Eduskunnan puhemiehelle
Varainsiirtoverolain (931/1996) 11 pykälän 4 kohdan mukaan ensiasunnon ostaja, joka on täyttänyt 18 vuotta, mutta ei vielä 40:tä vuotta, on vapautettu varainsiirtoverosta. Varainsiirtovero on asunto-osakkeesta 1,6 prosenttia ja kiinteistöstä 4 prosenttia. Nykyisillä asuntojen hinnoilla kyse on merkittävästä summasta rahaa.
Ensiasunnon ostajan 40 vuoden yläikärajalle ei ole esitetty varainsiirtolaissa tarkempia perusteluita ilmeisesti siksi, että siinä hyödynnettiin tuloverotuksen asuntovähennyksen määritelmää ensiasunnonostajasta, joka tuli verotukseen ensimmäisen kerran vuonna 1990 (1335/1989).
Kyseisessä hallituksen esityksessä (110/1989) asuntovähennyksen ikärajaa perustellaan seuraavasti:
”Koska asumiseen annettavan tuen tarve on suurimmillaan nuoruusiässä ja perheenperustamisvaiheessa, uusi tuki suunnattaisiin nuorille, alle 40-vuotiaille ensiasunnon ostajille.”
Perustuslain 6 pykälän mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan iän perusteella. Vaikka tulot ja varallisuus keskimäärin kasvavat vanhuuseläkeikään saakka, pienituloisia henkilöitä löytyy kaikista ikäluokista. Lisäksi merkittävä osa suomalaisten varallisuudesta kertyy nimenomaan omistusasunnosta, joten yli 40-vuotiaiden ensiasunnon ostajien varallisuutta ei voida arvioida väestön keskiarvojen kautta. Siten ikärajausta on vaikea perustella tulo-tai varallisuuserojen kaventamisella.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus perustelee sen, että varainsiirtoverolaki asettaa ensiasunnon ostajat iän perusteella eri asemaan ja onko hallitus sitä mieltä, että tämä varainsiirtoverosta vapautuksen 40 vuoden ikäraja noudattaa perustuslain edellyttämää kansalaisten tasa-arvoista kohtelua?
Helsingissä 25.09.2018
Anna Kontula [vasemmistoliiton eduskuntaryhmä]
Vastaus kirjalliseen kysymykseen ensiasunnon ostajan varainsiirtoverosta vapautuksen yläikärajasta
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna Kontulan /vas näin kuulu-van kirjallisen kysymyksen KK 367/2018 vp:
Miten hallitus perustelee sen, että varainsiirtoverolaki asettaa ensiasunnon ostajat iän perusteella eri asemaan ja
onko hallitus sitä mieltä, että tämä varainsiirtoverosta vapautuksen 40 vuoden ikäraja noudattaa perustuslain edellyttämää kansalaisten tasa-arvoista kohtelua?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Varainsiirtoverolain 11 ja 25 §:n mukaan veroa ei ole suoritettava, jos verovelvollinen on hankkinut omistukseensa asuinkiinteistön ja vähintään puolet sillä olevasta tai sille rakennettavasta asuinrakennuksesta tai vähintään puolet asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista, jos hän käyttää tai ryhtyy käyttämään rakennusta tai huoneistoa omana vakituisena asuntonaan. Edellytyksenä on, että asunnon hankkinut ei ole aiemmin omistanut vähintään puolta asuinrakennuksesta tai asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista tai osuuksista ja se, että hän on ennen luovutuskirjan allekirjoittamista täyttänyt 18 mutta ei vielä 40 vuotta.
Mainitut ensiasunnon hankinnan verovapautta koskevat säännökset otettiin varainsiirtoverolakiin asiallisesti saman sisältöisinä kuin ne olivat sisältyneet leimaverolakiin. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella varainsiirtoverolailla korvattiin leimaverolain lainhuudatusleimaveroa, vuokraoikeuden siirtoleimaveroa sekä osakkeiden siirtoleimaveroa koskevat säännökset, joiden soveltamisalaan kuuluivat myös asuinkiinteistöjen ja huoneisto-osakkeiden luovutukset. Kysymyksen perusteluosassa todetun mukaisesti säännöksiä ei perusteltu, koska oikeustilaa ei mainituilta osin ollut varainsiirtoverolain säätämisen yhteydessä tarkoitus muuttaa.
Leimaverolakiin ensiasunnon verovapautta koskevat säännökset lisättiin vuoden 1991 alusta. Toimenpidettä perusteltiin lakiesityksen perusteluissa (HE 243/1990 vp) sillä, että asuntojen hintojen nousun johdosta leimaverosta oli tullut merkittävä menoerä, joka yhdessä lainakorkojen nousun kanssa oli saattanut erityisesti nuoret ensimmäisen oman asunnon hankkijat vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Perusteluina viitattiin myös verotuksen asuntopoliittisten vaikutusten ja tavoitteiden uudelleen arviontiin, mihin liittyi korkomenojen vähennyksen muodossa tuloverotuksessa annettava asumisen verotuen vähentäminen ja uutena verotuen muotona vuodesta 1990 käyttöön otettu valtionverosta tehtävä alle 40-vuotiaille myönnettävä asuntovähennys. Leimaverovapaudelle asetettiin sama ikäraja, mitä ei tässä yhteydessä erikseen perusteltu.
Ikärajan perusteena on asuntovähennyksen vastaavan ikärajan tapaan nähtävä olevan tavoite suunnata verovapaudesta muodostuva verotuki sen tarpeessa eniten oleville. Koska tuen tarve on suurimmillaan nuoruusiässä ja perheenperustamisvaiheessa, joihin näkökohtiin kysymyksen perusteluosassakin viitataan, ja jolloin myös tulotaso on työuran rajoitetun keston vuoksi tyypillisesti myöhempien työvuosien tulotasoa matalampi, verotuki on kytketty määräikään. On selvää, että kaavamainen ikäraja ei ole ongelmaton tuen tarkoituksenmukaisen kohdentumisen kannalta. Verotuksen massamenettelyssä on kuitenkin monesti tyydyttävä kaavamaisiin ratkaisuihin.
Verovelvollisen ikä erilaisen verokohtelun perusteena voi näyttäytyä ongelmallisena perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta, jollei ikärajalle ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä syitä. Hallituksen käsityksen mukaan sille on tässä yhteydessä olemassa objektiivisia perusteita tuen kohdentamisen tavoitteiden kannalta, vaikkakaan tuen optimaalista kohdentumista ei kaavamaisella menettelyllä ole mahdollista taata.
Asiaa on aiheellista arvioida kysymyksessä tarkoitetusta näkökulmasta asuntokaupan ja asumisen verotuksen myöhempien arviointien yhteydessä kiinnittäen huomiota asunto- ja sosiaalipoliittisten näkökohtien sekä yhdenvertaisuusperiaatteen lisäksi myös fiskaalisiin näkökohtiin.
Helsinki 16.10.2018
Valtiovarainministeri Petteri Orpo
