Täysistuntopuhe valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osasta: Jaettu ymmärrys työn murroksesta (VNS 6/2017 vp).
Arvoisa puhemies,
vasemmisto kiittää hallitusta erinomaisesta katsauksesta työn murrokseen. Vaikka se tulee myöhään, ei muutos vielä ole karannut politiikan ulottumattomiin. Vielä ehdimme hallita sen riskejä, tarttua sen mahdollisuuksiin ja päättää, millaista yhteiskuntaa haluamme.
Tähän kaikkeen tarvitaan yhteistä ymmärrystä siitä, miten työ on muuttumassa ja miten se muuttaa muuta yhteiskuntaa. Näitä ilmiöitä selonteko listaa ansiokkaasti.
Aivan aluksi on meidän hyväksyttävä, että totutut mittarit eivät enää toimi. BKT:n ja työllisyysasteen kohtalonyhteys säröilee, ja digitaaliset disruptiot murentavat kummankin kykyä mitata hyvinvointia. Kaavamainen tehtyjen työtuntien tuijottaminen ohjaa harhaan, sillä kaikki työ ei ole yhteiskunnallisesti samanarvoista. Määrää tärkeämpää onkin tarkastella työn laatua, tukea sellaista toimintaa, jotka parhaiten edistävät ihmisten ja luonnon hyvinvointia.
Edelleen on ymmärrettävä, että vaikka työ sinänsä on välttämätön osa ihmisyyttä, ansiotyö ei sitä ole. Suomessa tehdään arvoa myös muualla kuin perinteisessä palkka- ja yrittäjätyössä. Pelkästään kotien ja järjestöjen vapaaehtoistyö tuo laskennallisesti yli 50 prosenttia bkt:n päälle. Lisäksi on muuta talkootyötä, apurahatyötä, harmaata työtä, jakamistaloutta jne. Pääomaa kasaavan työn moraalinen korottaminen muun työn yläpuolelle on paitsi epäreilua, myös epärehellistä.
Samalla on myös korkea aika päästää irti sovinistisesta talouskäsityksestä, jossa miesvaltainen vientisektori ymmärretään vaurauden tuottajana ja naisvaltainen hoiva ja kasvatus sen kuluttajana. Suomen tärkein menestystekijä on kodeissa ja hyvinvointipalveluissa tuotettu terve ja osaava väestö. Ilman sitä ei tästä maasta lähde yksikään risteilyalus tai kartonkikontti.
Arvoisa puhemies,
Selonteossa maalaillaan kuvaa huomispäivän työläisestä, joka vapaana ajan ja paikan rajoituksista luovii alasta, tulomuodosta ja projektista toiseen. Joka on kykenevä ja valmis myymään itsensä yhä uudelleen, jonka teho ei hyydy eikä innostus laimene.
Tällainen elämä on jo nyt joillekin totta, ja monet siitä haaveilevat. Yhden kokopäivätyön mallista luopuminen ja rutiinitöiden automatisointi voivat parhaimmillaan tarkoittaa vapautta valita itse työaikansa, työtehtävänsä ja työtoverinsa.
Selonteko toisaalta kuitenkin unohtaa, että suuri osa ihmisistä ahdistuu epävarmuudesta. He haluavat työpaikan, jossa käydä ansaitsemassa päivittäisen leipänsä ja palata sitten kotiin perheensä luo. Eikä tässä ole mitään pahaa.
Modernissa palkkatyöyhteiskunnassa pysyvyys rakennettiin palkkatyösuhteelle. Enää tämä järjestys ei toimi. Jo nyt noin miljoona työikäistä elää ”epätyypillisessä työmarkkina-asemassa”. He ovat työttömiä, itsensätyöllistäjiä, silpputyöläisiä, sekatyöläisiä, moniosaajia – ja yhä useammin montaa näistä samanaikaisesti.
Toistaiseksi työmarkkinoiden ja hyvinvointipalvelujen instituutiot ovat vastanneet muutokseen kosmeettisilla korjauksilla. Esimerkiksi työttömyysturvajärjestelmään on paikkaa paikan päälle kertynyt jo niin paksulti, että prekaarin silpputyöttömän turvasta on jäljellä vain byrokraattinen, todellisuuspakoinen ja mielivaltainen kiusaamisjärjestelmä. Näin ei voi jatkua.
Jos ei työ enää tuo ihmisten elämään kaivattua varmuutta ja jatkuvuutta, on sitä löydyttävä jostain muualta. On rakennettava koulutus-, verotus-, sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmät kokonaan alusta, universalismin, matalien kynnysten, joustavuuden ja yksinkertaisuuden periaatteille.
Arvoisa puhemies,
lopulta politiikassa on pitkälti kyse siitä, miten välttämättömät työt ja työstä syntyvä arvo saadaan jaettua järkevästi ja oikeudenmukaisesti.
Tästä näkökulmasta robotisaatio, digitalisaatio ja keinoäly eivät ole ongelma, vaan loistava uutinen: mitä sitten, jos työpaikkoja katoaa, jos se tapahtuu tuottavuuden kasvun vuoksi? Eikö ihmiskunta ole koko historiansa ajan tavoitellut juuri sitä?
Teknologia ei sinällään uhkaa ihmisten toimeentuloa, vaan vanhentuneet kakunjakotavat. Jos robotit tekevät jatkossa työt, robotit myös maksakoon verot. Tämä tarkoittaisi vahvaa siirtymää työn verotuksesta pääoman verotukseen.
Työn murros voi johtaa kaaokseen ja kasvavaan eriarvoisuuteen – tai sitten vapauttaa meidät tavalla, jota yksikään sukupolvi ei vielä ole kokenut. Koska kapitalistinen tapa järjestää työtä ja jakaa arvoa ei muutokseen taivu, vaan kasvavan tuottavuuden oloissakin piiskaa ihmisiä yhä kovempaan juoksuun – niin, on syytä ryhtyä miettimään muita vaihtoehtoja.
Haluan vain kiittää hyvästä kannaotosta . Kesäisin terveisin , silppu ja pätkä työläinen jo 15 vuotta (kirvesmies)
Anu Suomela
En oikein ole päässyt jyvälle, miten tämä malli takaisi verojen kertymisen hyvinvointipalvelujen kustantamiseen. Pääministerille varmaan palkkarahat löytyy, mutta entä sitten kaikille kansalaisille?
Hyvä Anna olet näköjään perehtynyt asiaan perinpohjaisesti.
Työelämä ja työstä saatava hyöty on jaettava tulevaisuudessa tasaisemmin, sillä ei ole mitään mieltä siinä, että jotkut rikastuvat upporikkaiksi ja toiset näkevät nälkää.
On aivan väärin että maailman varat omistaa 10 … 20 rikkainta.
Ensinnäkään he eivät sellaista omaisuutta ole edes omalla työllään ansainneet vaan sen on työntekijät heille hankkineet liian pienillä palkoillaan.
Tähän ei ole juurikaan tullut kommentteja. Otaksun syyksi sen, että puhe on niin hyvä ja aihe erinomaisen tärkeä. =) Miten tästä eteenpäin?