Eduskunnan puhemiehelle
Kun inflaatio iskee ruuan ja sähkön kaltaisiin välttämättömyysmenoihin, eniten kärsivät pienituloiset. Heidän kulutuksessaan nämä erät vievät suhteessa suurimman osan ja toisaalta heillä on vähiten taloudellisia puskureita yllättävien tilanteiden varalle.
Eläinsuojelujärjestöt ovat huolissaan tilanteesta. Suomen eläinsuojelun (SEY) tiedotteen mukaan syksyn ja talven aikana on tullut isoja määriä avunpyyntöjä ihmisiltä, jotka ovat talousvaikeuksien vuoksi joutuneet siirtämään välttämättömiäkin eläinlääkärikäyntejä.
Jos lemmikki sairastuu vakavasti, eutanasia voi olla ainoa taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto – eikä maksuton ole sekään.
Monet ihmiset rakastavat lemmikkejään ja pitävät näitä perheenjäseninä. Lemmikkien myös tiedetään lievittävän stressiä ja yksinäisyyttä ja lisäävän hyvinvointia. Lemmikkejä hoidetaan hyvin, jos se suinkin on taloudellisesti mahdollista, jopa omista perustarpeista tinkien.
Lain mukaan toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo, edistää itsenäistä selviytymistä ja turvata henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo. Tukea voi hakea varsin monenlaisiin menoihin: esimerkiksi terveydenhoitomaksuihin ja reseptilääkkeiden omavastuuosuuksiin, joissain tilanteissa myös harrastusmaksuihin ja -välineisiin.
Sen sijaan lemmikkien eläinlääkärikuluja ei pääsääntöisesti huomioida toimeentulotuessa, vaikka melko tavanomainenkin lääkärilasku voi kaataa pienituloisen talouden. Tässä tilanteessa olisi kohtuullista tarkistaa käytäntöä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Ottaen huomioon nopeasti kohonneiden hintojen tuomat toimeentulo-ongelmat sekä eläinsuojelujärjestöjen välittämä huolen talousvaikeuksiin ajautuneiden kyvystä huolehtia lemmikeistään, olisiko toimeentulotuen soveltamisohjeita syytä tarkentaa siten, että myös eläinlääkärikuluja voitaisiin huomioida toimeentulotuessa?
Helsingissä 2.2.2023
Anna Kontula
Syntymäkotikunnassani Nivalassa oli aikoinaan kunnan pamput päättäneet, että leskiäidin ja hänen alaikäisten lastensa koira oli tapettava.
Syynä oli, että perhe eli kunnan köyhäinavun varassa eikä koiraa ole vara elättää.
Kauheaa. Olen pahoillani. Vaikka tuosta on aikaa, ei noin epähumaania kohtelua varmasti koskaan voi unohtaa. Kun kaikki mitataan rahassa, voin voi käydä.
Asiallinen huomio. Totta että lemmikki voi olla ainoa ilonlähde ja lohdun tuoja pienituloiselle. Suotakoon heillä tämä ilo.
Ymmärrän lemmikkien tärkeyden, mutta kaikkeen ei ole varaa pienituloisella eikä tällä maalla. Jos emme jo nyt eläisi yli varojemme soisin, että varattomien lemmikkeihinkin ohjataan verovaroja, mutta tässä tilanteessa en.
Kun elämä kolhii, lemmikki on monelle se ainoa ystävä joka pysyy vierellä.
Kiitos tästä aloitteesta.
Joillekin lemmikki tuo iloa, terveyttä ja jaksamista. On muitakin asioita, joista pienituloiset saavat vastaavia hyötyjä. Pitääkö niidenkin kustannukset ottaa huomioon toimeentulotuessa? Kalastus, metsästys, veneily, laskettelu, matkailu golf, tennis?
Ajoneuvojen kustannukset taidetaan jo maksaa?
Hei Jukka. Harrastuskuluja on jo vuosikymmeniä voitu hyväksyä harkinnanvaraisessa toimeentulotuessa. Ennen muuta lasten ja jälkihuollossa olevien harrastusmenojen hyväksyminen ei ole erityisen poikkeuksellista, vaikka toki melko vaatimattomista summista puhutaan.
Mutta eläin ei, ainakaan ensisijaisesti, ole ”harrastus”. Se on elävä, itseisarvoinen ja tunteva olento. Nykytutkimus arvioi, että ainakin nisäkkäillä eläimen kokema kärsimys tulee hyvin lähelle ihmisen kärsimystä.
Pidän siis melko mauttomana sairaan eläimen kärsimyksen rinnastamista vapaa-ajanviettotapoihisi.
Ajoneuvon kuluja ei makseta toimeentulotuesta. Työmatkakulut huomioidaan menona, jos töihin ei muuten pääse, mutta vakuutukset, käyttömaksut, katsastukset, huollot ja kaikki muu ajoneuvoon liittyvä täytyy maksaa omasta pussista.
Kyllä maksetaan – toimeentulotuen harkinnanvaraisissa osissa, kun siihen on perusteltu syy. Tällainen syy voi olla vaikkapa heikentynyt liikuntakyky tai auton välttämättömyys odottamatta kriisiytyneessä elämäntilanteessa – tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa haja-asutusalueella asuvan perheen piti saada pyöritettyä muiden lasten arkea ja vierailtua sairaalassa vakavasti sairaan lapsen luona. Tässä elämäntilanteessa auton korjaus katsottiin lapsen edun mukaiseksi.
Näihin samoihin harkinnanvaraisiin tukiin siis ehdotan myös eläinlääkärikuluja.
Meillä on kulunut jo pitkään monisairaan kissan terveydenhuoltoon 5-10t€ vuosittain. Kyse ei ole omassa taloudessamme merkityksellisestä rahasta, mutta missään tapauksessa tällaista kustannusautomaattia ei saa avata veronmaksajien piikkiin.
Evidensiassa pelkkä kahden kuukauden määräaikaistarkastus on yleensä 400-600€; ultrat, magneetit, nukutukset, hammashoito jne. yleensä tuplaavat laskun.
Lääkkeisiin ja lisäravinteisiin kuluu ehkä satanen kuussa. Vain taivas on rajana, kun pyritään maksimoimaan lemmikin elinikää.
Kunnallisessa th:ssa akuutin sairaanhoidon peruspalvelut terveelle eläimelle saattaisivat tulla kyseeseen reilulla omavastuulla (esim. 50%).
Hei, viestisi antaa ymmärtää, että et tunne toimeentulotukea kovin hyvin. Se, että siellä korvataan harrastusmenoja lapsille, ei tarkoita, että mitä vain voi harrastaa ja kaikki korvataan. Toimeentulotuki korvaa myös asumisen kustannuksia, mutta jos vuokraat kartanon, se ei ole kelvollinen kulu.
Ehdotan, että ennen kuin otat kovin tiukkoja kantoja vähimmäisetuuksiimme, tutustut niiden toimintaan.
Eläimille ja niiden omistajille pitäisi perustaa hyväntekeväisyys rahasto josta katetaan köyhimpien ihmisten eläinlääkäri kulut.
Tein pitkän kirjoituksen. recaptcha jumitti, jäi spinnaamaan kuvake ikuisesti, ainoa mitä saatoin koittaa, oli lähettää lomake, koko kirjoitus katosi tämän seurauksena, kun painoin selaimessa back. Tässä uusi yritys:
Vähävaraisia ihmisiä lemmikeineen auttaneena en ole ikinä ajatellut, ettei niitä lemmikkejä saisi vähävaraisella olla. Toki aina mahtuu joukkoon sekin tapaus, että otetaan yksi lemmikki lisää, vaikka varaa ei todellisuudessa ole. Pahimpia tapauksia autettavissa ovat ne, jotka ovat esim. sairastuneet, menettäneet työnsä, on tullut avioero, elatusraha ei liiku kuten kuuluu, ihminen sairastaa ja hänellä on vielä erityslapsikin, tukiverkosto on hyvin pieni, tai sitä ei ole ensinkään. Perheen koira tai pari kissaa ovat äärettömän tärkeitä heille vaikeinakin hetkinä ja etenkin juuri niinä. Varaa kenenkään harrastuksiin ei ole, mutta lemmikki yhä on, tärkeä perheenjäsen, johon on sitouduttu ja jota rakastetaan siinä missä muutakin perhettä.
Lemmikki auttaa yksinäistä, liikuttaa ihmistä ulkona jopa sadesäällä ja kovilla pakkasilla, lievittää stressiä, tuo iloa, jne. Kaikista ihan tutkittua tietoa, ei sillä, että ainakaan yksikään lemmikeitä omistanut tutkimuksia asian ymmärtämiseksi tarvitsisi.
Joku pystyy luopumaan lemmikistään, silloin on yleensä tuki ja turva ja voimavarat kunnossa, mutta kaikista ei siihen ole monista eri syistä, eikä pidäkään olla, tapauksia ja ihmisiä on monenlaisia. Nähdessäni etenkin vanhuksia lenkeillä koirineen, mietin jäisikö ilman koiraa nuokin päivittäiset askeleet ja ulkoilut ottamatta, toisten koiraihmisten kanssa juttelematta. Näen kuinka tärkeä se koira ihmiselle on, kuinka siitä puhutaan ja miten se saa hymyn omistajansa kasvoille. Mietin paljonko koiralle kotona puhutaan ja miten sen kanssa vuorovaikutetaan. Yhdessä nauretaan, kun koirat leikkivät ja koheltavat keskenään. Lemmikki tulisi nähdä myös hyötyjensä kautta, eikä vain sen kustannuserän. Toki ihmisellä on myös velvollisuus taata lemmikille huolenpito ja joskus varattomuus varmasti johtaa tämänkin asian laiminlyömiseen.
Tätä asiaa kannattaisi paremminkin lähestyä siitä kulmasta, että mitä tehdään isojen eläinlääkärien ja vakuutusyhtiöiden monopolille.
Tällä hetkellä (ainkanaa pk-seudulla) edes keskituloisella on hädin tuskin varaa kunnoliseen lemmikkien sairaanhoitoon, sillä isojen eläinlääkärikeskuksien paisuessa he ovat pystyneet määrittelemään hinnat huomattavan korkeiksi.
Vakuutusyhtiöt puolestaan vakuuttavat vain tiettyihin ehtoihin sopivia rotukoiria/kissoja, jotka kuitekin tiedetään jo geneettisesti tulevan sairaiksi ennemmin kuin myöhemmin.
Näin ollen enin osa hankalista sairastapauksista päätyy eutanasiaan, koska omistajalla ei ole joko a) varaa hoitoon tai b) vakuutus ei sitä korvaa.
Kannatan aloitetta mutta tässä muodossaan se johtaisin vain rahan lahjoittamiseen em. toimijoille valtion toimesta eikä ratkaise oikeaa ongelmaa.
Ajatus on kaunis.
Valitettavasti vakuutukset ja eläinlääkäriasemaketjut ovat nostaneet hinnat pilviin. Ehkä jkl kunnan/kaupungin eläinlääkärin kanssa tehtävä sopimusasiakkuus mahdollistaisi kohtuuhinnat, joiden korvaaminen olisi mahdollista?