Ihmiset tapaavat ajatella, että työn tulos kuuluu sen tekijälle. Jos kudon myssyn ja myyn sen torilla, siitä maksettu summa kuuluu minulle.
Tai ei ihan. Myssyyn tarvitaan puikot, kaava ja lankoja. Osa myyntihinnasta menee siksi käsityötarvikkeiden maahantuojalle.
Eikä myssyn myyminenkään käy itsestään. Jonkun on ensin järjestettävä torille joulumarkkinat, ja bussiliikenne paikan päälle. Ostokset maksetaan jonkun valmistamalla rahalla. Jotta kutominen sujuisi, on terveyskeskuskin hyvä olla olemassa, sillä nivelten rasitusvammat voivat hoitamattomina äityä pahoiksi.
Kun siis olen maksanut myssyn hinnasta sen kutomiseen vaaditut tarvikkeet, maksan hyvillä mielin vielä veroissa osuuden kaikesta tästä työstä.
Myssyn hintaan vaikuttaa kuitenkin myös eräitä vaikeammin jäljitettäviä tekijöitä. Kutominen ylipäätään on naisten sukupolvien kuluessa kehittämä innovaatio, josta ei makseta rojalteja. Päähineen hinta moninkertaistuu, jos se on muodikas – mutta muotia ei mikään tietty taho suunnittele, vaan se kehittyy anarkistisesti paikalliskulttuurin ja globaalien virtausten hankauksessa.
Mikä tahansa tuotanto sisältää tunnistettavan työn lisäksi myös sellaisten resurssien käyttöä, joiden tekijää ei voida jäljittää – joko siksi, että aikaa on kulunut liikaa (kuka keksi pyörän?) tai se on syntynyt yhteisöissä ilman selkeää tekijää (vaikkapa kalevalamitta, jota monet kulttuurituotteet nykyään hyödyntävät).
Kaikille tasasummana maksettava perustulo on yritys vastata ongelmaan, miten jakaa oikeudenmukaisesti arvoa, jonka tekijää ei tiedetä. Siksi se on enemmän kuin sosiaaliturvauudistus: uudenlainen kansallinen osinko, jolla tehdä näkyväksi yhteisön olemassaolosta ja jokapäiväisen arjen puuhista syntyvä hyvinvointi.
Näin ajateltuna perustulo ei vain turvaa ihmisten toimeentuloa, vaan avaa laajemman ymmärryksen siihen, mistä työssä oikeastaan on kyse.
(Kirjoitettu Tampereen Viikkoon 5.12.2018)
Täytyy sanoa, että nyt on luovuus huipussaan.
Kiitos vain, mutta teksti perustuu aika laajalti vuosikymmenten ajan kirjallisuudessa pyöriteltyihin teemoihin. Ei siis mitään kovin omaperäistä.
Tuohon kun lisää vielä luonnon tuottamien ilmaispalveluitten roolin niin oikeilla jäljillä ollaan.
Hyvä ja spivan iskevä lyhytjuttu perustulon maailmaan!
MInun on kyllä mahdoton ymmärtää, mistä löytyy Suomen 4 400 000 täysi-ikäseille lähes 10 000 euroa vuodessa (800 euroa kuukaudessa) eli yhteensä runsaat 40 000 000 000 euroa vuodessa perustulorahaa. Se summa vie 3/4 valtion budjetista. Miten nämä rahat mahtuvat budjettiin ja miten ne peritään valtiolle takaisin ja keneltä? Mikä on sen jälkeen verotuksen progressio? Maksetaanko sen jälkeen esimerkiksi asumistukia 860 000 vuuokralaisille nykyiset 2 miljardia euroa ja mitä muita sosiaalisia tulonsiirtoja maksetaan? Minä vain kysyn lapasten virkkaajilta.
Hei Esko,
vasemmistoliiton malli tuottaa jonkin verran lisäkustannuksia nykyiseen nähden (lähinnä siksi, että myös opiskelijat tulevat sen piiriin), mutta ei merkittävästi. Muutokset yksittäisen henkilön käteen jäävissä tuloissa ovat pääosin muutaman kympin luokkaa (miinusta tai plussaa). Minulla ei ole laskelmia linkin takana, mutta jos otat yhteyttä sähköpostilla, laitan mielelläni tulemaan. (Olethan huomannut, että myös Kela on tehnyt laskelmia erilaisilla perustulotasoilla?)