Eduskunnan puhemiehelle
Euroopan unionin tuomioistuin on antanut tuomion Tyco C-266/14, jonka mukaan silloin, kun työntekijällä ei ole kiinteää työpaikkaa, työaika alkaa kotoa ja päättyy kotiin. Työmatkat ovat siis tuomiossa mainituissa tilanteissa työaikaa toisin kuin Suomen työaikalaissa säädetään. Suomen työaikalain (605/1996) 4 §:n 3 momentin mukaan matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.
Euroopan unionin tuomioistuimen päätöstä on lähtökohtaisesti tulkittava Suomessa niin, että esimerkiksi kodinhoitajan ja myyntimiehen, joilla ei ole kiinteää työpaikkaa, työaika alkaisi silloin, kun hän lähtee kotoa ja saapuu kotiin. Tuomiolla on siten laaja vaikutus Suomen työmarkkinoille ja työntekijöiden oikeuksille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko työ- ja elinkeinoministeriö tietoinen Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainitusta tuomiosta koskien ilman kiinteää toimipaikkaa työskentelevien työntekijöiden työmatkan lukemista työaikaan ja onko ministeriö valmistelemassa Suomen työaikalakiin tarvittavat korjaukset, jotta oikeustilamme vastaisi mainitussa tuomiossa omaksuttua näkemystä?
Helsingissä 3.12.2015
Anna Kontula /vas
Oikeus- ja työministerin vastine:
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, herra puhemies, olette toimitanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kasnsanedustaja Anna Kontulan / vas näin kuuluvan kysymyksen KK 337/2015 vp:
Onko työ- ja elinkeinoministeriö tietoinen Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainitusta tuomiosta koskien ilman kiinteää toimipaikkaa työskentelevien työntekijöiden työmatkan lukemista työaikaan ja onko ministeriö valmistelemassa Suomen työaikalakiin tarvittavat korjaukset, jotta oikeustilamme vastaisi mainitussa tuomiossa omaksuttua näkemystä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa sen hallinnonalaa koskevia ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeustapauksia viran puolesta.
Euroopan Unionin työtuomioistuimen antamassa tuomiossa 10 päivänä syyskuuta 2015 asiassa C-266/14 tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi ”työajaksi” on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa työntekijöiltä ei ole kiinteää tai tavanomaista työn suorittamispaikkaa, katsottava aika jonka työntekijät käyttävät päivittäin kodin ja työnantajansa osoitaman ensimmäisen ja viimeisen asiakkaan väliseen matkaan.
Työaikalain (605/1996) yleismääritelmän mukaisesti työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Työhön käytetyllä ajalla tarkoitetaan varsinaisen tai pääasiallisen työntekopaikan lisäksi mitä hyvänsä sellaista työskentelypaikkaa, johon työnantaja on työnjohto-oikeutensa perusteella määrännyt työntekijän tekemään työtä. Työaikalain 4 §:n 3 momentissa säädetään siitä, että matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.
Ainoastaan jos matkustaminen on osa työsuoritusta tai kiinteä osa sitä, voidaan se lukea työaikaan. Tämä on kuitenkin poikkeuksellista. Esimerkiksi lausunnossaan TN 1357-99 (17/98) työneuvosto on ottanut kantaa siihen, milloin matkustamiseen käytetty aika luetaan työaikaan. Kyse on poikkeuksesta, jota sovelletaan lähinnä sellaisiin ajoneuvoa kuljettaviin henkilöihin, jotka kuljettavat moottoriajoneuvolla työn tekemistä varten tarkoitettyja tarvikkeita tai välineitä. Työvälineillä ja -tarvikkeilla ei tarkoiteta esimerkiksi pieniä ammattityökaluja.
Työneuvosto on lisäksi lausunnossaan TN 1396-04 katsonut, että liikuttaessa työpäivän aikana autolla työpisteestä toiseen tällaiset lyhyehköt matkat voivat joissakin tapauksissa olla – työtehtävien luonteesta riippuen – olennainen ja kiinteä osa toimenkuvaa ja näin ollen työaikaa. Jos taas ei ole kysymys sen laatuisesta työtehtävästä, joka edellyttää lyhyehköjä siirtymisiä työpäivän aikana työsuorituspaikasta toiseen, on matkaa työneuvoston lausunnon mukaan arvioitava samalla tavoin kuin muitakin matkoja.
Vuoden 2016 aikana työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää työaikalain kokonaisuudistuksen. Siinä yhteydessä katsotaan työaikadirektiivistä annettuja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita ja ajanmukaistetaan työaikalaki myös näiltä osin.
Helsingissä 16.12.2015
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström
