Ylensyöminen ja vähäisestä liikkumisesta johtuvat terveysongelmat olivat aina viime vuosisadan loppupuolelle lähinnä eliitin vaivoja. Niin ikään ani harvoilla oli aikaa sellaisiin ylellisyyksiin kuin eksistenssikriisi tai ihmissuhdesotku. Useimpien arjessa pulaa oli kaikesta muusta paitsi työstä.
Kiitos yleisen tuottavuuskehityksen ja hyvinvointivaltion, Suomi on muuttunut paljon ja nopeasti. Suurin osa suomalaisista elää tänään yltäkylläisemmin kuin keskiluokka vielä sata vuotta sitten. Niinpä myös eliitin ongelmista on tullut enemmistön ongelmia.
Laihdutuskuurit, rapakunto, aikasyöppö internet ja tietoähky – kuulostaako tutulta? Vain pieni osa suomalaisista kärsii enää nykyisin perustarpeiden määrällisestä puutteesta. Huomattavasti useamman elämänhallintaa keikuttaa yltäkylläisyys, tavalla tai toisella.
Valitettavasti ihmisen elimistö sopeutuu yltäkylläisyyteen äärimmäisen hitaasti. Se haluaa edelleen syödä kaiken näkemänsä rasvan ja sokerin, vaikka kilot ovat jo terveysriski. Se välttelee vaivannäköä, vaikka liikkumattomuus tappaa. Pienten yhteisöjen kasvattina se on koodattu janoamaan uutisia ja kaipaamaan lajitovereittensa seuraa, vaikka nettiä käyttävälle kumpaakin on tarjolla rajattomasti.
Kun kaikkea on yhtäkkiä riittävästi, menee järjestelmä sekaisin. Se ei osaa tyytyä kohtuuseen. Tästä pulmasta kasvaa valtavat inhimillisten rajojen venyttämisen markkinat. On kofeiinitonta kahvia ja rasvatonta maitoa, sokerittomia karkkeja ja lihatonta makkaraa. Arkiliikunnan korvaa kolme kuntosalikertaa viikossa, ihmissuhteita voi haalia parilla klikkauksella sosiaalisesta mediasta ja ohi vilistävästä uutisvirrasta ehdimme lukea otsikot.
Aikamme tunnukseksi noussutta tosi-teeveetä on tapana paheksua siitä, että esittäessään tarkkaan ennalta käsikirjoitettuja ohjelmia ikään kuin todellisuutena se tavallaan valehtelee meille.
Mitäpä jos onkin niin, että juuri tosi-teeveen muovinen formaatti, todellisuuden halpa ja kulmistaan pyöristetty kopio, tuo sen lähemmäksi jokapäiväistä elämäämme kuin se ”todellisuus”, jota televisio ei näytä, mutta jota ihmiset muka oikeasti elävät? Josko kyseessä onkin television aspartaamituote, totta juuri niiden ominaisuuksiensa vuoksi, joiden takia sitä syytetään epätodeksi.
Puutteessa ei ole mitään ihanteellista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yltäkylläisyydessä olisi. Suomella on edelleen ratkaistavana lukuisa joukko köyhyyden ongelmia, mutta niiden kanssa limittäin myös rikkauden pimeä puoli, jossa tuoksut ja maut ovat laimeita kopioita.
(kirjoitettu Aamulehdelle 24.1.2016)
