Hallitus yrittää laskea yritysten työvoimakustannuksia, jotta Suomi pärjäisi paremmin kilpailussa työpaikoista. Miksi vasemmisto haraa vastaan?
Ensinnäkin Suomen viennin ongelmat eivät johdu siitä, että työntekijöiden palkkaaminen olisi liian kallista. Kansainväliselle kilpailulle herkässä vientiteollisuudessa pahimmat verrokkimaamme maksavat työntekijöistä selvästi Suomea enemmän:
Nimenomaan teollisuudessa palkkojen osuus kustannuksista noin yleensä on vähäinen, Suomessa alhaisempi kuin Saksassa ja Ruotsissa. Siten palkka-alella ei olisi juurikaan vaikutusta työn tuottavuuteen.
Toiseksi, työvoimakustannusten alentaminen ei ole työpaikka-automaatti, kuten hallitus antaa ymmärtää. Viime vuosien kokemusten valossa työvoimakustannusten laskemisesta säästyneet eurot ovat valuneet pikemminkin osinkoihin kuin uusiin työpaikkoihin. Työpaikkoja ei tullut yritysten sosiaaliturvamaksujen alennuskokeilusta Pohjois-Lapissa ja Kainuussa. Myöskään Kela-maksun poistolla vuonna 2009 ei tiedetä olleen merkittäviä työllisyysvaikutuksia eikä niitä liioin tuonut yhteisöveron lasku vuonna 2013.
Ongelma kun ei ole, millä se 5 prosentin loikka tehdään, vaan miksi se pitäisi ylipäätään tehdä. Miljardiluokan päätöksien tekeminen ilman laskelmia tai realistisia vaikutusarvioita on vastuutonta politiikkaa, johon Suomella ei nyt ole varaa.
Mutta jostainhan meidän täytyy leikata, kun julkinen sektori on paisunut niin, että meillä ei ole siihen varaa!
Pitää ymmärtää, että hallituksen ehdotuksessa on kyse lähivuosien suurimmasta varallisuudensiirrosta (pienituloisilta) palkansaajilta (suurille) yrityksille, ei valtion budjetin tasapainottamisesta. Suurin osa muutoksista laskee suoraan yritysten kuluja ja julkisen sektorin hyöty käytetään työantajien eläkemaksujen alentamiseen ja pienempiin yritystukiin. Mainittakoon vielä, että kevään osinkotuotoista ennustettiin meheviä jo ennen hallituksen päätöstä, joten tässä tilanteessa niiden tuskin pitäisi olla ensisijainen avustuskohde.
Vasemmiston mielestä suuret yritykset eivät ole se taho, jota meidän ensimmäiseksi pitäisi avustaa. Muistellaanpa, miten kävi 1990-luvun lamassa, kun kansakuntaa viimeksi pelastettiin talkoilla: vaikka kaikkien piti olla mukana, jotenkin siinä vain kävi niin, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Ja yritysten voitosta pääomalle lohkesi aikaisempaa suurempi siivu, palkansaajille taas pienempi.
Ei myöskään pidä paikkaansa, että julkinen sektori kärsisi jostain pöhötystaudista. Kiinteähintaisilla luvuilla (Tilastokeskuksen laskema) julkisen sektorin kasvu oli vuosina 2000-2012 noin 16 prosenttia. Samalla jaksolla Suomen väkiluku kasvoi 4,5 prosenttia ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 31 prosenttia. Näin julkisen sektorin palvelutason voi olettaa pysyneen suurin piirtein ennallaan, ehkä jopa hieman supistuneen.
Suomen talous ei ole vaikeuksissa siksi, että menot olisivat kasvaneet kohtuuttomasti. Taloudenpidon ongelma on ennen muuta tulojen pienentyminen. Suomi kamppailee samanaikaisesti kansainvälisen talouskriisin ja mittavan kotimaisen elinkeinorakenteen murroksen kanssa.
No mutta, eikö silti ole selvää, että Suomi velkaantuu huolestuttavaa tahtia ja sille on tehtävä jotain?
Kyllä ja ei. Vaikka Suomi on 60 prosentillaan ylittänyt EU:n asettaman velkarajan, on se edelleen eurotalouksista vahävelkaisin. Ohi ajavat sellaiset mallimaat kuin Saksa (74 %), Ranska (93 %), (Iso-Britannia (89 %) ja USA (102 %), varsinaisista velkaongelmamaista nyt puhumattakaan. Lisäksi Suomella on enemmän saatavia kuin sillä on velkaa. Juuri nyt velka ei siis ole Suomelle akuutti ongelma. Taantumassa valtion kulut kasvavat ns. ”automaattisten vakauttajien” vuoksi ja tulot pienenevät, jolloin velanotto on normaalia suhdannepolitiikkaa.
Totta kuitenkin on, ettei hyvässä taloudenpidossa sovi velkaantua loputtomasti. Vasemmisto on yhtä mieltä oikeiston kanssa siitä, että valtion talous pitää saada tasapainoon – me vain olemme eri mieltä keinoista ja aikataulusta.
No miten vasemmisto hoitaisi talouden kuntoon?
Mitä jos lopettaisimme täällä Suomessa kepeän uskomushömpän roiskimisen ja ryhtyisimme tekemään tunnollista, laaja-alaiseen tutkimustietoon ja ihmisten kuuntelemiseen perustuvaa talouspolitiikkaa?
Suomi menettää vuosittain verovuodon seurauksena noin 6-8 miljardia, siis saman verran kuin leikkaukset ja lainanottotarve yhteensä. Pelkästään säätämällä 30 prosentin lähdevero hallintarekisteröidyistä osakkeista, siirtymällä maakohtaiseen kirjanpitoon sekä harmonisoimalla ansiotulo- ja pääomatuloverotus Suomi nettoaisi varovaisimpienkin arvioiden mukaan yli miljardi euroa.
Suomen työpahointivointivelka on 40 miljardia, siis yli 2/3 valtion koko budjetista. Samaan aikaan Suomi on työhyvinvoinnin tutkimuksessa maailman huippua. Jos tahtoa löytyisi, tätä velkaa voisi helposti ja todistetusti pienentää miljardeilla, eikä hyöty olisi keneltäkään pois.
Kaikki tietävät, että markkinatalous ei toimi ilman elävää yrityssektoria, mutta yrityksiä ja yrittämistäkin on moneen lähtöön. Vasemmisto onkin puolustanut paikallisten pk-yritysten kilpailuasemaa suhteessa suuriin yrityksiin, jotka monesti voittavat kilpailutukset taitavan verosuunnittelun ansiosta. Me olemme vaatineet alv-rajan nostoa, mikä helpottaisi etenkin yhden miehen firmoja ja puhuneet paljon siitä, miten työttömyysturvan vastikkeellisuus ja yrittäjän heikko sosiaaliturva kaatavat monta yritysideaa jo alkumetreille. Elinkeinoelämän uusiutumisen kannalta äärimmäisen tärkeää olisi, että ihmisillä olisi mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä ilman riskiä jopa minimitoimeentulon menetyksestä. Tässä perustulon lupaus on suuri.
Jos meidän vientimme vetää näitä maita huonommin, on vika jossain muualla. Esimerkiksi siinä, että vaikka työllistävät yritykset yhä useammin ovat pieniä tai keskisuuria, elinkeinoelämää ohjataan edelleen suuryritysten intresseistä käsin, jolloin myös kyky reagoida toimintaympäristön muutoksiin kärsii. Vientiteollisuuden kannalta kriittisin uudistus olisi nopea siirtymä pois fossiilisten energiamuotojen miljardituista (,joihin kukaan ei maailmalla enää sijoita) uusiutuvien energioiden (,joiden buumiin ehkä juuri ja juuri voisi vielä ehtiä) tukemiseen ja käyttöön, joka samalla pohjustaisi siirtymää tuontienergiasta energiaomavaraisuuteen.
Uusiutuvissa on nyt valtavat korkean teknologian myyntivolyymit ja Suomella on sen hyödyntämiseen hyvä potentiaali, mutta mitä tässä tilanteessa tekevät ministerimme? Brändäävät Suomesta keskeneräisten ydinvoimalahankkeiden hautausmaata.
Hallituksen kaavailemat julkisen sektorin leikkaukset ja palkka-ale johtavat kotimaisen kokonaiskysynnän laskemiseen tilanteessa, jossa ulkomainen kysyntä edelleen köhii pahasti. Tuottavuusloikan sijaan taloutemme tarvitsi nyt pikemminkin kysyntäloikkaa: sokkiluonteista kotimaisen kysynnän käynnistämistä viisailla investoinneilla koulutettuun väestöön ja vakaaseen yhteiskuntaan – tekijöitä, jotka yleensä samanaikaisesti lisäävät ihmisten ja kansantalouden hyvinvointia.
Tälläkin hetkellä me syömme tulevan nousun ehtoja, kun annamme teiden rapistua ja nuorison sairastua homekouluissa. Kun nämä korjaukset on kuitenkin joskus tehtävä, miksi emme tekisi niitä nyt, kun raha on halpaa ja työttömyys korkealla?
Tässäkö se nyt oli, vasemmiston visio?
Ei. Vasemmiston visio on paljon enemmän. Vasemmiston visio on maailma, jossa kaikkien oikeudet toteutuvat ja kaikilla on tilaa kukoistaa. Jossa vapaus ei riipu rahapussin paksuudesta eikä kenenkään tarvitse selvitä yksin. Jossa me emme törsää lastemme ekologisia elinehtoja.
Mutta sellaista maailmaa ei saavuteta vuodessa tai parissa, eikä ainakaan ilman välivaiheita. Nämä esitykset voisivat olla ensimmäinen askel.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Vasen Kaista -verkkolehdessä.
_(%25_of_GDP)_YB15_II.png){kind=link}
No, Annan olisi ehkä pitänyt katsoa Suomen Pankin pääjohtajan puheita viime lauantaina. Siinä myös hän totesi, etteivät teollisuuden palkat sinänsä ole kilpailijamaihin verraten kovinkaan korkeat. Kilpailukyvyn puutteessa kyse on siitä, että nämä samat yritykset joutuvat ostamaan paljon palveluja kotimaasta ja näiden hinnat ovat karanneet käsistä; lähinnä siksi, että palveluja myyvillä yrityksillä on kilpailijamaita enemmän erilaisia velvoitteita.
Ja elinkeinoelämää todellakin ohjataan Suomen kaltaisessa markkinataloudessa suuryritysten intresseistä käsin. Se on meidän kaikkien etu. Tämä siksi, että suuryrityksistä ja niiden työllistämiltä ihmisiltä saadaan eniten paitsi yhteisöverojen tuottoa, myös muuta verotuottoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa pidetään yllä ja sen huono-osaisista kansalaisista pidetään huolta hyvin tuottavien yritysten mahdollistamien tulosiirtojen avulla. Siksi meillä pitää olla kannattavia yrityksiä. Hyvätuottoiset yritykset ovat siunaus huono-osaiselle kansanosalle.
Kannattavan ja tuottavan yritystoiminnan ylläpitoa voidaan loputtomiin mustamaalata näillä ”rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät” tyylisillä kliseillä. Kukin hallitus vain joutuu omalta osaltaan taiteilemaan, että saa yritykset investoimaan pääomiaan Suomessa toimiviin yksiköihinsä, ja että vientiyritykset pysyvät kilpailukykyisinä. Eivät pääomien haltijat välitä pätkääkään näistä syyllistävistä hokemista, eivätkä varsinkaan sijoita pääomiaan tänne kupattavaksi, jos tätä vasemmiston esiin nostamaa ”oikeudenmukaisempaa” talouden hoitoa koskevaa visiota aletaan toteuttaa. Yritysten tuloksen oikeudenmukaiseltakaan tuntuva jako ei välttämättä merkitse sitä, että huono-osaisten oloja kohentavaa jaettavaa saataisiin tulonsiirtojen muodossa enemmän ulosmitattua. Yritykset toimivat voiton tavoitteessa, eivät tuloksen tasapuolisen tai oikeudenmukaisenkaan osittamisen tavoitteessa. Sosialistisissa maissa meneteltiin toisin ja tulokset tiedämme.
Hei,
en tosiaan katsonut kyseistä ohjelmaa, joten joudun kommentoimaan vain omaa tekstiäsi:
– Teollisuuden yksikkötyökustannusten lisäksi (joissa ero verrokkimaihin erityisen suuri) myös Suomen yksikkötyökustannukset yleensä kehittyvät varsin maltillisesti: http://www.talouselama.fi/uutiset/uudet+luvut+julki+suomen+yksikkotyokustannukset+kasvoivat+saksaa+hitaammin/a2325034 Mikäli siis kotimaisten palvelujen ”hinnat ovat karanneet käsistä”, syy on jossain muualla kuin palkkakustannuksissa.
– En tiedä, mihin yritysten ”velvoitteisiin” tässä nyt viittaat, mutta et todennäköisesti ainakaan verobyrokratiaan (joka Suomessa vie yrittäjältä paljon vähemmän aikaa kuin esim Saksassa tai USA:ssa). Joka tapauksessa oleellista kai on, että hallitus syyttää nyt tilanteesta työvoiman hintaa, ei niitä erilaisia velvoitteita?
– Noin yleisesti työvoiman hinnalla näyttäisi uudemman tutkimuksen mukaan olevan kilpailussa aika vähän merkitystä, osittain nimenomaan hankintaketjujen pidentymisen vuoksi, joka hidastaa yritysten siirtymiä. Mainittakoon, että työvoimakustannukset ovat Itä-Suomessa 12 % vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla – silti pääkaupunkiseudun yritykset eivät ole sankoin joukoin muuttamassa itään.
Mitä tulee Suomen suuryrityskeskeiseen elinkeinopolitiikkaan, kannattaa tosiaan lukea tuo Tekesin raportti, joka juttuun on linkitetty. Ainakin, ennen kuin lähtee kovin ylimielisesti asiaa kommentoimaan. (Terveessä taloudessa liiketoimintaosaaminen huomioi yrityskoon, Suomessa ei). Mainittakoon myös, että viimeiset vuodet Suomen todellinen työllistäjä on ollut pk-yritys.
Kuten tekstistä käy ilmi, ”kannattavaa ja tuottavaa yritystoimintaa” on monenlaista. Suomessa moni kannattava ja tuottava paikallinen yritys on talousvaikeuksissa siksi, että maassa sallitaan johdonmukainen ja häikäilemätön verovälttely. Suomi on myös kansainvälisissä yhteyksissä toiminut enemmän jarruna kuin edelläkävijänä, joten selvästi hallituksella ei ole intressiä torjua verovuotoa edes kansainvälisessä kontekstissa, jolloin mahdolliset kilpailuhaitat eliminoituisivat.
Älä usko kaikkea, mitä telkkarissa kerrotaan, vaan perehdy itse asioihin! Opettele kyseenalaistamaan, kysymään lähteet ja epäilemään myös niitä, joilla on solmio ja pikkutakki.
”Mikäli siis kotimaisten palvelujen ”hinnat ovat karanneet käsistä”, syy on jossain muualla kuin palkkakustannuksissa.”
Joo, syy palvelujen korkeaan hintaan saattaa johtua vaikkapa lumesta, pakkasesta, pimeydestä tai pitkistä matkoista. Näille maantieteellisestä sijainnista johtuville tekijöille emme mahda mitään. Mutta palkkatasoomme sen sijaan voimme vaikuttaa. Ei meillä voi näiden yritysten kilpailukykyä rasittavien tekijöiden ohessa olla samaan aikaan myös kilpailijamaita korkeampi tai edes yhtä korkeakaan palkkataso.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen viittasi viime lauantain haastattelussa laitoksen puolueettomaan tutkimukseen. Sen mukaan Suomen yritykset ovat muihin EU-maihin verraten kymmenen prosenttia heikommassa kilpailuasetelmassa ja globaalisti tämä takamatka on viisitoista prosenttia.
Siksi Suomen hallitus yrittää tehdä voitavansa, jotta tämä takamatka saataisiin kurottua umpeen. Ja siksi monet näistä hallituksen toimista ovat yrityksiä suosivia, sillä ilman kannattavia yrityksiä ja ennen kaikkea ilman kilpailukykyisiä vientiyrityksiä meidän hyvinvointiyhteiskunta katoaa lyhyessä ajassa.
Vasemmistohan noudattaa logiikka, jossa se ajaa tiukasti ja ensisijaisesti vain työssä olevien kansalaisten etua. Huono-osaisten olemassaolo ja niistä huolehtiminen onkin sitten jo porvarien syytä ja velvollisuus. Sitä yhteyttä, että markkinataloudessa yritysten tulee olla kannattavia ja voittoa tuottavia, jotta työttömistä ja muuten huono-osaisista voidaan huolehtia — vaikkapa heikoissa kilpailutilanteissa yritysten palkkakustannuksistakin tinkimällä–, ei haluta tunnustaa.
No tämä oli kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun minä kuulen palkkaleikkauksia perusteltavan talvella. Minkä laitoksen mikä tutkimus se olikaan?
Oletan, että tarkoitat tuolla ”laitoksen puolueettomalla tutkimuksella” paljon julkisuudessa kesän mittaan pyörineeseen laskelmaan, jonka tekivät Anders Brog ja Juhana Vartiainen, molemmat tunnettuja kokoomuslaisia. Sen perusteita on kyseenalaistettu täällä (lue myös Sauramon analyysi, joka linkattu jutun alareunaan):http://yle.fi/uutiset/palkansaajien_tutkimuslaitos_tyrmaa_vaitteet_huonosta_hintakilpailukyvysta__vertailuissa_useita_harhoja/8001978
Ennen kaikkea laskelman ongelmana on, väärin laskemisen ja vanhentuneiden lukujen lisäksi, että se puhuu hintakilpailukyvystä, ei Suomen kilpailukyvystä. Ei Suomi ole kansainvälisillä markkinoilla pärjännyt hintakilpailussa enää vuosikymmeniin, ja jos me nyt valitsemme strategiaksi hintakilpailun samaan aikaan kuin markkinat avautuvat, todellakin kannattaa saman tien laskea palkat alle dollariin päivässä, muuten ei pärjätä.
Tai sitten voidaan katsoa, millä naapurimme kilpailevat, ja etsiä reseptiä sieltä: luoda korkean teknologian ja osaamisen tuotteita, jotka ovat käytännössä suojattu hintakilpailulta (näin tekevät menestyneimmät saksalaisyritykset) sekä taata sellainen vakaa toimintaympäristö ja hyvä logistiikka, että tänne kannattaa sijoittaa korkean osaamisen työtä. Näissä Suomi onkin perinteisesti ollut aika vahvoilla – jos katsomme kansallisia kilpailukykytutkimuksia (ei siis hintakilpailukyky, vaan koko paketti), Suomi on lähes poikkeuksetta kolmen kärjessä.
Väite siitä, että vasemmisto ajaisi vain työssäkäyvien kansalaisten etua, on yksinkertaisesti niin ilmeisen kaukana totuudesta, että sitä en lähde edes purkamaan. Ehdottaisin kuitenkin, että perehdyt mihin tahansa puolueen kotisivuun, lausuntopankkiin, aloitelistaan, nettilehteen tms. ja vertaat sitä sitten mihin tahansa muuhun puolueeseen.
No, en minä ole perustellut palkkaleikkausten tarvetta talvella, kuten hyvin tiedät. Kysehän oli siitä Erkki Liikasen toteamuksesta, että suomalaisten yritysten kotimaastaan ostamat palvelut ovat kilpailijamaihin verraten kalliimpia. Syitä palvelujen kalleuteen saattaa olla monia, yksi niistä voi olla ankarat sääolosuhteet.
Puolueeton tutkimus, jolla osoitetaan suomalaisten yritysten olevan kilpailijamaitaan heikommassa asemassa, on Suomen Pankin tuotos. Liikanen mainitsi tutkimuksen tekijän nimeksi Kajanoja— luulisi olevan vasemmistoliittolaiselle vieläpä melko vakuuttava sellainen.
Kirjoitat totuuden sanoja, Anna Kontula. Ei suomalaisten yritysten kannata kilpailla hinnalla, vaan laadulla. Esimerkistä käy hyvin Nokia: yritys hävisi kilpailun älypuhelinmarkkinoilla iPhonelle ja Android-laitteille, koska valitsi puhelimiinsa väärän käyttöjärjestelmän. Ei auttanut, vaikka Nokian rauta oli hyvää, ei auttanut älypuhelimien hintojen lasku. Kukapa ostaisi kilon paskaa, jos sen saa 50% alennuksella. Mitään tekemistä Nokian syöksyllä ei ollut työntekijöiden palkkojen kanssa, ei myöskään talvella tai pitkillä kuljetusmatkoilla, kuten joku hilpeästi esitti. Merkitystä oli vain ja ainoastaan yrityksen johdon tuotteen laatuun suoraan vaikuttavilla valinnoilla.
Kirjoitat totuuden sanoja, Anna Kontula. Ei suomalaisten yritysten kannata kilpailla hinnalla, vaan laadulla. Esimerkistä käy hyvin Nokia: yritys hävisi kilpailun älypuhelinmarkkinoilla iPhonelle ja Android-laitteille, koska valitsi puhelimiinsa väärän käyttöjärjestelmän. Ei auttanut, vaikka Nokian rauta oli hyvää, ei auttanut älypuhelimien hintojen lasku. Kukapa ostaisi kilon paskaa, jos sen saa 50% alennuksella. Mitään tekemistä Nokian syöksyllä ei ollut työntekijöiden palkkojen kanssa, ei myöskään talvella tai pitkillä kuljetusmatkoilla, kuten joku hilpeästi esitti. Merkitystä oli vain ja ainoastaan yrityksen johdon tuotteen laatuun suoraan vaikuttavilla valinnoilla.