06. 06 2022

Lastensuojelussa ei nyt näytä hyvältä

Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnista hyvinvointialueille ensi vuoden alusta. Valmistelua tehdään tietysti täyttä häkää. Puolueet ovat lyöneet kättä päälle, että tämä uudistus hoidetaan henkilöstöä kuunnellen.

Ainakin lastensuojelussa homma näyttää kuitenkin karkaavan ihan väärään suuntaan.

Lastensuojelussa tavoitteena on työtapojen ja organisaation radikaali uudistus. Kun kirjoitan tätä tekstiä toukokuun lopussa, suunnitelmat ovat ilmeisesti jo varsin pitkällä. Yhtään asiakasrajapinnan työntekijää ei kuitenkaan ole vielä kuultu. Tai jos on, valmistelusta vastaavat virkamiehet eivät siitä osanneet kertoa.

Mikä vielä huolestuttavampaa, ei liioin ole olemassa suunnitelmaa kentän ottamiseksi mukaan työhön jatkossa.

Nykypäivän muutosjohtamisessa henkilöstön osallistaminen on rutiinia. Suomessa siihen velvoittaa lakikin. Sote-uudistuksessa kyse ei kuitenkaan ole vain aikaansa seuraavista johtamisen trendeistä, vaan siitä, saadaanko ihmisiä ylipäätään töihin.

Lastensuojelun palveluissa on aina kyse lapsen hyvinvoinnista, joskus hengestäkin. Tehtäviä ei voi jättää hoitamatta henkilöstöpulaan vedoten. Siksi hommat on hoidettava niin, että henkilöstöä saadaan.

Sote-uudistuksen piti antaa mahdollisuus uuteen alkuun, tehdä asiat paremmin ilman vanhojen organisaatiokulttuurien painolastia. Huonolla juoksutuksella voi tässä käydä kuitenkin juuri päinvastoin: että uudistus ulottaa kaikkein hankalimpien ongelmakuntien toimintatavat koko Pirkanmaalle.

Etenkin Tampere selvästi muita isompana äityy thelposti määräämään tahtia. Lastensuojelussa se olisi huono juttu. Tampereella on nimittäin ollut vuosikausia ongelmia saada sosiaalityöntekijän virkoja täytetyksi. Syynä on ollut alhaisen palkan lisäksi työnantajan kehno maine: työn kuormitus on liian raskas eikä talon sisäinen tiedonkulku pelaa.

Tampereella vakinaisten työntekijöiden puutteesta ja pitkistä sairaslomista johtuvaa vajetta on yritetty paikata opiskelijoilla ja sijaisilla. Lapsen kannalta se tarkoittaa, että hänen asioistaan vastaava työntekijä vaihtuu tiuhaan. Olen kuullut kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria, jotka eivät ole tavanneet heille nimettyä sosiaalityöntekijää, eivät aina edes tiedä tämän nimeä.

Eikä Tampere valitettavasti ole ainoa. Muun muassa Sosiaaliasiamiehen tuore selvitys ja aluehallintovirastoon tulleet kantelut viittaavat kuitenkin siihen, että useissa Pirkanmaan kunnissa lastensuojelulla on vaikeuksia suoriutua edes lakisääteisistä tehtävistä: määräajat paukkuvat, työntekijöillä on vastuullaan liian monta lasta eikä vanhempien sosiaalityön tarpeita ehditä kartoittaa lainkaan.

Näinhän tämä ei voi jatkua. On välttämätöntä huolehtia siitä, että hyvinvointialue ei omaksu toimintatapoja, joiden vuoksi yhteisömme heikoimmat eivät saa tarvitsemaansa apua ja suojaa.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat paljon vartijoina: he tekevät jatkuvasti lasten tulevaisuuden kannalta ratkaisevia päätöksiä, esimerkiksi onko lapsen edun mukaista asua vanhempiensa kanssa ja jos ei, niin missä sitten. Muiden lastensuojelun työntekijöiden kanssa he taistelevat eturintamassa niiden lasten puolesta, joilla turvaa on vähiten – toisinaan ympäristössä, jossa väkivalta, huumeet ja rikokset ovat arkipäivää.

Kaikki tämä vaatii huomattavaa rohkeutta, kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa. Siitä olisi varmasti hyötyä myös tulevaisuuden sosiaalityötä rakennettaessa.

(kirjoitettu 6.6.2022 Aamulehdelle)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.