21. 10 2021

Puhe kansalaisaloitteen Kissakriisi hallintaan lähetekeskustelussa

”Kissojen seura tekee hyvää. Jos sinulla on kurja olo, katso kissoja ja olosi kohenee, koska ne tietävät, että asiat ovat niin kuin ovat. Ei ole mitään, mistä pitäisi hermostua. Ne tietävät sen. Ne ovat pelastajia.”

Charles Bukowski

 

Arvoisa puhemies,

kotikissa on kulkenut ihmisen kumppanina yli kymmenen tuhatta vuotta. Nykyään se on yleisimpiä tai yleisin lemmikki kaikkialla, missä ihminen on asettunut aloilleen.

Tämä yhteinen historia näkyy kotikissan pitkälle edenneenä domestikaationa. Elääkseen ihmisen kanssa se on luopunut monista villikissan ominaisuuksista ja panostanut yhteiseloa helpottavaan käyttäytymiseen.

Vaikka ihmisillä on taipumusta kokea kissa mystisyyteen saakka salaperäisenä otuksena, kissa puolestaan lukee ihmistä yli lajirajan yllättävän tarkoin – se esimerkiksi osaa seurata ihmisen katseen suuntaa ja matkia temppuja. Tutkitusti se tunnistaa ihmisen ilmeitä ja tunteita ja tulee puskemaan, kun huomaa läheisen ihmisen olevan allapäin.

Aikuiset kissat kommunikoivat keskenään pääosin elekielellä. Koska ihminen kuitenkin ymmärtää tätä huonosti, ne opettelevat erityisiä äänteitä ihmiskommunikaation tarpeisiin.

Aikuinen kissa maukuukin tavallisesti vain koettaessaan saada lajirajan yli kaikkein välttämättömimmät viestit. Kyse ei ole ainakaan kokonaan periytyvästä ominaisuudesta, sillä äänet vaihtelevat kissasta ja viestinnän kohteena olevasta ihmisestä riippuen. Esimerkiksi kissani Emma on kehittänyt erilliset maukaisut viestimään sellaisia asioita kuin ”moikka!”, ”haluan ulos.”, ”haluan syliin”, ”enkös vain olekin söpö” ja ”kahvisi haisee ihan kakalta.”

 

Arvoisa puhemies,

me emme elä kissojen kanssa vain niiden kauneuden ja integriteetin vuoksi. Kissa on levinnyt ihmisen mukana niin laajalle, koska sen seura on lisännyt ihmisen selviytymistodennäköisyyttä merkittävästi.

Vuosituhansien ajan ovat kissat suojelleet viljavarastojamme. Sitä myöten kun akuutti nälän uhka on väistynyt, ovat kissat siirtyneet suojaamaan meitä modernin ajan vitsauksilta – yksinäisyydeltä ja masennukselta.

Ilman kissoja olisi huomattavasti useampi esi-isämme kuollut nälkään. Ilman kissoja olisi kansallinen mielenterveyspalvelujen kriisi syvempi.

Kysymys kuuluu, miten me vastaamme kissoilta saamiimme lahjoihin. Maksammeko kauneuden ja huolenpidon takaisin samalla mitalla?

 

Arvoisa puhemies,

näin ei valitettavasti ole. Kissoja on läpi historian rakastettu, mutta myös kohdeltu kaltoin ja jopa julmasti.

Edelleen Suomessa hylätään tuhansia kissoja joka vuosi. Kissapopulaatioissa elää kymmeniä tuhansia kissoja, joista kukaan ei kanna vastuuta. Populaatiokissat kärsivät nälästä, kylmästä, sisäsiittoisuudesta sekä tarttuvista taudeista ja loisista. Hylätyn tai villinä elävän kissan elinikä on vain kahdesta viiteen vuoteen, kun hyvin hoidettu kissa saattaa elää parikymmentäkin vuotta.

Kuvitellaanpa, että metsissämme eläisi 20 000 hylättyä, pääosin sairasta tai nälkiintynyttä koiraa. Eikö siitä kirjoitettaisi valtakunnan medioissa? Eikö jokainen hallitus mainitsisi asiaa ohjelmassaan?

Siis, mistä nyt tämä hiljaisuus? Miksi kissa ei muka ansaitse meiltä samaa lojaalisuutta?

Ihminen on kissalle velkaa, ja maksaa lyhennyseriä kovin kitsaasti.

Eikä kyse ole vain velastamme kissoille, vaan myös muille lajeille. Ihminen on tuonut kissan ympäristöihin, joihin se ei luontaisesti kuulu ja joissa sen metsästystaidot uhkaavat alkuperäislajistoa.

Tarkkaa tietoa kissojen vaikutuksesta Suomen luontoon ei ole. Tiedämme kuitenkin, että kotikissa kuuluu Maailman luonnonsuojelusäätiön haitallisten vieraslajien listalle ja on tiettävästi saanut muualla melkoista tuhoa aikaan. On arvioitu, että kissalla on ollut keskeinen rooli ainakin 33 lintu-, nisäkäs- tai matelijalajin sukupuutossa. Tunnetuin esimerkki lienee pienellä uusi-seelantilaisella saarella elänyt isovilistäjä, jonka majakanvartijan kissa saalisti sukupuuttoon.

Vaikka myös vapaana ulkoilevat kesykissat metsästävät, tutkimustiedon valossa ne tekevät sen huomattavasti laiskemmin kuin kissat, joiden on hankittava koko ravintonsa itse. Siten huoli muista lajeista kietoutuu huoleen villeistä kissapopulaatioista.

 

Arvoisa puhemies,

kannatan lämpimästi aloitteen esityksiä kotikissojen siruttamisesta ja vapaana ulkoilevien kissojen leikkaamisesta. Suurin osa kissapopulaatioista saa alkunsa leikkaamattomista, vapaana ulkoilevista kissoista. Sirutus taas mahdollistaa löytökissan palautuksen pikaisesti tuttuun kotiympäristöön.

Aloitteen sivuvaikutuksena myös eläinsuojelun vapaaehtoisresursseja vapautuisi kissakriisin sammutustöistä muuhun toimintaan. Näin aloitteella voi olla välillisesti vaikutusta myös eläinsuojeluteemojen laajempaan kehitykseen.

Jotta kaikilla kissanomistajilla olisi mahdollisuus huolehtia velvoitteistaan, tulisi sirutus, kastraatio ja sterilointi huomioida ainakin harkinnanvaraisessa toimeentulotuessa nykyistä laajemmin.

 

Arvoisa puhemies,

tämä puheenvuoroni on kirjoitettu ihmisen näkökulmasta, sillä aloite käsittelee ihmisen vastuuta ja aikamme ihminen kykenee näkemään asioita heikosti muutoin kuin itsensä kautta.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että tämä ihmiskeskeinen lähestymistapa on seurausta ymmärryksemme tasosta, ei luonnonjärjestys. Ajattelen, että jokaisella lajilla on yhtäläinen oikeus olemassaoloon ja lajityypilliseen käyttäytymiseen siitä riippumatta, miten se vaikuttaa ihmiseen.

Jeremy Benthamin sanoin: ”Kenties jonain päivänä oivalletaan, että jalkojen määrä, ihon karvoitus tai ristiluun pää ovat aivan yhtä vähäisiä syitä jättää tunteva olento oman onnensa nojaan.”

 

Linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8176

 

 

 

One thought on “Puhe kansalaisaloitteen Kissakriisi hallintaan lähetekeskustelussa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *