Brexit on järkyttänyt Euroopan rauhaa. Päätoimittaja toisensa jälkeen taivastelee brittiäänestäjän tyhmyyttä ja sitä hyväksi käyttäneiden matalamielisyyttä. Kokoomuslaisen kansanedustaja Juhana Vartiaisen mielestä tulos on ”luuserien kapina, protesti menestyjiä vastaan”.
Brexit yllätti useimmat, reaktio siihen ei. Suoraa demokratiaa kyseenalaistavia puheenvuoroja on vilahdellut mediavirrassa tiuhaan. Tuskin oli Brexit-äänet saatu lasketuksi, kun Yle (25.6.) muistutti nettisivuillaan Espanjan vaalien olevan ”seuraava uhka EU:lle”.
Demokratiasta tuli ongelma, kun Ranskan ja Hollannin äänestäjät tyrmäsivät EU-perustuslain vuonna 2005, samoin irlantilaisten hylättyä Lissabonin sopimuksen vuonna 2008. Kreikan viimekesäinen talouskuriäänestys tuomittiin jo ennalta.
Kansanäänestykset nähdään uhkana koko järjestelmälle, koska kansa ei ymmärrä isoa kuvaa. Koska kansa ei kykene rationaaliseen ajatteluun. Koska kansaa on helppo huijata.
Demokratia on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista. Siihen nähden on hämmentävää, miten monelle eurooppalaisen eliitin jäsenelle sanan merkitys näyttää jääneen epäselväksi. Demokratialta odotetaan temppuja, joita se ei voi eikä sen kuulukaan tehdä. Sitten ollaan pettyneitä.
Kansanäänestys ei ole eliitin tekemien päätösten vahvistamiseksi järjestetty rituaali. Kansan tehtävänä ei ole niiata johtajilleen, vaan tehdä valinta ja äänestää parhaaksi katsomallaan tavalla. Pelisääntöjen mukaan toteutetun vaalin tulos ei siten ole oikea tai väärä. Se on tapahtunut tosiasia.
Kun valintoja tekevät ihmiset, mukana on aina paljon muutakin kuin järkiperusteita. On tunnetta, mielikuvia, ryhmäpainetta ja henkilökohtaisia intressejä. Myös demokratian puitteissa voidaan tehdä suuriakin erehdyksiä. Hitler nousi valtaan melko lailla demokraattisesti.
Demokratialla on kuitenkin myös kyky korjata näitä erehdyksiään. Se on hidasta ja kallista nimenomaan siksi, että se huomioi muita päätöksentekomenetelmiä kattavammin erilaisia näkökulmia ja intressejä. Pitemmässä juoksussa demokratia osoittautuu ylivoimaiseksi, tarkasteltiin tuloksia sitten yhteiskunnallisen vakauden sen asukkaiden hyvinvoinnin näkökulmasta.
Mikä tärkeintä, demokratiassa päätöksiä tekevät ne, joita päätökset koskevat. Oli päätös viisas tai ei, se on oma. Juuri siinä on demokratian hullu kauneus, jota eurooppalainen eliitti ei kansoille soisi.
Pohjimmiltaan tämä meidän elämämme on valintojen kantamista. Mieluummin omien kuin muiden.
(Kirjoitettu Aamulehdelle 10.7.2016.)
Hei Anna! Onpas kiva lukea sosialistia, joka vielä näinä päivinä uskoo kansanvaltaan. Sata vuotta sitten teitä oli paljon enemmän. Nyt kun olette vallassa peräti kahdeksan puolueen voimin, tyydyn vain onnittelemaan valitsemastanne strategiasta.
Tuo strategia on nimeltään Curley-ilmiö, ja sillä tarkoitetaan demokratiaan sisältyvää ominaisuutta nostaa valtaan eniten kannattajilleen rahaa lupaavat poliitikot. Tätä poliittista ominaisuutta käytti hyväkseen James Curley, jonka mukaan käsite on siis nimetty.
Toinen ja Jamesia huomattavasti tunnetumpi poliitikko, joka käytti hyväkseen äänestäjien halua ja taipumusta suosia niitä, jotka jakavat rahaa kannattajilleen, oli Adolf Hitler, johon sinäkin tuossa viittaat. Hitlerin toiminnasta Götz Aly kirjoitti erinomaisen kirjan ”Hitlerin edunsaajat”.
Lyhyesti sanottuna Curley-ilmiö toimii siten, että poliitikko lupaa äänestäjilleen taloudellisia etuja. Koska kansalaisilla on perustavaa laatua oleva moraalinen käsitys, jonka mukaan varastaminen on kielletty, he hämäävät omaa moraalintajuaan äänestämällä yhden vertaisistaan säätämään lailliseksi toisten ruumiillisen ja omaisuuden koskemattomuuden menettämisen. Sen jälkeen he perustelevat toimintaansa sillä, että se on ”laillista”.
Joten jos ja kun haluat miettiä länsimaisen demokratian perustavaa laatua olevia ongelmia, tulet aina törmäämään tuohon samaan ilmiöön. Mikäli tuo ilmiö halutaan lopettaa ja turvata länsimainen oikeusvaltio, meidän pitäisi muuttaa oma yhteiskuntamallimme pois demokratiasta ja omaksua perustuslaillinen tasavalta.
”Mikä tärkeintä, demokratiassa päätöksiä tekevät ne, joita päätökset koskevat.” Muotoilisin tuon vielä tylymmin: Mikä tärkeintä, demokratiassa niiden on saatava päättää, jotka päätösten seuraukset viime kädessä maksavat. Tämä näkökulma on kummallisen hukassa poliitikoilta. Kaipa sitä on niin kauan ja niin kontrollitta mällätty toisten, lue veronmaksajien rahoilla, että sitä ei tulla edes ajatelleeksi.
Ja tosiaan noiden videoiden viestiä kannattaa levittää demareillekin.
(Jälkimmäinen on aika relevantti heille ja teillekin kohdasta 15:23 lähtien..)
No, toivottavasti kommentti, jossa linkit ovat, ilmestyy joskus. (lisää)
”Mikä tärkeintä, demokratiassa päätöksiä tekevät ne, joita päätökset koskevat.”
Minäkin puutun tähän virkkeeseen, sillä pienyhteisödemokratiassa sen sisältö muuttuu usein irvikuvakseen.
Pienyhteisöjen sovellutuksessa demokratiaan kuuluvaa yhtäläisen valtaosuuden periaatetta sovelletaan usein myös mahdollisuutena olla tekemättä mitään. Tämä siksi, että päätösten suhteen ollaan enemmän tai vähemmän välittömästi asianosaisia. Silloin kun ikävistä asioista (työpaikka- ja koulukiusaamistapauksista, häiriköivistä naapureista taloyhtiössä jne.) pitäisi saada päätöksiä aikaan, monet laskelmoivat, että on parempi antaa ongelman jatkua. Rasituksen annetaan mieluummin kohdistua sosiaalisen hierarkian paineessa eli heikoimmassa asemassa olevien yksilöiden kontolle, kuin lähteä sitä poistamaan, jolloin vastuuta jouduttaisiin ottamaan kollektiivisesti.
Ilmiö korostuu, kun mentäessä ei toivotun jaettavan ääripäätä koskevaan päätöksentekoon. Toivotusta jaettavasta kelpaa pienikin osuus, mutta ei-toivotun vastenmielisimmästä ääripäästä kukaan ei halua ottaa mitään. Näiden tapausten hoitamisessa autoritäärinen vallankäyttö olisi demokratiaa parempi ja usein myös oikeudenmukaisempikin toimintamalli. Vaan kun kaikkea autoritääristä vallankäyttöä ollaan alettu pitää lähes rikollisena; tämä siitäkin huolimatta, ettei mitään toimivaa menettelyä olla edellä kuvatuissa tapauksissa keksitty tilalle.
Asiayhteydestään irroitettuna lause ”Mikä tärkeintä, demokratiassa päätöksiä tekevät ne, joita päätökset koskevat” tosiaan on kauhea, koska se voit tarkoittaa, että etupiirit päättävät valtion suojeluksessa sääntelystään, tuistaan ja lainsäädännöstään itse. Se on kaikkea muuta kuin demokratia. (Vähän niin kuin tekijänoikeuspiirit nyt.)
PS. Saisiko videolinkit sisältävät kommentin kohta näkyviin?
Olavi Koskela, kaikkea ei kuitenkaan voi tai pidä mitata rahassa. Ja veronmaksajia meistä ovat kaikki: ei ole olemassa erikseen ”veronmaksajat” ja ”ei-veronmaksajat”.
Olavi Koskela, kaikkea ei kuitenkaan voi tai pidä mitata rahassa. Ja veronmaksajia meistä ovat kaikki: ei ole olemassa erikseen ”veronmaksajat” ja ”ei-veronmaksajat”.
Kas kas, Vasemmiston edustajalta tätä en olisi odottanut. Mutta totta puhui Kontula. Eliitti pelkää kansanvaltaa kuin ruttoa. Ehkäpä he haikailevat Ateenan kulta-aikojen ’demokratiaa’, missä päätösvalta oli jokaisella kansalaisella. Useimmat vain unohtavat, jos ovat koskaan tienneetkään, että sen ajan Ateenassa oli 90% orjia tekemässä kaikki työt. Ne kansalaiset olivat sen ajan eliittiä. Vastaavanlaiseen järjestelmään kyllä EU näyttää olevan menossa.