Hallitus käynnisti projektin työelämän huonontamiseksi

Arvoisa puhemies,

avoimessa markkinataloudessa valtiovallan keinot vaikuttaa työllisyyteen ovat rajalliset. Työpaikkojen määrään vaikuttavat globaalit taloussuhdanteet, väestörakenne, vientisektorin uudistumiskyky ja monet muut seikat, joista demokraattinen päätöksenteko saa huonosti otetta.

Jotakin on silti tehtävissä, ja varsinkin massatyöttömyyden oloissa on meidän poliitikkojen velvollisuus tarttua toimeen.

On estettävä työttömyyden pitkittyminen työllistämistoimin ja työtä jakamalla. Hyväksi havaittuja malleja tähän ovat esimerkiksi vuorotteluvapaa ja 6-tuntinen työpäivä. On minimoitava työttömyyden sosiaaliset haitat riittävällä sosiaaliturvalla ja huolehdittava ihmisten mahdollisuuksista kouluttautua.

Vasemmistoliitto on esittänyt kotimaisen kysynnän käynnistämiseksi määräaikaista arvonlisäveron alennusta. Sen lisäksi on aloitettava julkisia hankkeita, joilla ylläpidetään kotimaista kysyntää ja huolletaan infrastruktuuria seuraavaa nousukautta varten. Rasvattava koneet, jotta ne ovat taas käynnistettävissä, korjattava raiteet, jotta tavarat pääsevät maailmalle.

Vielä on tunnistettava ja tuettava sellaisia aloja ja tuotannon tapoja, joiden markkinat ovat vasta muotoutumassa. On luotava perustulon kaltaisia rakenteita, jotka enemmän tukevat kuin tukahduttavat ihmisten toimeliaisuutta.

Arvoisa puhemies,

Edellä luetellut toimet ovat varmasti myös hallituksen tiedossa. Silti se näyttää ponnistelevan ankarasti aivan päinvastaiseen suuntaan.

Työllisyysmäärärahat on vedetty luihin ja kansalaisten kouluttautumismahdollisuuksia heikennetään koko ajan. Työtä halutaan keskittää työaikaa pidentämällä ja sen jakamista vaikeuttamalla.

Kotimaista kysyntää ajetaan alas ja työttömyyttä ylös julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkauksilla. Samalla annetaan raiteiden, kiinteistöjen ja tietoliikenneteknologian rapautua. Byrokratiaa ja jäykkyyksiä lisätään sinne tänne. Digitalisaation ja jakamistalouden lainsäädännölle asettamiin haasteisiin ei ilmeisesti edes yritetä tarttua, vaikka selvää on, että pelkällä puulla ja paperilla ei vientimme tuosta toivu.

Arvoisa puhemies,

miksi hallitus toimii näin käsittämättömällä tavalla, ikään kuin vasten omaa parastaan, ja takuulla vasten kansantalouden parasta? Nähdäkseni ainoa selitys on, että tavoitteena ei olekaan alhainen työttömyys ja iloisen puuhakas kansakunta, vaan ihan jotain muuta.

Joko tietoisesti tai sitten ymmärtämättömyyttään, varjoihin jäävien harmaiden eminenssien johdattamana, on hallitus käynnistänyt valtavan työelämän huonontamisen projektin. Sen tarkoituksena on kriisin varjolla pultata yhteiskuntaan rakenteet, jotka takaavat työnantajapuolen ehdottoman dominanssin ja vaurauden kasautumisen niille, joilla jo on.

Vasta tätä tavoitetta vasten tulee hallituksen toimiin jotakin johdonmukaisuutta.

Mikäli tavoitteena on matalaan palkkaan tyytyvä nöyrä työvoima, käyvät sosiaaliturvan heikennykset ja hyökkäys ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluoikeuksia vastaan hyvin järkeen. Tätä tavoitetta vastaan myöskään pitkittyvä työttömyys ei ole uhka vaan mahdollisuus: jatkuva työvoiman ylitarjonta on tutkitusti paras palkkamaltin tae.

Tässä kehyksessä saa mieltä myös hallitusohjelman radikaalein strateginen linjaus, tavoite yleisestä koulutustason laskemisesta. Siinä missä Suomi on tähän saakka kilpaillut laajapohjaisella osaamisella, nyt hallitus suuntaa kohti kahtiajakautuneita työmarkkinoita, joissa korkeasti koulutettu ja palkattu eliitti hallitsee matalasti palkattua ja koulutettua enemmistöä.

Arvoisa puhemies,

uuden eduskunnan avausistunnossa 2.6. edustaja Matti Vanhanen käytti ryhmänsä puolesta tärkeän puheenvuoron. Hän nimesi siinä vuoden 1879 elinkeinovapauslain hengen esimerkiksi hallituksen tulevalle taipaleelle.

Nuo elinkeino- ja sopimusvapauden periaatteet ovat edelleen suomalaisen siviilioikeuden kulmakiviä. Siksi en usko edustaja Vanhasen haikailleen muutosta itse elinkeinovapauteen. Näiden hallituksen ensikuukausien valossa luulen nyt, että hän tarkoitti pikemminkin laajaa lainsäädännön uudistusprojektia – elinkeinoelämän ehdoilla.

1800-luvun loppupuoli toi kyllä rahan vapauden, mutta ihmisen vapautta se ei tuonut. Elinkeinoelämän vapauden turvaksi oli tavallisille ihmisille nimittäin asetettu koko joukko normeja irtolaislaeista ankaraan rikoslakiin. Se oli heikon työturvallisuuden, 10-tuntisten työpäivien ja paikallisen sopimisen kulta-aikaa. Veroprosenttikin oli alhainen ja sitä maksettiin vain niistä tuloista, jotka itse ilmoitti veronalaiseksi. Suomi oli matalan koulutuksen, heikon sosiaaliturvan ja suurien tuloerojen kehitysmaa.

Niin parahin hallitus,

1800-luvun lopulla tapahtui kuitenkin myös paljon muuta: juuri samaisen elinkeinovapauden seurauksena nousi ja järjestäytyi myös vahva työväenliike, joka ryhtyi vaatimaan oikeutta säälliseen työhön ja sen tuoton reilumpaan jakamiseen. Kannattaakin olla tarkkana, mitä toivoo. Voi nimittäin käydä niin, että saa sen.

Kannatan edustaja Arhinmäen epäluottamuslausetta.

Ryhmäpuhe työllisyysvälikysymyksessä