01. 12 2022

Ryhmäpuhe oikeudenhoidosta

Arvoisa puhemies,

suomalainen oikeudenhoito on terveellä pohjalla: se vartioi ansiokkaasti riippumattomuuttaan ja nauttii kansalaisten luottamusta.

Kehitettävää kuitenkin löytyy. Käsittelyajat ovat paikoin kohtuuttomia. Oikeudenkäyntikulujen vuoksi ei kaikilla ole yhtäläistä pääsyä oikeusturvaan. Rikostutkinta on tehotonta ja vankiloiden korjausvelkakello tikittää. Koronaruuhkatkin ovat vielä purkamatta.

Suomessa on perinteisesti pidetty tärkeänä rangaistusjärjestelmän yleisestävää vaikutusta. Yhdyskuntaseuraamukset ovat tästä näkökulmasta lyhyiden rangaistusten kohdalla usein vankeutta toimivampia. Silti niiden käyttö on vähentynyt.

Arvoisa puhemies,

selonteko kuvaa, miten kansainvälistyminen, teknologian kehitys, väestömuutokset ja velkaantuminen haastavat oikeudenhoitoa. Asiat ovat aikaisempaa monimutkaisempia ja vaativat entistä laajempaa asiantuntemusta.

Yhteiskunnan muutos kutsuu myös oikeuslaitosta muuttumaan. Kun paljon aikaa ja erilaisia konsultaatioita edellyttävien tapausten määrä lisääntyy, pitää sen näkyä myös resursseissa. Nyt henkilöstön määrä on päinvastoin vähentynyt.

Muutostarpeet ovat myös laadullisia. Työnteon tapoja ja tietojärjestelmiä on kehitettävä edelleen. On arvioitava, mitkä asiat on tarkoituksenmukaisempaa käsitellä muissa menettelyissä ja viranomaisissa. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenetelmiä on hyödynnettävä laajemmin siellä, missä niiden tiedetään tuottavan ratkaisuja kustannustehokkaammin ja lisäävän kiistan osapuolten tyytyväisyyttä lopputulokseen.

Jostakin syystä selonteko on unohtanut toimintaympäristön analyysistään ympäristökatastrofin. Nyt olisi jo korkea aika hahmottaa, että ympäristö ei ole sektorikysymys, vaan kaikkea yhteiskunnallista toimintaa määrittävä megatrendi.

Vasta tällä viikolla saimme kuulla Suomen ensimmäisestä ilmasto-oikeudenkäynnistä. Järjestöjen hallintovalitus kääntää todennäköisesti kokonaan uuden lehden suomalaisen ympäristöoikeuden historiassa.

Hyvä eduskunta,

oikeusvaltio toimii, kun kansalaiset voivat luottaa oikeuksiensa toteutumiseen ja oikeussuojaan. Tällä tiellä Suomi on edelläkävijä, mutta ei läheskään perillä.

Rikosoikeus on alkujaan kehittynyt julkisten paikkojen järjestyksenpitoa varten. Siksi se puree huonosti yksityisen piirissä tapahtuneeseen rikollisuuteen. Esimerkiksi raiskauksista alle prosentti päätyy tuomioon.

Kuulitte oikein, alle prosentti. Tuoreimman uhritutkimuksen mukaan nimittäin raiskauksia tehdään vuodessa yli neljäkymmentä tuhatta. Näistä viranomaisten tietoon tulee noin puolitoista tuhatta. Ja viime vuonna raiskauksista langetettiin 186 tuomioita.

Summaarisuudestaan huolimatta laskelma kertoo, että kymmenet tuhannet ihmiset arvioivat vakavaa väkivaltaa koettuaan, ettei rikosilmoitusta kannata tehdä. Ja että heidän arvionsa osuu ainakin osin oikeaan.

Toinen merkittävä kehityskohde on puuttuminen rakenteiden kautta tapahtuviin oikeusloukkauksiin. Vaikka esimerkiksi syrjintä on perustuslaissa kielletty, oikeusjärjestelmämme on hampaaton silloin, kun syrjintä voidaan osoittaa rakenteellisella tasolla, mutta on vaikea näyttää toteen yksittäisessä tapauksessa.

Tiedämme tilastoista, että päihdesairausdiagnoosi tuottaa kielteisen sairauspäivärahapäätöksen kymmenen kertaa keskimääräistä todennäköisemmin. Tiedämme tutkimuksista, että vierasperäisellä nimellä on vaikeampi päästä työhaastatteluun. Silti laillisuusvalvonnalla ei ole tehokkaita keinoja puuttua näihin ilmiöihin.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat,

VHS-nauhurit olivat aikanaan edistysaskel, mutta ei niillä Netflixiä katsota. Oikeuslaitos voi säilyttää uskottavuutensa ja hoitaa tehtävänsä vain, jos se ymmärretään jatkuvasti kehittyvänä instituutiona.

Eduskunnan asia on huolehtia, että oikeudenhoidolla on tähän riittävät resurssit, hallintopuitteet ja säädösperusta.

 

(Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston selonteosta oikeudenhoidosta, VNS 13/2022 vp)

 

 

2 thoughts on “Ryhmäpuhe oikeudenhoidosta

  1. Kuinka fb-päivitystäsi voi kommentoida. En löytänyt mahdollisuutta, vaikka kommentteja oli näkyvillä.

    Kuitenkin kysyn mistä luku 40 000 on peräisin. Onko se estimaatti muusta tutkimuksesta. Tiedän että niitä tehdään varsin laveiden kysymysvaihtoehtojen perusteella. Kuten aikoinaan esim. Usko toivo hakkauksen perusteella.

    1. Moi,

      Facebook-seinälläni voiva kommentoida vain ”kaverit”. Ikävä rajaus, mutta minulla ei valitettavasti ole mederointiin niin paljon aikaa, että voisin pitää kommentointimahdollisuuden avoimena.

      Tässä yhteydessä ensisijaisesti käytetty lähde on: Lähde on tosiaan Kolttola, I A & Näsi, M, 2022. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2021: Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia, Nro 51/2022, Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, sivu 7.  Rikosuhritutkimuksen mukaan vuonna 2021 tutkimuksen kohteena olevasta väestöstä 1% on ollut sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisen uhri. Vuonna 2021 15-74 -vuotiaita oli Suomessa yhteensä 4 120 392, eli tämä tarkoittaa n. 40 000 ihmistä vuonna 2021.

      Koska uhritutkimuksiin perustuviin lukuihin liittyy aina epävarmuuksia (suhteessa väittämääni niitä on tässä sekä laajentavaan että supistavaan suuntaan), olen verrannut lukua myös aiempiin uhritutkimuksiin ja päätynyt varmuuden vuoksi puhumaann ”alle prosentista”, vaikka matemaattisesti tarkempaa olisi ollut puhua ”alle puolesta prosentista”.

      Uhritutkimukset eivät tietenkään ole tarkkoja lukuja, mutta ne ovat kansainvälisesti vakiintunut työkalu silloin, kun arvioidaan jonkin rikoksen yleisyyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.