Eduskunnan puhemiehelle
Vaikeiden psykoosien sekä muita vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon tarkoitetut lääkkeet kuuluvat Kansaneläkelaitoksen erityiskorvattavia lääkkeiden joukkoon. Erityiskorvattavuuteen oikeuttavalla vaikealla psykoosilla tarkoitetaan tilaa, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen. Näitä ovat skitsofrenia ja harhaluuloisuushäiriö sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa on ollut maniavaihe tai psykoottinen masennusvaihe.
Lääkekorvausjärjestelmä uudistui vuoden 2016 alussa niin, että myös erikoiskorvattavien lääkkeiden käyttäjä joutuu maksamaan korvattavat lääkkeensä kalenterivuoden osalta aina 50 euroon asti sekä viitehinnasta 4,50 euron lääkekohtaisen omavastuun ylittävältä osalta kokonaan itse.
Vaikka 4,50 euron lääkekohtainen omavastuu sekä kalenterivuoden 50 euron omavastuu ovat verrattain pieniä summia, hoitoalan ammattilaisten huoli on, että ne ovat monelle pienituloiselle este hoidon aloittamiselle. Kun lääkitys jää psykoosipotilaalta ottamatta, potilas ja tämän läheiset joutuvat kärsimään monella tavalla. Psykoosin hoidon viivästyminen voi muun muassa huonontaa toipumisennustetta ja toimintakykyä tulevaisuudessa sekä lisätä masennuksen ja itsemurhan riskiä. Lisäksi hoidon viivästyminen voi vaarantaa potilaan oman tai läheisten turvallisuuden sekä lisää riskiä syrjäytyä entisestään. Pahimmissa tapauksissa potilas päätyy takaisin sairaalahoitoon.
Jo nyt lähes viidennes suomalaisista jättää lääkkeitä ostamatta tai muita hoitoja käyttämättä korkeiden kustannusten vuoksi (Aaltonen, 2017). Vaikka lääkkeiden ottamatta jättäminen on yleinen ongelma, psykoosipotilaiden kohdalla kyse on monin tavoin erityistilanteesta: psykoosipotilaan kohdalla kyse ei aina ole valinnasta, sillä elämänhallinnan puutteiden takia rahaa ei välttämättä ole lainkaan lääkehoidon aloittamiseen. Hoidon aloittamisen lisäksi rahan puute on este myös sen jatkuvuudelle, sillä useat psykoosipotilaat tarvitset lääkehoidon koko loppuelämäkseen. Olisikin perusteltua, että lääkkeet saisi kokonaan ilman omavastuuta. Psykoosipotilaiden osalta lääkkeistä tinkiminen tai lääkehoidon aloittamatta jättäminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta terveydentilan romahtamista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin jatkotoimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä turvatakseen tarkoituksenmukaisen lääkityksen edellä mainitulle potilasryhmälle, jolle nykyinen lääkekorvausjärjestelmä aiheuttaa merkittäviä ongelmia?
Helsingissä 24.05.2018
Anna Kontula
