Puolueet, työmarkkinaosapuolet ja järjestöt ovat yksimielisiä siitä, että näin ei voi jatkua. Pienten lasten hoitoon tarkoitetut etuudet on järjestettävä uusiksi, jotta vanhempien työllisyysastetta, naisten ansioita ja miesten hoivavastuuta saataisiin nostettua. Lisäksi naisvaltaisten alojen kustannuksia ja pienten lasten äitien syrjäytymistä olisi syytä vähentää.
Nämä ovat kaikki tärkeitä tavoitteita, ja niitä kaikkia edistäisi pienten lasten hoivan jakaantuminen tasaisemmin isien ja äitien kesken. Äidit käyttävät edelleen yli 90 prosenttia vapaavalintaisista perhevapaista. Tämä epäsuhta heijastuu laajalti muihin yhteiskunnan rakenteisiin.
Useimmissa ehdotuksissa asiaa halutaan korjata korvamerkinnöillä, eli järjestelmällä, jossa osan vapaista voisi käyttää vain isä, osan äiti. Malli on perusteltu, kun tavoitteena on lasten hoivavastuun tasaisempi jakautuminen. Korvamerkinnät ovat tehokkain tunnettu tapa kannustaa isiä kotiin ja naisia työelämään.
Asia ei silti ole näin yksinkertainen. Perheiden arkea määräävät nimittäin monet muutkin seikat kuin kysymys sukupuolten välisestä työnjaosta.
Perhevapaat ja erityisesti niiden korvamerkitseminen perustuvat oletukseen kahdesta säännöllisessä kokopäivätyössä käyvästä vanhemmasta, joille kotiin jääminen on ilmoitusasia. Tosielämässä ihmiset kuitenkin tekevät myös silpputöitä, keikkatöitä ja osa-aikatöitä. On työttömiä, sairaita, itsensä työllistäjiä ja opiskelijoita.
Lasten hoitoa järjestellessään vanhempien on huomioitava omien, lasten ja lainlaatijan intressien lisäksi myös se, mistä sitä leipää saadaan. Jos perheessä on vain yksi työssä käyvä vanhempi, ei hänen ole järkevää jäädä vuorollaan kotiin. Yksinyrittäjän voi olla mahdotonta ajaa liiketoimintaansa alas vanhempainvapaan ajaksi, oppilaitoksilla on omat aikataulunsa ja niin edelleen.
Tämä on tärkeää, sillä jos vain toinen vanhemmista voi tosiasiallisesti käyttää vapaita, muuttuu tasa-arvoon tähtäävä korvamerkintä perheiden eriarvoisuutta tuottavaksi leikkaukseksi. Jotta perhevapaat voitaisiin järjestää viisaasti, pitäisi ensin tietää, kenelle niitä tehdään.
Siksi yritin etsiä tilastoja, monenko pikkulapsen vanhemmista molemmat todella ovat säännöllisessä palkkatyössä. Kävi ilmi, että kukaan ei ole vaivautunut asiaa selvittämään, vuosien kiihkeästä perhevapaakeskustelusta huolimatta.
Perhevapaiden tehtävänä on auttaa vanhempia järjestämään lapsilleen turvallinen, rakastava ja lapsilähtöinen kasvuympäristö. Korvamerkityt perhevapaat lisäävät todennäköisesti isien keskimääräistä osallistumista, mutta seuraako tästä lapsen etu, jos samalla perheiden mahdollisuudet arkensa järjestämiseen heikkenevät?
Minä en tiedä. Mutta kysymykseen tulisi suhtautua vakavasti, varsinkin nyt, kun hallitus parhaillaan teettää ehdotusta uudeksi perhevapaajärjestelmäksi. Olisihan hölmöä suunnitella perhevapaita sellaisille perheille, joita ei ole olemassa.
Kirjoitettu Aamulehdelle 17.9.2017
