Vasemmistoliiton ryhmäpuhe eduskunnan täysistunnossa 29.3.2022 koulutuspoliittisen selonteon VNS 1/2021 vp käsittelyn yhteydessä.
Arvoisa puhemies, hyvät edustajat,
Olemme vastikään saaneet jälleen ikävän muistutuksen siitä, että ennustettavuuden yhteiskuntapolitiikka on ohi. Vaikka sodat sodittaisiin ja pandemiat väsähtäisivät, ympäristökatastrofi tulee varmuudella pysymään luonamme tässä salissa istuvien loppuelämän ajan.
Voi olla, että kukaan meistä ei enää näe maailmaa, jossa kunnat unohtavat päivittää huoltovarmuussuunnitelmansa, koska mitäänhän ei koskaan kuitenkaan tapahdu. Voi olla, että kaikkein jähmeimmätkin ennustetekijät – sellaiset kuin väestörakenne, ilmastovyöhykkeet ja kansanterveys – liikkuvat jatkossa hyvinkin nopeasti.
Tämän pitää näkyä myös koulutuspolitiikassa. Kouluttautumisesta eliniäksi on siirryttävä elinikäisiin opiskelumahdollisuuksiin koko väestölle.
On jatkettava siirtymää kapeista ammattitutkinnosta yleisempiin taitoihin. On tuettava eri aloja yhdisteleviä opiskelukokonaisuuksia ja korostettava yleissivistyksen merkitystä. On tunnistettava nykyistä paremmin muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitut taidot.
Niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevat välineitä luotettavan tiedon tunnistamiseen ja punnintaan. Myös tiedon etsimisen ja monimutkaisten ilmiöiden hahmottamisen kansalaistaidot korostuvat.
Suomalaiset koulutusinstituutiot ovat olleet digitalisaation pioneereja, mutta vielä sillä saralla on paljon lupauksia lunastamatta. Valmius edelleenkehittää digitaalisia oppimisympäristöjä ja oppisisältöjä on ratkaiseva tekijä koulutusjärjestelmien resilienssissä.
Arvoisa puhemies,
Avoimen edustuksellisen demokratian tärkein puolustus on kansalaisten hyvä yleissivistys. Monen kohdalla se on myös oman potentiaalin täysipainoisen hyödyntämisen, uskaltaisiko sanoa onnen, välttämätön ehto.
Sanon tämän nyt suoraan: Koulutuksen tehtävänä on tuottaa autonomisia, kukoistavia kansalaisia, jotka kykenevät rakentamaan hyvää elämää itselleen ja muille. Se on paljon laajempi tavoite kuin työmarkkinoiden tarpeiden tyydyttäminen, johon koulutuspolitiikka valitettavan usein typistetään.
Sivistys on jokaisen ihmisen perustuslaillinen oikeus. Sitä toteuttavat koulutusinstituutiomme varhaiskasvatuksen vauvaryhmästä kansalaisopiston järjestämään eläkeläisten lukupiiriin. Velvoite tarkoittaa myös muun yhteiskunnan suunnittelemista niin, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus sivistysoikeuksiaan käyttää.
Koulutuspoliittisessa keskustelussa on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota sukupuolten tasa-arvoon. On kiistatonta, että koulutusjärjestelmämme kärsii useissa kohdin sukupuolittuneista rakenteista ja asiaan on ilman muuta suhtauduttava vakavasti.
Samalla on kuitenkin muistettava, että myös monet muut yhteiskunnalliset jaot näkyvät lasten ja aikuisten mahdollisuuksissa oppia. Koulutuspoliittisessa selonteossa näistä keskeisimpinä mainitaan sosioekonominen status, maahanmuuttajatausta, äidinkieli, vanhempien koulutustaso, asuinpaikka sekä vammaisuus.
Koulutuksen eriarvoisuus on lisääntynyt. Selonteon mukaan tämä on keskeinen taustatekijä myös heikentyneille oppimistuloksille.
Kun koulutus ja kouluttautuminen eriytyvät muun kuin kykyjen ja kiinnostuksen mukaan, tarkoittaa se yksilön kohdalla tyytymistä vähempään, kuin mitä olisi voinut olla.
Kansakunnan kohdalla se tarkoittaa lahjakkuusresurssin vajaakäyttöä.
Arvoisa puhemies,
Koulutus on keskeinen väline ihmisten ja ihmisryhmien välisen tasa-arvon edistämisessä. Väestön laaja-alaiset opiskelumahdollisuudet ovat olleet pääoma- ja raaka-aineköyhän Suomen valttikortti koko itsenäisyyden ajan, ja ovat sitä edelleen.
Näin voi kuitenkin jatkua vain, jos oppimisen rakenteet kykenevät muuttumaan muun yhteiskunnan mukana. Haasteemme on nyt varmistaa, että tuli mitä tuli, on opiskelu ja oppiminen Suomessa mahdollista yhä useammalle, elämän eri vaiheissa, joka puolella Suomea, kaikenlaisissa elämäntilanteissa, monenlaisilla menetelmillä ja vaihtelevin motiivein.
