Eduskunnan puhemiehelle
Vuodesta 2010 alkaen Suomessa on voinut suorittaa opintoja omaehtoisesti opiskellen työttömyysetuudella. Hakijan tulee olla vähintään 25-vuotias, työtön ja TE-toimiston arvion mukaan koulutuksen tarpeessa sekä opiskelun tulee parantaa ammattitaitoa ja mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Koska TE-toimisto kuitenkin asettaa yhdeksi omaehtoisen opiskelun ehdoksi opiskelujen päätoimisuuden, syntyy tilanteita, joissa opintojen laajuus on niin pieni ja suunniteltu opiskelu-aika niin pitkä, että opinnot eivät täytä työttömyysturvalain päätoimisilta opinnoilta edellyttämää viiden opintopisteen, kolmen opintoviikon tai 4,5 osaamispisteen etenemisvaatimusta kuukautta kohti. (30.12.2002/1290.)
Tästä seuraa tilanne, että henkilö, joka opiskelee yliopistossa esimerkiksi keskimäärin kolme opintopistettä kuussa, voi olla työttömyysturvalain kannalta päätoiminen opiskelija, mutta opintojen laajuus ja etenemistahti eivät kuitenkaan täytä omaehtoisen opiskelun tukemiselle asetettuja kriteerejä. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan: ”Näissä tilanteissa asiakasta tulisi luonnollisesti ohjata selvittämään mahdollisuuksia tiivistää tai täydentää opintosuunnitelmaa siten, että tukemisen kriteerit täyttyvät.” (TEM 37/2013.)
Omaehtoisen koulutuksen hyväksyminen osaksi työttömän henkilön työllistymissuunnitelmaa edellyttää työ- ja elinkeinotoimiston suorittamaa koulutustarveharkintaa. TE-keskuksen harkinnan varaa onkin erityisesti korostettu lakiin liittyvässä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa, jossa todetaan, että: ”…tämän harkinnan pitäisi olla suhteellisen väljää, koska lähtökohtaisesti tutkinnon suorittanut henkilö on työmarkkinoilla yleensä aina paremmassa asemassa kuin henkilö, jolta koulutus puuttuu tai tutkinto on jäänyt kesken.” (TyVL 11/2009 vp.)
Myös työttömyysturvalaissa esitetään seuraava poikkeus päätoimisen opiskelun ehtoihin, joka mahdollistaisi TE-keskuksen joustavamman tulkinnan: ”Työnhakijaa ei pidetä päätoimisena opiskelijana, jos opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon tai yritystoiminnan harjoittamisen perusteella voidaan katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.” (30.12.2002/1290.)
Opintopisterajojen orjallinen tulkinta on johtanut tilanteeseen, missä TE-toimiston asiakkaan työvoimapoliittinen asema, eli onko hän työttömyysturvalain tarkoittama pää- vai sivutoiminen opiskelija, on yksittäisen virkailijan päätöksen varassa, vaikka virkailijan harkintavaltaa on korostettu.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä selventääkseen työttömyysetuudella tapahtuvan omaehtoisen opiskelun edellyttämiä opintosuunnitelman etenemistahdin ja pisterajojen tarveharkintaa sekä kriteereitä?
Helsingissä 10.12.2015
Anna Kontula /vas
Oikeus- ja työministerin vastine:
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna Kontulan / vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 351/2015 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä selventääkseen työttömyysetuudella tapahtuvan omaehtoisen opiskelun edellyttämiä opintosuunnitelman etenemistahdin ja pisterajojen tarveharkintaa sekä kriteereitä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Ensisijaisesti päätoimisen opiskelun aikaista toimeentuloa varten on opintotukijärjestelmä.
Työttömyysturvalain mukaan päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Päätoimisina pidetään muun muassa opintoja, joiden tavoitteena on ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon taikka yliopistossa suoritettavan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen. Jos ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa suoritettavat opinnot eivät johda mainittuihin tutkintoihin, opintoja pidetään päätoimisina, jos opintojen opintosuunnitelman mukainen laajuus on keskimäärin vähintään viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Työttömyysturvalaissa säädetään myös muiden kuin korkeakoulussa suoritettujen opintojen päätoimisuudesta.
Työnhakijaa ei pidetä päätoimisena opiskelijana, jos opiskeluaikaisen vakiintuneen työssäolon tai yritystoiminnan perusteella voidaan katsoa, ettei opiskelu ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Asiasta säädetään työttömyysturvalaissa. Työ- ja elinkeinoministeriön TE-toimistoille antaman soveltamisohjeen mukaan mainittua säännöstä sovellettaessa edellytetään lähtökohtaisesti, että työnhakija on ollut työssä opiskeluaikana vähintään kuusi kuukautta.
Jos työnhakijan opiskelua ei ole pidettävä päätoimisena edellä kerrotun perusteella tai työnhakija voi osoittaa opiskelun sivutoimiseksi opiskeluaikaisen työssäolon tai yritystoiminnan perusteella, opiskelu ei estä työttömyysetuuden saamista.
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetään, että TE-toimisto voi tietyin edellytyksin päättää työnhakijan omaehtoisen opiskelun tukemisesta työttömyysetuudella. Edellytyksenä on muun muassa, että työnhakijalla on TE-toimiston toteama koulutustarve ja toimisto arvioi, että omaehtoisen opiskelun tukeminen on työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikkansa ja opiskelun katsotaan olennaisesti parantavan työnhakijan mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille.
Työttömyysetuudella tuettavien opintojen tulee olla työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla päätoimisia. Poikkeuksena on tilanne, jossa työnhakijan opintoja pidetään sivutoimisena opiskeluna opiskeluaikaisen työssäolon tai yritystoiminnan perusteella. Jos tällaista poikkeusta ei olisi, työttömyysetuudella voitaisiin tukea työsuhteen aikana aloitettuja opintoja nykyistä harvemmissa tilanteissa. Esimerkiksi lomautettujen ja tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanottujen mahdollisuus opiskella työttömyysetuudella tuettuna heikkenisi merkittävästi.
Jos työnhakijan omaehtoista opiskelua on päätetty tukea työttömyysetuudella, työnhakijalla voi olla oikeus saada määrältään korotettua työttömyysetuutta. Lisäksi työnhakijalle maksetaan kulukorvausta. Työnhakijan ei myöskään tarvitse esimerkiksi hakea tarjottua työtä työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Säännösten tarkoitus on turvata työnhakijan mahdollisuudet keskittyä opiskelemiseen.
Opiskelun tukeminen työttömyysetuudella edellyttää, että työnhakija etenee opinnoissaan. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa säädetään, että korkeakouluopintojen katsotaan etenevän riittävästi, jos työnhakija saa tuettavaa opintokokonaisuuteen kuuluvia opintosuorituksia keskimäärin viisi opintopistettä opiskelukuukautta kohti. Muiden kun korkeakouluopintojen osalta edellytetään, että opinnot etenevät koulutus- tai opintosuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Viimeksi mainittujen opintojen riittävää etenemistä ei siis tarkastella opintopiste-, opintoviikko tai osaamispistemäärän perusteella.
Myös opintotuen saaminen edellyttää päätoimista opiskelua. Korkeakouluopintojen osalta edellytetään lähtökohtaisesti, että opiskelija etenee opinnoissaan viisi opintopistettä tukikuukautta kohti. Lähtökohta on siis sama kuin seurattaessa työttömyysetuudella tuettavan opiskelun etenemistä.
Työ- ja elinkeinoministeriön käsityksen mukaan opintojen päätoimisuuden määrittelyyn ja työttömyysetuudella tuettujen opintojen etenemistä koskeviin vaatimuksiin ei liity kehittämistarvetta. Ministeriö katsoo, että työttömyysetuudella tuetun opiskelun osalta on perusteltua edellyttää, että työnhakija opiskelee päätoimisesti ja etenee opinnoissaan.
Helsingissä 16.12.2015
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström
