääntelyä, joka ei ole oikeastaan kenenkään toiveiden mukaista.

Normien heikkoutena on sekin, että niitä toteuttavat viranomaiset ovat tavallisia, epäjohdonmukaisia ihmisiä. Merkittävä osa normitalkookeskustelussa esiin nostetuista ongelmista liittyykin enemmän viranomaistyön huonoon organisointiin kuin lainsäädäntöön.  Kun esimerkiksi laki toimeentulotuesta edellyttää hakijalta ”toimeentulotukeen vaikuttavien välttämättömien tietojen” toimittamista, on se sosiaalitoimistoissa usein tulkittu kymmenien sivujen liiteluetteloksi.

Tällaisia sääntelyn pullonkauloja ja hidasteita on ilman muuta aiheellista tarkastella aika ajoin. Jos nurkkia ei koskaan siivoa, kertyy niihin kaikenlaista turhaa roinaa.

Normiputsauksen pitäisi kuitenkin olla hallituksen jokapäiväistä huushollausta, ei varsinaisesti poliittinen kysymys. Ei ainakaan sellainen, josta tuore pääministeri antaa ihka ensimmäisen ilmoituksensa. Valinta on erityisen outo tilanteessa, jossa Suomella on ratkaistavana lukuisia vakavia yhteiskunnallisia haasteita.

Rouva puhemies,

suomalainen hallinto on edelleen kansainvälisesti vertaillen tehokasta ja esimerkiksi yrittäjien verovelvoitteisiin kuluva aika varsin kilpailukykyinen. Ainoat todella huolestuttavat byrokratiasumat liittyvät meillä tukien alikäyttöön ja oikeuslaitoksen pitkiin jonoihin – joista kumpaankaan hallitus ei ole luvannut puuttua.

Hallitusohjelmaa lukiessa herääkin väistämättä epäilys, tokko aikomuksena on todellisuudessa lainkaan vähentää normibyrokratiaa.

Tavoitteeksi on nimittäin asetettu vastikkeellisuuden lisääminen, mikä suoraan tarkoittaa myös byrokratian lisäämistä. Esitys lasten päivähoito-oikeuden sitomisesta vanhempien työmarkkinastatukseen edellyttää jopa kokonaan uuden kontrollimekanismin perustamista.

Jo nykyisellään Suomen suurin normistressin ylläpitäjä on porvarillinen epäluottamuksen politiikka. Nämä talkoot näyttävät kuitenkin tuottavan viranomaisille niin paljon uutta paperityötä, että juhliin on aihetta vain metsäteollisuudella.

Mikäli byrokratiaa ihan oikeasti haluttaisiin keventää, pitäisi katseet kääntää niihin todellisiin lomakenieluihin: valvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen jonoja venyttävään aliresurssointiin, sekä tietysti palvelujen ja tulonsiirtojen kyttäysbyrokratiaan.

Arvoisa puhemies,

näissä pääministerin julistamissa normitalkoissa kiellettyjen tuplashottien ja huviveneiden käsisammuttimien vuositarkastusten päivittelyn lomaan on pujahtanut merkittäviä ideologisia hankkeita, kuten heikennykset perusturvaan ja hoivasektorin henkilöstömitoituksiin.

Oikeasti nyt ei olla tekemässä mitään neutraalia koneen määräaikaishuoltoa, vaan radikaalia poliittista projektia, vallan ja vaurauden uusjakoa. Vaihtamassa vakaata ja tilavaa perheautoa sporttisempaan malliin, jossa edistyksellinen turvateknologia on korvattu kiihtyvyysominaisuuksilla.

Istumapaikkoja on uudessa pelissä vain kahdelle, mutta lapset ja isoäiti joutavat kyllä kävelemäänkin.