Hyvinvointialueet tulevat. Vuoden 2023 alusta pitäisi lähes kaikkien Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyä kunnilta aluetasolle.
Kyse on suurimmasta julkisen sektorin organisaatiouudistuksesta vuosikymmeniin, ehkä vuosisataan. Ja palveluissa, joissa jokainen virhearvio ja laiminlyönti vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin ja perusoikeuksien toteutumiseen.
Siksi tammikuun aluevaaleissa valittavat seisovat paljon vartijoina. Heidän tehtävänsä on muuttaa laki lihaksi. Sote-uudistus antaa raamit, mutta vasta toteutus ratkaisee, paraneeko palvelujen laatu ja saatavuus muutoksen myötä.
Onkin surkeaa, että tässä ratkaisevassa vaiheessa on valtuustojen päätösvalta taloudellisesti rajattu. Niillä ei nimittäin ole verotusoikeutta, vaan rahoitus perustuu pääosin valtion määräämään rahoitusosuuteen. Myös lainanottoon on saatava lupa Helsingistä.
Raha on laskettu riittämään, enkä epäile, etteikö sillä voisi lain mukaiset sote-palvelut rakentaa. Rahoituksessa on huomioitu alueiden erilaiset väestörakenteet sekä muita kustannuksiin vaikuttavia seikkoja. Raha annetaan alueille yleiskatteellisena, eli paikallisesti voidaan päättää, miten se on viisainta käyttää.
Mutta rahoituksen ja päätöksenteon erottaminen toisistaan johtaa väistämättä alamittaiseen demokratiaan. Alueet saavat järjestää palvelut annetun budjetin puitteissa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta ne eivät voi päättää kerätä rahaa asukkailtaan ylimääräisiin palveluihin eivätkä toisaalta hyödy, vaikka hommat saataisiin hoidettua huokeammin.
Aikaisemmin kunnallisvaaleissa asukkaat ovat voineet ottaa kantaa siihen, haluavatko kotikuntansa tarjoavan vain lakisääteiset palvelut vai olisiko tarpeellista järjestää myös jotakin muuta. Kustannustehokkuudesta on palkittu pienemmällä veroprosentilla.
Hyvinvointialueiden tiukempaa liekaa on perusteltu muun muassa sillä, että uusi vero lisäisi verotaakkaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Verotuksen raskautta ei ratkaise verolajien määrä, vaan eurojen määrä.
Toinen argumentti verotusoikeutta vastaan on ollut alueiden erilaisuus. Kun toisaalla on enemmän rikkaita ja terveitä, toisaalla taas köyhiä ja sairaita, aluekohtainen verorahoitteisuus johtaisi regressiiviseen verotukseen – eli köyhemmät maksaisivat suurempaa veroprosenttia kuin rikkaat. Tai mikäli veroprosentti pidettäisiin kaikkialla samana, köyhien (ja usein enemmän sote-palveluja tarvitsevien) alueiden verokertymä jäisi rikkaita pienemmäksi.
Tämä on aito mutta ei erityisen uusi huoli. Näinhän se on mennyt kunnissakin Suomen itsenäisyyden alkuhämäristä asti. Verotusta tasaamaan onkin kehitetty jo vuosikymmeniä sitten valtionapujärjestelmä.
Hyvinvointialueiden itsemääräämisoikeuden kannalta ei ole välttämätöntä, että kaikki rahoitus kerätään alueverona. Jo se riittäisi, että muutama prosentti tulisi suoraan asukkailta. Tällöin aluevaaleissa valitut päättäjät olisivat paitsi moraalisesti, myös taloudellisesti vastuussa valitsijoilleen: kustannuksia leikkaavat innovaatiot hyödyttäisivät suoraan asukkaita ja toisaalta asukkaat voisivat halutessaan päättää lisäpanostuksista esimerkiksi ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Demokratia voi toimia vain, jos demokraattisilla rakenteilla (ihmisillä itsellään tai heidän valitsemillaan edustajilla) on todellista valtaa. Melkein aina tämä tarkoittaa, että rahan hankinnasta ja käytöstä tehtävien päätösten pitää olla samoissa käsissä.
Muuten kyse on leikkidemokratiasta, joka pikemmin rapauttaa kuin vahvistaa kansanvaltaa.
(kirjoitettu Aamulehdelle 27.9.2021)
Hyvin kirjoitettu. Tärkeä asis
Hillopullasta kermapullaan,äänestä niin sinut palkitaan. Saksassa 30-luvulla unilukkareita herätettiin ahkerilla kellosoittajilla jotka lapsellisuuttaan jopa hyvän asialla kuvittelivat olevansa.Kaikenlainen valvonta ja verotus,samaa sukua. Olisiko syytä purkaa nykyistä valvontayhteiskuntaa,kyllä ja antaa ihmisille vapaus nykyisestä ikeestä.
Suomen tulee siirtyä sosialistisesta holhousyhteiskunnassa sosiaaliseen markkinatalouden asap.
Lienee selvää, että palvelujen järjestämisvastuun siirtyessä kunnilta maakunnille, myös ainakin osa nykyisen kunallisverosta siirtyy alueiden kannettavaksi…
Hei Seppo, näinhän se ei mene: kunnallisverotus kyllä pienenee, mutta siirtymä on valtakunnan verotukseen.
Mutta pitääkö se niin mennä?!?