Kirjallinen kysymys valosaasteen vastaisiin toimiin ryhtymisestä

Eduskunnan puhemiehelle

 

Valosaasteella tarkoitetaan keinovaloa, joka kohdistuu muualle kuin tarkoitettuun kohteeseensa tai jolla on valaistuksella saavutettua hyötyä merkittävämpiä kielteisiä vaikutuksia. Valosaaste on yksi nopeimmin kasvavista ja laajimmille levinneistä ympäristökuormituksen muodoista. Se aiheuttaa huomattavia ekologisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja.

Maailmanlaajuisen valosaasteen määrä on lisääntynyt rajusti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Euroopan unionin alueen väestöstä 99 prosenttia asuu alueella, jonka yötaivas on saastunut valosta. Huonosti suunnattujen ja tarpeettoman kirkkaiden valaisinten energiapäästöt vastaavat vuosittain karkeasti arvioiden jopa 20 miljoonan auton hiilidioksidipäästöjä. Pohjoismaiden valosaastetta lisäävät erityisesti kirkkaasti valaistut tiet.

Suomessa valosaasteen määrä asukasta kohden on kansainvälisesti vertaillen korkea. Vuonna 2020 eniten valosaastetta aiheuttavien 50 eurooppalaisen alueen listalta seitsemän oli suomalaisia (Norjassa alueita oli kaksi ja Ruotsissa ei yhtään). Pohjanmaan sijoitus oli tutkimuksessa koko Euroopan kolmanneksi huonoin.

Valosaaste kiihdyttää luontokatoa. Keinovalo häiritsee etenkin ilta- ja yöaikaan aktiivisia eläimiä, kuten sammakoita, lepakoita ja hyönteisiä, sekä kasveja, joiden kasvua ja yhteyttämistä valon määrä säätelee. Valon ajoittuminen, määrä ja laatu vaikuttavat keskeisesti esimerkiksi hormonieritykseen, ravinnonsaantiin ja käyttäytymiseen. Pölyttäjien ja hyönteisten määrä on romahtanut maailmanlaajuisesti, osittain juuri keinovalon lisääntymisen vuoksi. Pölyttäjien väheneminen puolestaan heijastuu haitallisesti muihin lajeihin ja kokonaisiin ekosysteemeihin.

Valosaaste vaikuttaa kielteisesti myös ihmisten terveyteen. Keinovalon lisääntyminen erityisesti hämärän aikaan ja siten vuorokausirytmin häiriintyminen haittaavat ihmisten unenlaatua ja vireystasoa, aineenvaihduntaa sekä mielenterveyttä ja stressitasoja. Yhä useampi ihminen elää ympäristössä, jonka öinen keinovalaistus estää luonnollisen hämäränäön kehittymisen. Valosaaste on yhdistetty myös kohonneeseen syöpä- ja verisuonitautiriskiin.

Mielikuvamme valaistuksesta ja sen tarpeellisuudesta sekä pimeydestä ovat vääristyneet ajan saatossa ja valon määrän lisääntyessä. Julkisten ja kaupallisten tilojen kirkkaasta valaisusta on tullut normi, jota ei usein osata kyseenalaistaa.

Useissa Euroopan maissa on viime vuosikymmeninä laadittu erilaisia valosaasteeseen puuttuvia säädöksiä. Esimerkiksi Ranskassa säädettiin vuoden 2019 alussa kaksiosainen laki, jossa määritellään tarkat tekniset vaatimukset ulkovalaistukselle niin julkis- kuin yksityisomisteisilla alueilla (pl. asuinrakennukset). Lain toisessa osassa määritetään 11 eri puolilla Ranskaa sijaitsevaa observatorioaluetta, joilla rajoitukset ovat muuta maata tiukemmat.

Suomessa ympäristönsuojelulain 3 § huomioi haitallisen valon päästönä, mutta siihen liittyviä normeja tai raja-arvoja ei ole määritelty, toisin kuin esimerkiksi meluun liittyvien haittojen osalta. Saastevaloon ehkäisyssä pystytäänkin turvautumaan lainsäädäntöön vain tapauskohtaisesti aluehallinnollisissa sekä kunnallisissa lupamenettelyissä.

Valtiollisten säädösten rinnalla valosaasteeseen voidaan puuttua myös kunnallisella tasolla. Kunta voi esimerkiksi kaavoituksen ja erilaisin määräyksin ohjata, minkälaista ja millaiseen tarpeeseen keinovaloa käytetään. Viime vuosina joissakin kunnissa onkin alettu kiinnittää asiaan huomiota. Jyväskylä otti 2010-luvun alkupuolella käyttöön uuden sukupolven valaisimia sekä älykkäitä ohjausjärjestelmiä. Järvenpää linjasi jo vuonna 2004, että se perustaa valosaasteettomia alueita, sammuttaa mainosvalot yöksi sekä suuntaa ulkovalot horisontin alapuolelle.

Kunnallisessa valosuunnittelussa olisi mahdollista hyödyntää entistä enemmän erilaisia älykkään valaisun järjestelmiä, esimerkiksi valojen voimakkuuden säätelyä liiketunnistimien avulla. Valosaastetta koskevien määräysten tulisi koskea kunnan omien kiinteistöjen ja alueiden lisäksi myös yksityisomisteista julkista tilaa, kuten mainoskylttejä tai kauppakeskuksia.

Valosaasteen vähentäminen edellyttää myös yleisen tietoisuuden lisäämistä keinovalon haitoista ja keinoista vähentää niitä. Matalan kynnysten koulutusten, kampanjoiden ja konkreettisten esimerkkien avulla voidaan tarjota ihmisille työkaluja vaikuttaa valosaasteeseen omassa elämänpiirissään. Valosuunnittelun ja arkkitehtuurin koulutusaloilla on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota valaistukseen ja valosaasteeseen. Kunnalliset ja alueelliset ympäristöneuvojat ovat myös avainasemassa valaistuksen paremmassa asemoinnissa ja kohdentamisessa.

 

 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

 

Millaisin toimenpitein hallitus aikoo vähentää valosaasteen määrää?

 

Lähteet:

 

• Falchi et al. (2020). Light pollution in USA and Europe: The good, the bad and the ugly. https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2019.06.128
• Lyytimäki & Rinne (2013). Valon varjopuolet.
• Lyytimäki (2013). Valosaasteen mahdollisuudet. Valosaasteen hallinta luo uusia mahdollisuuksia viherrakentamiselle. Viherympäristö 6/2013.
• International Dark-Sky Association (2019). France Adopts National Light Pollution Policy Among Most Progressive in The World – International Dark-Sky Association. https://www.darksky.org/france-light-pollution-law-2018/#:~:text=A%20new%20law%20came%20into,of%20light%20in%20outdoor%20spaces
• KK 330/2009 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+330/2009