On perusteltua pyrkiä rajoittamaan tupakointia tilanteissa, joissa siitä on muille haittaa. Ravintoloiden tupakointikielto todennäköisesti pidentää alan työntekijöden elinikää vuosilla. Valistus raskausajan tupakoinnista suojaa sikiötä.
Mutta kun osakeyhtiössä tai työpaikalla kielletään tupakointi koko tontilla, mennään liian pitkälle.
Terveysmoralismi tarkoittaa ilmiötä, jossa paheksutaan leväperäistä terveyskäyttäytymistä. Tupakoinnin kohdalla se puetaan nykyisin usein huoleksi julkisten menojen kasvusta: verorahoitteisten terveyspalvelujen kautta me kaikki kärsimme tupakoinnista, ja siksi meillä on lupa kiusata tupakoitsijoita.
Tupakoinnin terveyshaitat ovat totta. Terveysmoralismin oikeuttajaksi niistä ei kuitenkaan ole, ei niin kauan, kun yhteiskunta sallii ja jopa ihailee muita terveyskustannuksia nostavia toimintoja. Kansantaloudellisesti esimerkiksi liika työnteko on yhtä haitallista kuin tupakointi.
Silti ei missään näe kylttejä, jotka varoittavat liiallisesta työskentelystä.
Jos itselle sallii salaa asioita, joita toisten kohdalla paheksuu, syyllistyy terveysmoralismin ohella kaksinaismoralismiin. Lähelle tätä ilmiötä pääsee, kun vertaa yhteiskunnan suhtautumista alkoholiin ja tupakkaan – vaikka hyvin tiedetään, että alkoholin haitat sivullisille ja kustannus yhteiskunnalle ovat tupakkaa huomattavasti laajemmat, alkoholiin ei kohdistu vastaavaa paheksuntaa.
Kaksinaismoralismilla on usein läheinen suhde luokkaan: ei olekaan sattumaa, että alkoholia kulutetaan kaikissa yhteiskuntaluokissa, kun taas tupakointi on nykyään selvästi työväenluokkainen tapa. Kahdesta epäterveellisestä tavasta (keskiluokkainen) moraalikontrolli pitää ongelmallisena vain sitä, joka kuuluu selkeästi toisten alakulttuuriin.
Tupakoinnin suosio laskee Suomessa niin vauhdikkaasti, että kansanterveydellisenä kysymyksenä se on kymmenen vuoden kuluttua kadonnut. Alamme olla tilanteessa, jossa viimeinenkin jotenkin päivänvalon kestävä argumentti tupakoinnin vaikeuttamisen puolesta liudentuu olemattomiin.
Jokainen meistä tekee epäterveellisiä tai terveyttä vaarantavia valintoja. Me nukumme, syömme, liikumme ja juhlimme liikaa tai liian vähän. Me ylitämme vilkkaan kadun, kiipeämme keittiötikkaille ja rakastumme vääriin ihmisiin. Elämä on kaiken kaikkiaan niin vaarallista puuhaa, että kukaan ei selviä hengissä.
Ei ole reilua, että jotkin riskikäyttäytymisen muodot oikeuttavat karkottamisen yhteisöstä (konkreettisesti pois tontilta), kun taas toisia ihaillaan ja kannustetaan.
(Kirjoitettu Aamulehdelle 14.7.2018)
Jos joku tekee muualla väärin, se ei oikeuta tekemään itse väärin. Tämä on argumentoinnin perusasioita. Tupakointi ei vaikuta ainoastaan tupakoijaan, vaan ulkopuolisiin. Luonnolla ja muilla ihmisillä on oikeutensa, joita tulee suojella. Uudistusmielisiltä puolueilta odottaa enemmän tekoja niiden turvaamiseksi, ei vähemmän. Tupakoinnin salliminen taloyhtiöissä tarkoittaa pilaantunutta ilmaa toisten asunnoissa ja tupakantumppeja pihamaalla, missä ne murskautuvat mikromuoviksi ja kulkeutuvat vesistöihin. Esimerkiksi yksinäisyys voi aiheuttaa huonoja ruokailutottumuksia, kun ei viitsi tehdä kotiruokaa yhdelle hengelle. Tupakointi sen sijaan on asia, johon voi itse vaikuttaa. Tyypillisesti se aiheutuu ryhmäpaineesta ja mainonnasta. Siihen voi vaikuttaa oman luokka-aseman mukaisella valistustyöllä. Tupakka on suuryritysten koukku, jolla hallitaan huono-osaisia. Entä minne jäi vasemmistolainen raittiustyö? Työpaikkatupakointi pilaa kaiken muun lisäksi ryhmähengen. Tupakoinnin puolustaminen on taantumuksellista saavutettujen ”etujen” puolustamista, oman vastuun pakoilua ja epäsolidaarisuutta.
Olen Annan kanssa pitkälti samaa mieltä.
Vaikka en itse tupakoi ja toivon muidenkin pysyvän tavasta erossa, koen tupakoinnin rajoittamistoimet jotenkin yliampuviksi ja välillä koomisiksikin.
Jos samalla olantakaisella otteella puututtaisiin vaikkapa koulu- tai työpaikkakiusaamiseen, tulokset olisivat kansalaisten hyvinvointia ajatellen paljon edullisemmat. Esimerkiksi henkiseen väkivaltaan verraten on tupakointiin, vaikkapa tuotteen saatavuutta rajoittamalla ja hintaa säännöstelemällä, huomattavasti helpompi puuttua, joten yksi jos toinenkin päättäjä haluaa tupakointikysmyksen puitteissa noukkia irtopisteitä itselleen.
Jopa ravintolatupakoinnin kieltäminen on yliampuvaa. Savu menee ensin keuhkoihin, jotka suodattavat myrkyistä yli 95%, jonka jälkeen se puhalletaan miljoona kertaa laajempaan huoneilmaan laimenemaan, jota ilmastointi alkaa vieläpä välittömästi poistamaan. Ravintolatyöntekijä saa tupakasta ehkäpä 1 / 100 000 -osa myrkytyksen tupakoitsijaan verrattuna. Hän joutuu sietämään sitä koko työvuoron, mutta eipä sitä tarvi allergikkojen yms. herkkien ihmisten hakeutuakaan ravintolatöihin, vaihtoehtoja on tarjolla. Sitten kun jotkut haluavat kieltää parveketupakoinnin, missä tuuli vielä kuljettaa savun samantien saharaan, alkaa se tuntumaan hurskastelun ääri-ilmiöltä. Moisten hullujen taloyhtiössä en haluaisi asua ollenkaan, jopa koko tontteja on julistettu savuttomiksi. Läskit aiheuttavat kolesteroliarvoillaan kansanterveysmenoja, autoilijat aiheuttavat kuolemantapauksia ja invaliditeettiä, ydinvoimalat nostavat taustasäteilyn arvoa jne
Olin aikaisemmin sitä mieltä, että polttakoot jos haluavat. Täyskiellon ilmoittaminen tavoitteeksi kuulosti hölmöltä. Jonkun muun tupakansavuun liittyvät terveysargumentithan ovat hölmöjä viimeistään nyt, kun baarit, ravintolat, työpaikat, jne. ovat savuttomia. Jos savulle ei jatkuvasti altistu eikä itse polta, haitat terveydelle ovat mitättömiä. Suojatien ylittäminen lienee riskinä samaa luokkaa ellei pahempi. En myöskään erityisemmin innostu keuhkosyövän kustannukset -argumentaatiosta. Minusta turvaverkon pitää olla armollinen ja sen pitää huolehtia myös itseaiheutetuista vahingoista. Tupakan aiheuttamien terveyskustannusten argumentit nimittäin pätevät sellaisenaan myös moneen muuhun vaivaan kuten ylensyöntiin, alkoholismiin, riskipitoisiin urheilulajeihin (ääripäässä duudsonointiin) ja ties mihin. Maailmasta tulee hyvin iloton ja hyvinvointivaltiosta tulee hyvin pian pahoinvointivaltio, jos turvaverkkoa lähdetään muokkaamaan tuolla tavalla uusliberalistiseksi. On ironista, että tuollainen muistuttaa sanelupolitiikkaa, jota esiintyy Kiinassa ja muissa diktatuureissa (sekä myöskin ainakin Yhdysvaltojen aikaisempaa meininkiä terveydenhuollon saralla), mutta uusliberalismi nyt muutenkin johtaa usein melko fasistiseen toimintaan. Terveys- ja kustannusmoralisoinnit ovat siis minusta hölmöä ja täysin takaperoista toimintaa, jotka vaikeuttavat halutun lopputuloksen saavuttamista.
Muutin kuitenkin mieltäni täyskiellosta, sillä tupakoitsijoita eivät muille koituvat haitat näytä kiinnostavan lainkaan sanoivat laki tai järjestyssäännöt tai normaalit käytöstavat sitten mitä tahansa. Tupakka syttyy jo ennen ulosmenoa ja viimeiset savut puhalletaan sisälle. Savutellaan suoraan ovien edessä, avoimien ikkunoiden alla, parvekkeilla, väkijoukossa, bussipysäkeillä ja ties missä. Monet sytyttävät tupakan sormiensa väliin ja jättävät sen polttamatta, mutta sen sijaan käyttävät sitä levittämään savua ympärilleen muiden ”iloksi”. Yksi pahimpia ovat tupakoitsijaryhmät vapaa-ajan tilanteessa. Ryhmät kokoontuvat muiden ihmisten keskelle ja aloittavat kollektiivisen ketjupolton, jossa yhden lopettaessa seuraavalla alkaa tehdä mieli. Kauemmas ei voi siirtyä, sillä päästessä pois edellisen savusta pois vieressä onkin seuraava rinki. Lisäksi siinä missä ainakin muilla ihmisillä yleensä on joku syy olla suunnilleen sillä paikalla, tupakoitsijoilla sen sijaan näyttää usein olevan omaa, tärkeämpää ohjelmaa.
Lähes poikkeuksetta myös tupakoitsijan osoittaessa huomaavaisuuttakin se on enimmäkseen ajattelematonta teatteria, jossa itse mennään sivummalle, mutta savu jää. Bussipysäkillä mennään tuulen puolelle polttelemaan, oviaukkojen luona mennään paikkaan, josta joko savu tulee suoraan oven eteen tai kohtaan, josta muiden täytyy kulkea läpi ovesta kulkiessaan, jne.
En siis tuomitsisi tontien tupakointikieltoja, koska tontilta ei välttämättä löydy paikkaa, josta savu ei kulkeutuisi muita haittaamaan, tai koska tontin omistajalla välttämättä ole mitään halua huolehtia tupakantumpeista ja muista siihen liittyvistä roskista tms. Tupakointi on kuitenkin pohjimmiltaan ihan oma valinta tai ainakin enemmän oma valinta kuin sellaisilla ei-tupakoitsijoilla, jotka joutuvat sen haittojen piiriin. Silloin pitää ymmärtää, ettei kaikkien tarvitse tapaa tukea.
Aksu lienee pilannut hajuaistinsa tupakoinnillaan, sillä savu ei suinkaan parveketupakoinnissa kulkeudu täysin pois vaan löytää naapuriparvekkeen ja sen avoimen oven tai läheisen avoimen ikkunan ja siirtyy pyörimään täysin ulkopuolisen ihmisen kämppään tai sitten talon pihalla ulkoilmasta nauttivat ”pääsevät” siitä osalliseksi. Tupakoitsijat saisivat mieluummin polttaa omissa huoneistoissaan ikkunat kiinni, jos kerran tupakansavusta niin paljon pitävät. Ilmanvaihdon pitää vain olla riittävä, jotta savu ei sitä kautta kulkeudu muualle rakennukseen vaan siirtyy hormin kautta ulos, josta se sitten ihan oikeasti laimentuisi muiden ulottumattomiin.
Ongelma on nimenomaisesti tupakansavussa, joka on pahanhajuista ja joka tarttuu välittömästi joka paikkaan: vaatteisiin, hiuksiin, nenäkarvoihin, jne. Sikarit ovat tietysti oma lukunsa ja sitä paskanhajua ei halua haistella senkään vertaa. Moni muu savu on muulle maailmalle neutraalia tai jopa hyväntuoksuista, mutta tupakansavu ei sitä ole. Sähkötupakatkaan eivät haittaa, sillä ne ovat yleensä paremman hajuisia ja joka tapauksessa niiden haju ei tartu vaan menee hyvin nopeasti ohi. Verrattaessa tupakanpolttoa vaikkapa viinanjuontiin, on helppo huomata, miten haitat jakautuvat lähimmäisten osalta samalla tavoin mutta kohdistuvat ulkopuolisten osalta jälkimmäisessä vain käyttäjään itseensä ja hyvin helposti väistettävissä olevaan pieneen alueeseen siinä missä edellisessä ne leviävät laajalle vaikeasti väistettäviin paikkoihin. Lisäksi jälkimmäisen suhteen virkavallalta saa häiriökäyttäytymistilanteessa aivan oikeasti apua ja niinpä käyttäjät ovat oppineet käyttäytymään melko hyvin etenkin otettaessa huomioon heidän senhetkiset henkiset rajoitteensa.
Vaikken terveys- ja kustannusmoralisoinnista pidäkään, olen siis hyvinkin paljon rajoitteiden ja totaalikiellon puolella tupakan suhteen, koska tupakoitsijat osoittavat päivästä toiseen omalla käytöksellään, ettei heidän käsiinsä voi tupakkaa uskoa. Sikäli jos haitat ovat yleensäkään vähentyneet, uskoisin sen korreloivan melko hyvin tupakoitsijamäärän laskun kanssa eikä minkään paremman käyttäytymisen kanssa. Käytös on muuttunut juuri sen verran, mitä lain velvoitteiden osalta voidaan valvoa, eikä lain signaalivaikutus ole lainkaan ulottunut tapaan liittyvään yleiseen huomaavaisuuteen tai käytöstapoihin. Tämä ei minulle riitä.